Onko jollain muulla kokemuksia, että ero tulee ihan yllättäin? Millaista käytöstä ollut ilmassa? Me halailtiin, pussailtiin, suunniteltiin kesää vielä edellisenä päivänä - ja sitten hän ex-poikaystävä ilmoittikin ettei taida enää rakas´taa kuin aikaisemmin..
Yllättävä ero
Jonna_80
103440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on... kaikki menee hyvin viimeseen asti. sit yhtä äkkiä. kaikki pyyhkiytyy.
On. Yksikin kerta on jo liikaa.
Tapahtui viime kesänä, suunnittelimme silloisen jätkäkaverini kanssa yhteisestä kesälomasta vielä samaisen päivän aamuna kun hän kylmästi jätti minut.
Me oltiin niin luvattu kertoa jos jokin suhteessa mättää ja exäni oli kuulemma jo parin kuukauden ajan miettinyt et sillä oli tylsää. Mä en vaan huomannut mitn. Olin ja nautin, haaveilin ja uskoin meihin. Ex ei ollut kyllä kovin puhelias sinä aamuna eikä aivan normaali, mutta sitä päivää ennen rakasteltiin, haaveiltiin ja rakastettiin käsittääkseni aivan kuin ennenkin. Kun sitten alettiin jutella, uskoin ensin et ok, me voidaan jutella läpi jos on ongelmia ja kokeilla juttelun jälkeen jatkaa, mut kyllä mä järkytyin moneksi päiväksi sen jälkeen kun ero iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vieläkin tuntuu pahalta, et luotin niin sinisilmäisesti exäni lupaukseen puhua kun harmittaa ja etr asiat voi aina selvittää.
Olis kiva jutella enemmänkin, jos sua vain kiinnostaa.
ettekä yhtään lue ja oikeasti kohtaa ihmisiä. Tuollaiset minä-keskeiset tyypit on juuri niitä, jotka valittaa, että aivan ykskaks toinen jätti. Jos ette pyörisi oman napanne ympärillä ja niin voimakkaasti pyörittäisi suhdetta oman mielenne/kuvitelmanne mukaiseksi, niin tällaisia ylläreitä ei tapahtuisi. Kuunnelkaa poikaystäviänne ihan oikeasti, paneutukaa siihen mitä he ajattelevat.
En nyt ymmärrä mikä sun viestin pointti oli. Tottakai sitä tarkkailee suhdetta, mutta juuri se hämmästyttää et kun on luvattu sanoa rehellisesti jos joku vaivaa tai ei tunnu hyvältä, mutta yhtäkkiä halutaankin suoraan erota..shokki.
Toi oli tosiaan kyllä aikas paksu väite, et oltais tosiaan itsekeskeisiä jne. Ei pidä paikkaansa. Mä pyrin kyllä koko suhteeni ajan huolehtimaan, et ajatuksensa voi tuoda aina esille oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Ja kyllä mä vaitän et mä olisi pystynyt kertomaan jos jokin on vialla. Ero tuli aivan liian ylättäen, kyllä mä olin kuvitellu et meidän suhde olis silloin aikoinaan päättynyt yhteisymmärryksessä ikään kuin hiipuen ja loppumismerkkejään näytellen. Ei musta ollut kiva, et aivan kaikesa rauhassa mietittiin kesälomareissua yhdessä ja sit ku ei jätkä enää olekaan niin innotunut niin kysäisin ikään kuin leikillään et onko joku vialla. Ja oli. Ja sit tuli ero. Mua ei paljon kuunneltu, kun "rakastan sua enemmän kuin siskoa, en tyttöystävää...."... Siinä meni sit itseluottamus ja usko ihmissuhteiden rakentamiseen pitkäksikin aikaa ja sama homma jatkuu. Kai mä edelleen itseäni vähän syyttelen. Nykyään ollaan ystäviä, mut en pysty kyl oikein luottamaan kaiken maailman lupauksiin, mitä ex-poikaystäväni minulle antaa.
Et jos mä olisin itsekeskekeinen ja itserakas ihminen, en olisi tässä pisteessä voivottelemassa ikävää eroani ja paskaa exääni, vaan omaa napaani tuijottaen haistattaisin pitkär paskat exälle ja jatkaisin elämääni kuin ennenkin.
