Riidan alku

Meillä tuli riita ihan pienestä niin kuin aina ja kasvaa jättiläiseksi.
Vaimo katsoi kännykästä pankkisaldoaan ja kysyi, miksi tää kysyy salasanan tallentamista. Sanoin, että se on selain kysyy, ei pankkiohjelma. Heti perään vaimo kysyy tuskastuneella äänellä, miksi tää vaatii taas vaihtamaan salasanan. Vastaan tuskastuneena (Tuskastuneena siksi, koska vaimo taistelee usein juuri saman ongelman kanssa), että ei tartte vaihtaa, paina sitä "jatka vaihtamatta "nappia. Vaimo sanoo vihaisesti, älä sä puutu tähän. No nielen vaimoni sanat ja enkä vastaa mitään, mutta sisälleni jää kytemään vaimon kommentti. Vaimo sanoo saldon ja pyydän ystävällisesti, että siirtäisikö satasen mun tilille, että saan ostettua autoon bensaa. Siirrettyään rahan vaimo kysyy, että miksi minun pitää aina suuttua, hän vain tuskaili itsekseen asiaa ääneen. Sanoin, etten suuttunut (se minun tuskastunut kommentti) siihen vaimo heti, että miksi sä vastaa vihaisesti jos mä tuskailen asiaa vaan ääneen. En ollut antamassa kännykkää sinulle. Minä vastaan, että en ollut suuttunut, ja mun mielestä sä kysyit kysymksen ja mä vastasin siihen. Vaimo sitten sanoo, että miksi hän ei voi näyttää tunteitaan ilman, että mä suutun. Vastaan tähän, että mä en suuttunut vaan vastasin tuskastuneesti. Ja jatkoin, että kyllä jouduin jo nielemään sun sanomisia.
Vaimo vastaa, ettei hän ole sanonut mitään pahasti mulle. Sanoin, että sanoitpas. Vaimo alkaa kiehua ja sanoo, että miksi hän ei voi näyttää tunteitaan? Sanon että voit mutta minä en voi näyttää tunteitani, jos sanon jotain tuskastuneena väännät asian niin, että olen suuttunut. Minun pitää kokoajam varoa sanomisiani.
Ja tästä se riita lähti, minun olisi pitänyt ymmärtää, että vaimon kysymys salasananvaihdosta ei ollut kysymys minulle. Sanoin, että kyllä se kuullosti kysymykseltä. Vaimo sanoi, että hän tuskaili asiaan ääneen ja sitten minä suutun siitä. Miksi tämä menee aina näin, että en saa näyttää tunteitani, koska sinä suutut.( Vaimon ääni on kokoajan kiihtynyt ja samoin minun). Vastaan vielä vaimolle, että en ollut suuttunut vaan vastasin tuskaillen hänen kysymykseensä samanlaisella äänensävyllä kuin hän puhui minulle. ( suuttumus nousee nyt myös minulle, kun vaimo vänkää että olin suuttunut hänelle.) Vaimo selittää vihaisesti, ettei hän ole pyytänyt minun apuani. Sanon vaimolle vihaisesti, että mun korvaan se oli suora kysymys, en voi olla ajatustenlukija, joka tietää mikä ääneen lausuttu kysymys on kysymys ja mikä vaan puhetta ja etkä sinäkään ole ajatusten lukija, että älä väitä, että suutuin.
Tätä rataa jatkuu hetken aikaa ja äänet kovenee. Vaimo ottaa puhevallan antaa tulla puhetta, en pääse sanomaan väliin mitään ja vaimo puhuu minun päälle. Vaimo provosoi puheillaan yhä enemmän, eikä haluakaan kuunnella minua. Haluaisin selittää, että iloisen olotilan ja suuttumuksen väliin mahtuu paljon eri mielentiloja. Mutta en saa vuoroa. Jos avaan suuni sanokseni jotain, vaimo puhuu heti päälle.
Tästä suuttumus nousee puolin ja toisin. Molemmat provosoi toista. Lopulta, kun en saa puhevuoroa ja vaimo länkyttää vaan siitä, ettei saa näyttää tunteitaan kun aina suutun. Sanon, että minun tässä pitää aina vältää tunteiden näyttämistä, aina pitäisi olla vain iloinen ja niellä kaikki loukkaukset. Vaimo sanoo, ettei hän ole mitään loukannut ja vaimon puheripuli vaan jatkuu ja yritän johonkin väliin sanoa jotain. Sitten vaimo vetää peliin uuden aiheen, että miksi mun pitää olla aina oikeassa, että kyllä hänkin voi olla oikeassa, vaimon puhetuöva vaan jatkuu, enkä saa oikein sanottua mitään. Viha nousee minullakin kokoajan ja loukkaan sanoilla vaimoani. Vaimo riwmastuu yhä lisää. Syyttää minua turhista suttumisista ja mikä tarve mulla on aina olla oikeassa. ( en tiedä mistä tämä tuli) vaimo vetää äitini ja isäni soppaan ja syyttää, että ootte kaikki samanlaisia, aina pitää olla oikeassa. Minua suututtaa ihan täysillä. Vedän, esiin vaimon mahdollisen pettämisen ja sanon, etten luota häneen vieläkään. Vaimo sanoo, että pitääkö vetää vanhoja asioita taas, enkö ole päässyt yli. Luulin, että meillä meni jo paremmin. Sanon vaimolle, että oöet kohdellit mua kuin ilmaa monta vuotta ja sitten pitäisi olla yhtäkkiä palautunut. Sanoin, että en luota häneen ja en halua enää kuulla valehtelua. Vaimo, sanoo että minä olisin kuvitellut itse pään sisällä asiat. (En tiedä onko totta vai ei, kymmeniä merkkejä mahdollisesta pettämisestä, vaimon muuttunut käytös, puhelinkäytös, seksi, suuttui jos kyselin jotain, muuttuvat kertomukset samasta asiasta ja kohteli minua kuin ilmaa. piti vaan toteutaa hänen toiveitaan useita vuosia ) Vaimon puheliripuli vaan jatkuu ja syyttää kun vedän vanhoja asioita mukaan riitaan, kuinka pienestä asiasta voi tulla näin suuri riita, kun sä suutut niin helposti kaikesta, ja sitten vaimo pyytää päästä nukkumaan, koska hänen pitää aikaisin töihin.
Täh? Hän raivoaa minulle, eikä kuuntele ja sitten raivottuaan omat jutut menisi vaan nukkumaan.