Lervo kiertueella

KA-lervon ajourahan on niittänyt mainetta vaikka kuinka. Tarinoita siitä riittää paljon. Yksi niistä on vuodelta 1981 kun Lervo vielä kelkkoi Saudeihin paljon kuormia ja saapui raskaan mantereen keikan jälkeen kotimaahan. Lervo tietty ajoi kanjallan heti krillille ja siellä ahmittuaan ison makkarapannu annoksen kaikilla lisukkeilla mutta ei salaatilla niin löntysteli huoltiksen baariin rekkamiestiloihin. Siellä tuttujen rahtimulkeroiden kanssa turisi juttujaan ja kostutti kuivunutta kurkkuaan pontikalla, kuten aina. Saavutettuaan kunnon ärmäkän rahtikekkulin laahusti tuo kuorkkimulli huoltikssen tiskille kuus tuumaa kuulua ajo uraansa esillä jolloin baarissa olleet jeesus kerhon jäsenet halusivat tutkia sitä likemminkin. Kolitsit alas laskettuaan alkoivat jeesus kerholaiset laskea aluksi isoiksi muodostuneita rekka pastilleja joita oli lukuisia. Kunnes eräs keksi teräsharjalla harjata uraa hieman, niin silloin kuului tuolta rahtikojootilta kimakka mylväisy ja samalla jo jonkin aikaa pontikkavellissä velloneet makkaraperunat ilmoittivat ulostulohaluistaan, jota Lervo ei edes yrittänyt pidätellä. Tuo karski aju biisoni antoi sen tulla mikä oli tullakseen, voimalla kuin rajun myrskytuulen ja jeesuskerholaiset olivat ottavana osapuolena. Voi sitä hävityksen kauhistusta, jälki oli kuin raju tornado tai trooppinen hirmumyrsky olisi pyyhkäissyt huoltikan läpi. Niin oli sonnassa ja vellissä jeesuskerholaisten irstaat kasvot, mutta Lervon ilme oli kuin ylösnousseella messiaalla, autuas. Kaikkensa tuo raavas ajukonna antoi, se paine mikä Lervolla suolistossa oli ollut niin oli arvioden mukaan liki 8 baaria ja sitä ei kestä kenenkään perse, paitsi Lervon. Jeesuskerhon jeesustelut ja tapaamiset huoltiksella loppuivat siihen paikkaan, koko kerho lopetti ainiaaksi toimintansa ja tapauksesta ei puhuttu vuosikymmeniin kunnes Hannu Karpo otti asian esille 2000-luvulla. Kaikkea siihen KA-lervon ajouraan mahtuu, hienoja tarinoita ja tapauksia. Tämä oli vain yksi niistä matkan varrelta. Ja tämä tarina on tosi.

Mahtavaa! Todella laadukasta ja korkeatasoista lervoilua! LISSÄÄ TÄTÄ!

Kylän pastorin auto hyytyi tienlaitaan ja Lervo, tuo armoitettu rahdin kairari, saatanallinen aju sonni ja kelmi, otti pastorin kyytiinsä, kun oli kylälle päin muutoinkin kuormia ja lasteja kelekkomassa kanikallaan. Kesken matkan pastori rohkaisi mielensä ja sanoi ääni väristen hieman häpeissään: "voisiko arvon rekka-mies puhaltaa lämmintä sinne kolitsi housuun, kun olisi niin mukava nähdä ja kuulla tuo yleisin tapa rekkapiireistä". Lervo siihen tuo turhapuromainen virne naamallaan, että " no mikä jottei" ja antoi suolen tulla typötyhjäksi brojosta, eli sontuulista kovalla paineella ja äänellä kolitsihousujen uumeniin. Kyllä oli pastorilla onnellinen hymy suussa, kun laskeutui kirkon pihalla alen Lervon kanikan hytästä.

KA-LERVO, joka on tosi konna, oli seolla kulkenut höyrymakkara suussaan pöydän ohi jossa kahvetta joi kylän rovastin vieraana ollut piispa. Lervo ei mokomista piitannut vaan juuri piispan kohdalla päästi vetelän plörön kolitsinsa täytteeksi ja jatkoi kulkuaan raukea virne naamallaan. Piispan kerrotaan julistaneen koko kylän kirkonkiroukseen sadaksi vuodeksi ko. sattuman johtosta. Sellane konna tää LERVO vaan on, juu!!

MÖÖÖÖÖÖÖÖÖ-H !!!! Lervo oli sukunsa mukana hoipertelemassa tumuissa ja tuiskeissa eläintarhassa ja norsuhäkin kohdalla naaras norsu heräili unesta ja nousi ylös nostaen ensin takapäänsä, jolloin koko norsumuorin karu takamus loisti yleisön edessä, kuin Naantalin aurinko konsanaan. Lervo kossu pöhnässä vetasi kamman takataskustaan ja alkoi kammata hamppusta tukkaansa, kun tuo konna luuli , että joku nosti peilin heidän eteensä. Lervon anoppi huokasi, että vieläkö ihmettelette, kun sanon vävypojan naaman olevan, kuin norsun vittu.

siittä ajattelin vaan tulla tänne rahti zättiin kertoilemaan että näin tuossa viimevuoden tulevalla viikolla jonkin noin 150 kiloisen bulldogin ja sian risteytyksen näköisen olion mustissa collar colitseissa joissa takuumureat projot sisällä, ja rahti uraa näkösällä se perinteinen kuutisen tuumaa sekä kossua loimotti kolmen vartin pullosta janoonsa mylvien sekä karjahdellen samalla jotain epä määräisiä rahti juttuja la mikkiin, että oisko tää nyt sitten ollu se lervo?