Mä toivon, niin kuin varmaan sinäkin, et asioista olisi voinut puhua ja mahdollisuuksien mukaan selvitellä. Jotenkin se sattuu vieläkin, et joku niinpitkään kestänyt(3v9 päättyi niin ikävästi, luuli rakentaneensa sen vankalle pohjalle, luottamukseen ja anteeksi antamukseen,
Illan vietossa kaikki kuten ennenkin; aivan ihana ilta kunnes hauskanpidon päätteeksi hän sanoo sen päin naamaani. Se oli liikaa... Kesti kauan selvitä moisesta järkytyksestä...
juu tiedän kyseisen tunteen,mäkin luulin et kaikki oli hyvin mut sitten lähti mies viihteelle pitkästä aikaan ja aamulla ei tullu kotiin ja sitten kun tuli niin halus eron...halus olla vapaa...että näin....vieläkin koitetaan selviytyä erosta,mut kai se tästä.
puhukaa toisillenne! se aukasee aikas paljon lukkoja....
On kokemusta. Kännissä baarissa pikku riidan seurauksena ja oli kuulemma jo pitemmän odottanut syytä.
Luulempa, että tommonen töksäyttely kertoo vaan siitä, että vaikeeta se on ollu sille toisellekin.
Tosin sydämmellisempää olis ollut hiukan pehmeemmin kertoa... Mutta tässäpä se onkin se kurjuus.
Sillä ei se jättäjä enää meitä silloin rakastanut. Itseään toteutti, omia unelmiaan, OMAA elämää halusi jatkaa ilman minua.
Ja minä olinkin enää vain pallo jalassa. Ei jaksanut antaa enää lämpöään. Miksi olisi... Sekin taas pitkitettyä feikkausta, josta kai kärsi viimeiset päivämme.
Mutta kai se on totta, että olin sokea kun en osannut muka mitään aavistaa. Itsekäs paska. Miksen tehnyt kaikkeani, miksen aavistanut, pelastanut...
Miksi miksi...
Jaa..
Eijjuma, mulle kävi näin eilen, oikeastaan viime yönä. Kurjempaa oloa en ole kokenut...
Seurusteltiin vajaa vuosi, suunniteltiin vielä pari päivää sitten yhteistä tulevaisuutta. Kaikki näytti
lupaavalta. Naks vaan ja toisen elämästä täysin pois! Arrggh. Hajoan, vajoan...
Mulle kävi samoin 2,5 vuoden suhde päättyi kun rakas tuli töistä ja sanoi: "Meidän pitää keskustella meidän suhteesta... Mun mielestä meidän pitäis erota... Mä en Rakasta sua enää.
En ole ikinä elämäni aikana kokenut moista pommia, sanoi että huomasi 2kk sitten ettei rakasta mua, mutta ei ole näyttänyt merkkiäkään siitä. Ollaan suunniteltu tulevaisuutta, puhuttu lemmikin hankkimisesta ja rakkaani on avoimesti huomautellut sormuksen puuttumisesta sormesta, on sanonut että rakastaa mua, suhde mennyt hyvin, seksi elämä ihan ok, ei siis minkäänlaista merkkiä tulevasta erosta.
Sinne meni suunnitellut naimisiin menot ja lapset.
En siis voi vieläkään käsittää tilannetta, tapahtuneesta on ollut nyt reilu 3 viikkoa, Kultani poismuutosta 1,5 viikkoa.
Vastaavaa tuskaa en ole ennen kokenut, tuskaa lisää vielä se että Kultani on täysin toisen miehen pauloissa ja suunnittelee sen luokse muuttamista vaikka tapasi jätkän ekaa kertaa 1 viikko ennen eroa (100% varmaa tietoa.) En ymmärrä kultaani ollenkaan, ei ymmärrä kukaan muukaan.
Sattuu vaan niin pirusti, ei ole tullut koulun käynnistä mitään. Koko elämä romahti kerralla.
Toivotan onnea sulle, tällaset "salamana kirkkaalta taivaalta erot" on tosi raskaita osapuolelle joka luuli asioiden menevän hyvin.
Suhteet joissa menee pitkään aikaan huonosti, pystyy eroa jo vähän uumoilemaan jos asiat eivät parannu ja silloin ero voi olla helpotuskin pitkään piinanneeseen tilanteeseen. Mutta tällaiset täysin "yllättävät" erot syövät miestä ja naista jotka jätetään astetta kovemmin.
Tästä pitäisi sitten itsekin jatkaa elämää, en vain tiedä miten, Ex-kultani on ollut elämäni rakkaus ja peruspilari. Kaikki on nyt tyhjää ja turhaa, mielelläni kuihtuisin pois.