Olen tässä miettinyt muiden miesten tapailua asumuseron aikana. En niinkään suhteessa mieheeni (hänellä oli toinen ja hän halusi eroa ja sovimme, että katsellaan nyt erillämme mitä tapahtuu) vaan niiden mahdollisten treffikumppanien kannalta. Onko se niitä miehiä kohtaan väärin, että minä, vielä kuitenkin naimisissa oleva rupean tapaileen jotakin?
Tai pitäisikö sitä heti ensi treffeillä kertoa mikä on tilanne, ja mies sitten päättää haluaako ryhtyä mihinkään?
Asia vaivaa kovasti, kun olen iskenyt silmäni erääseen, ja tunne taitaa olla molemminpuolinen. Pelkään tehdä mitään, koska en ole "oikeasti" vapaa. Ja pelkään myös, että jos kerron tilanteeni niin hän lähtee samantien.
Ja kaikenlisäksi koko treffailu touhu tuntuu niin vaikeelta, kun on parisuhdetta takana 10v.
Tai pitäisikö sitä heti ensi treffeillä kertoa mikä on tilanne, ja mies sitten päättää haluaako ryhtyä mihinkään?
Asia vaivaa kovasti, kun olen iskenyt silmäni erääseen, ja tunne taitaa olla molemminpuolinen. Pelkään tehdä mitään, koska en ole "oikeasti" vapaa. Ja pelkään myös, että jos kerron tilanteeni niin hän lähtee samantien.
Ja kaikenlisäksi koko treffailu touhu tuntuu niin vaikeelta, kun on parisuhdetta takana 10v.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voit tietysti tapailla muita, sinun ei todellakaan tarvitse tuntea itseäsi uskottomaksi, vaikka vielä olisitkin ns. avioliitossa. Liittohan tulee päättymään muutaman kuukauden sisällä, ei sillä enää ole käytännössä mitään merkitystä eikä sinun tarvitse tuntea itseäsi varatuksi. Jos tapaat jonkun kivan, älä kerro heti kaikkea, vaan pikkuhiljaa tutustu uuteen ihmiseen.
Jos tiedät homman päätyvän eroon,niin ei siinä tapailussa mitään väärää ole.
Mutta sinuna kuitenkin kertoisin tilanteen heti ja rehellisesti.Itse kerroin nykyiselleni heti ekoilla treffeillä,että olen asumuserossa,enkä
vielä virallisesti eronnut.Mies vastasi heti,että
sama tilanne hänellä ja siitä se sitten alkoi.
Eli puhtaat jauhot heti pussissa,eikä mitään salailua,niin neuvon minä.
kun avioero papereita ei ole vielä jätetty, niin en itsekään vielä ihan varmasti tiedä mitä tuleman pitää. Järjellä jos ajattelen, tiedän että minun olisi paras antaa uskottoman mieheni mennä (kyse ei ole vain yhdestä kerrasta), mutta tunteistani en taas ole oikein selvillä.
En siis haluaisi tilannetta, että tapaan mukavan miehen, mutta mistään ei tulekaan mitään ja hän joutuu pettymään, koska minä en ollutkaan vielä selvillä vesillä edellisestä suhteestani. En siis haluaisi käyttää ketään "hyväkseni" päästäkseni miehestäni, varsinkaan tätä kivalta vaikuttavaa ihastustani. Mutta mistäs sen tiedän, että koska olen valmis uuteen suhteeseen.
Voinhan olla väärässäkin, mutta usein oman elämän kriisitilanteessa solmitut suhteet ovat laastaria omille haavoille. Kuten sinun haavoille, jotka ovat huonosta suhteesta sieluusi syntyneet.
Paras olisi "säästää" hyvä mies myöhempään, erota rauhassa, antaa omien tunteiden selkiintyä ja tutustua sitten. Veipä tunteiden selvittely sitten koko virallisen eroprosessin ajan tai lyhyemmän tai vielä pidemmän ajan.
täytyy vaan kertoo sille treffikuppanille missä mennään.
Sama tilanne täällä, kylläkin asumusero oli minun ehdotukseni. Tapasin heti uuden ihmisen, jolle kerroin kyllä tilanteeni ja etten ole jättänyt vielä eropapereita. Tällä hetkellä olen täysin hänen lumoissaan, en pysty juuri mitään muuta ajattelemaan. Toki mielessäni on käynyt, että jos tämä lumous ei minun puoleltani kestä, loukkaanko häntä. Omatuntoni on kuitenkin puhdas, olenhan kertonut uudelle rakkaalleni rehellisesti, missä mennään. Tapailemme varovasti, harvoin, johtuen etäisyydestäkin. Kaipaan häntä joka hetki, mutta järkevä puoleni sanoo, että minun pitäisi ensi toipua avioliittoni rikkoutumisesta ja sen takia harvat tapaamiset ovat vain hyväksi. Toki olin eroa pohtinut jo useamman vuoden, ajatukseni ovat sen suhteen aika selvät. Tästä syystä tuntuu jotenkin hölmöltä, että epävarmuudessani (omien ja hänen tunteiden osalta)en uskalla antaa uudelle elämälle mahdollisuutta.
Suosittelen kuitenkin, että pohdit vielä, miten avioliittosi käy, eroatteko todella. Sinuna kertoisin rehellisesti tilanteesta, aikuinen mies osaa tehdä itse ratkaisunsa, uskaltaako hän laittaa tunteensa peliin epävarmassa tilanteessa.
joo miehellä on uus ja mulla ei ketään- minä raukka kun menein naimisiin ollakseni sitä kuolemaan saakka. Miten voikin olla toisen helppoo heti ottaa uus kumppani kymmenenvuoden suhteen jälkeen?
Onpa hienoa, että osaat ajatella noin kauniisti. Mutta mielestäni asumusero on aivan selvä ilmaisu edellisen suhteen päättymisestä. Viralliset muodollisuudet ovat vain muodollisuuksia.
Mutta olisi tietysti sen orastavan suhteen kannalta positiivista, jos kertoisit, miten asiat ovat. Ei tule pettymyksiä myöhemmin ja samalla tulee kokeiltua, onko toinen ymmärtäväistä sorttia. Kaikkea hyvää!