Luottamus meni

mä olen ihan rikki. tuntuu,et mikäään ei voi olla hyvin,koska menetin mulle ainoan tärkeän ihmisen julkisuuden henkilölle.. meidän tarina: olemme harrastaneet samaa urheilulajia vuosia. ensin vihattiin toisiamme,koska olimme vastustajia,kunnes ystäväni laittoi minulle tekstiviestin ja yht äkkiä olttiinkin yhteydessä melkeen päivittäin. hirveetä myrskyä on ystävyytemme ollut,johtuen tempperamenttista luonteistamme,mutta myös aivan mahtavia aikoja on ollut. noin 4-5v olimme parhaita kavereita --tai mitä se nyt ikinä tarkoittaakin.. olimme toistemme "sisaruksia" ,.... ainakin hän minulle. kuului perheeseen jne.. oli se ainut tukipilari johon luotin. olen sanonut ja tehnyt tyhmiä tekoja,niin myös hän. olen pyytänyt anteeksi, harvemmin hän. silti kaikki on aina ollut korjattavissa tähän päivään asti. eräs julkisuuden henkilö sattui tulemaan kaveri porukkaamme aika yllättäen urheilun myötä. noh, kaverini sitten (suoraan sanottuna sivusta kylläkin katsoen) meni aivan sekaisin. he vaihtoivat numeroita ja rupesivat pitämään yhteyttä päivittäin,mikä on sinänsä hassua,että olemme ystäväni kanssa 20v ja tämä kolmas osapuoli on 30v ja kaikki naisia. tarkoitan,että elämän tilanteemme on niin erilaiset.. kuitenkin.. niin. ystäväni ja minun välit viilenivät välittömästi. riidat olivat ainoita hetkiä,joita vietimme yhdessä. tämä 30v kääntyi aivan totaallisesti minua vastaan. rupesi kirjoittaamaan ystävälleni viestejä,joissa luki: ei kannata olla tollasen kaveri,joka vaan tappelee ja huutaa. no vähemmästäkin. jouduin koko ajan katselemaan heidän lämpenevää ystävyyttän vierestä. olen kysynyt tältä 30v miksi näin.. olimme kaikki alussa kaverita,mutta vastaus oli vain EN MÄ TIIÄ!!!! kunnes asiat meni siihen,että minulle ei enää kerrottu,jos he näkivät tai olivat toistensa luona kylässä. yms..minkä oli minulle uutta,koska aina olimme ystäväni kanssa tehneet KAIKEN yhdessä 24/7. melkeen.. heh. yksikään poika ei meitä ole pystynyt erottaamaan. molemmilla oli omilla tahoillaan omat elämät,johon toinen kuului vahavsti. asuimme eri kaupungeissa,mutta nimenomaan harrastus piti meidät jatkuvasti yhdessä,sillä siirryin pelaamaan ystäväni joukkueeseen,jolloin meistä tuli yhteen hiileen puhaltava tiimi. :) kuitenkin.. ystäväni on jäänyt kiinni valehtelemisesta, salailusta yms kiinni miljoona kertaa. hän sanoo vain,että yritin suojella sua kaikelta,koska hän tiesi,että minuun sattuu.. homma on nyt siinä tilassa,että paras kaverini tai entinen sellainen ei noteeraa minua enää. olemme tapelleet kaksi vuotta ja ainoastaan tästä kyseisestä ihmisestä,joka pilasi ystävyytemme. kummallista on se,että joku side on meitä pitäny yhdessä nämäkin vuodet.. ystäväni ei sitä suostu näkemään tai ymmärtämään,mikä on varmasti ihan ymmärrettävää.. hassuinta on se,että paras kaverini haluaa,etää olen hänen elämässään.ei osaa päästää irti, mutta silti olen kuin ilmaa hänelle. hän on viime aikoina sanonut ,minulle aivan käsittämättömiä asioita. kuten(luen pääsykokeisiin..) että et sä sinne kouluun pääse ja hän tietää miten iso asia se on minulle. loukkaa minua,koska ainut mitä pyysin oli tuki,turva.. kaikista kummalisinta tässä on se,että tämä 30v nainen kirjoittelee ystävälleni viestejä.. olet söpö, tärkeä ihminen. olisi kiva tulla halimaan sua.. OUTOA!!! ymmärrän tuollaiset viestit 14-15 v,ku kaveri on se kaikista ykkönen,mutta tuollaisia asioita kirjoitan yleensä poikaystävälle.. toisaalta en tiedä mitä kaverini kirjoittaa hänelle,joten molemmilla on varmaan jotain salattavaa.. kaikein huippu on se,että tällä 30v ei ole miestä tai mitään tulevaisuuden suunnitelmia esim lapsia,miestä.. tai en voi sanoa mitään. olen kuullut hänen sanovan ja lehdistä lukenut,että toivottavasti unelmien mies kävelee vastaan.. mietin vaan,että jos rakastaa jo jotain toista vahavsti,niin siihen elämään on aika vaikea tulla..?? ystäväni vaan sanoo,että ne viestit ei tarkoita mitään muuta,kun että toinen välittää.. tai ei hän niitä ole oikeastaan edes myöntänyt. kännipäissään selittänyt.. moni on kysynyt,etää seurutelevatko he vai mitä. olen aina tiennyt,että ystäväni on täysin hetero. tästä toisesta en tiedä.. en haluaisi menettää ystävääni,mutta en jaksa enää. tämä asia vaivaa minua. todella. rakastan ystävääni,ku siskoani. ja olen mustasukkainen.. rakkaus on vain kovin erilaista. sellaista kiintymystä ja välittämistä.. jos olemme oleet pk 4-5v,niin luulisi,että hän voisin kertoa edes onko siinä enmmän.. en ole mustasukkainen tai katkera heidän ystävyydestään. olkoon kavereita,jos ovat. silti tärkeintä minulle olisi ollut se,että välimme olisi säilyneet ennallaan..en tiedä mitä tein väärin,kun menetin hänet..

Tulin lukemaan viestisi ja tuo teksti oli niin tuttua. Melkeinpä kirjaimellisesti aivan samalla tavalla menee tällä hetkellä minun tarinani. Paisti ei tuon tekstiviestin osalta. Sitä en ole saanut, mutta toisaalta saan selville valehtelun. Todella valitettavaa kun ei voi parhaimpiin ystäviinsä luottaa.