Vain LERVO murentaa mureat muhevat hätä-ja -räjäytyspaskan välimaastossa olevat kitkeränhajuiset sontuulit ilmeenkään värähtämättä SEOMpaarim huoltikan pubissa. LERVO onkin eri duunari, ajukonna ja kelmien kelmi, todellinen mullibiisonin kojootti ajamaan ajua morgoolit soiden ja perse vienosti epävireisenä porilaisten marssia paukutellen pasuunat pajautellen paskanhajun ankaralla säestyksellä. Kertokaa lisää LERVOtarinaa.
KA-LERVO, joka on tosi konna, oli seolla kulkenut höyrymakkara suussaan pöydän ohi jossa kahvetta joi kylän rovastin vieraana ollut piispa. Lervo ei mokomista piitannut vaan juuri piispan kohdalla päästi vetelän plörön kolitsinsa täytteeksi ja jatkoi kulkuaan raukea virne naamallaan. Piispan kerrotaan julistaneen koko kylän kirkonkiroukseen sadaksi vuodeksi ko. sattuman johtosta. Sellane konna tää LERVO vaan on, juu!!

Päntälän seolla Lervo laitettiin aina vatkaamaan kermavaahtoa ku sen käret tärisi niin perkulehesti, karmeis krapulakekkuleis aina. Isopata Sisu F16 "lervolan hävittäjien" ajuringissä aina sannan ajus, kahta tuuria, toinen pöhnässä ja toinen krapulassa.

Vieläkö Lervolan huotsikka on rekkamiesten suosiossa? Siellä ennew vanhaa ainakin istuttiin illat pitkät ja kerrattiin päivän keikat moneen kertaan ja kaffee kuppi kokoajan nokan alla. Oli se mukavaa aikaa se. Sora kanjat marisi pihamaalla jonnin joutavaa tunti kaupalla, kun me kuskit jauhettiin sisällä kahvilassa turpaa. Koko ajan puhuttiin kuormureista ja kuormien ajosta sekä tietysti iskettiin silmää mpaarim myyjäflikoille. Päntälän Seon lisäksi kovasti suosittu oli Perseön Kesoilin kahvila, siellä tuli muutaman kerran viikossa käytyä makkarapannulla ja tuplilla höyräreillä sekä heittämässä pari mojovaa rekkajuttua poikien kanssa ilmoille. Jumalauta perkele, oli se vaan kovaa aikaa se. Tuolla Perseön Sellillä kävi myös pari vanhempaa naista antamassa tavaraa meille sora rekan kuljettaja klopeille, silloin oli muukin kovaa, kun aika ja polvilumpiot.

KA-LERVO piileskeli miliisejä vuonna -75 Leningradin matkalla kun oli jäänyt kiinni höyrärien varastamisesta ja WC-tilojen tuhoamisesta. Kun miliisit löysi lervon ampui tämä perkeleenmoinen rahtihirmu paskatykillä partiota, pääsi karkuun ja oli taas seompaarissa juhlittu sankari. Tämäkin tarina on tosi!

Lervolla vaa persvako vilkutti iloisena ja vetelää krapulapaskaa lensi metrien päähän LERVOn vain irvistäessä turhapuromaisesti.

Lervolle tuli kesken ajun valtainen paskahätä. Lerska pysäytti 111 kanikan tienposkeen ja juoksi mettään. Riisui pikavauhtia umpihaalarit ja antoi suolen tyhjentyä. Hytässä hetkenpäästä lervo ihmetteli ankaraa makkaraperuna sonnan hajua ja huomasi, ettei ollu laskenu kiireessä haalareita tarpeeksi alas ja kaikki paska oli menny haalarin kaulukseen. Ajukonna oli jatkanu turhapuromainen virne naamallaan ajua ja tokaisi äl aa puhelimeen " Ei maas oo konnaa montaa, jol on kaulukses sontaa"
On se konna!

Lervo oli totta kai hyvin kiitollinen, mylvähti ja kiitteli minua ja antoi puolillaan olevan latoviinalekansakin minulle ja pyysi soittamaan myöhemmin. Keräsin pitkään rohkeutta, mutta sain lopulta puhelimen käteen ja soitin suurelle idolilleni. Lyhyesti kerrottuna, välillemme puhkesi yhdentoista kuukauden rahtisuhde täynnä raavasta miesten välistä AJUA, jota en tule unohtamaan ikinä eläessäni. Scaniamme yhtyivät kerta toisensa jälkeen yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi ja Marokon kauneudesta Ranskan Rivieralle ja aina Saimaan rannoille paskat housuissamme, LERVO ja minä toteutimme riettaimpia rahtarimaisia mielihalujamme kuudella seitsemästä maanosasta.

Ja tämä tarina on TOSI!