Niin, olipas mukava vappu. Sain tietää poikaystäväni olevan ihastunut toiseen tyttöön, yhteen parhaimmista kavereista. He ovat jo jonkin aikaa pitäneet yhteyttä sähköpostitse, käyneet pari kertaa kahvilla. Aluksi kaikki oli viatonta toisen tukemista kun molemmissa suhteissa meni huonosti, mutta pian molemmat huomasivat olevansa ihastuneita. Nyt tämä tyttö väittaa olevansa rakastunut poikaystävääni, vaikka ei edes tunne häntä, kunnolla ainakaan.Ja tämä tyttö erosi poikaystävästään, purki kihlauksen vain sen takia että oli ihastunut. Poikaystäväni taas sanoo ettei ollut kunnolla edes ihastunut, tunsi paremminkin saavansa tukea ja ymmärrystä tytöltä. He eivät tehneet mitään fyysistä, mutta joskus henkinen yhteys voi tuntua yhtä pahalta siitä joka on ulkopuolella ja yksin. No vappuaattona palasin baarista kotiin ja tyttö oli meillä. Hän oli lähtenyt mukanamme baariin (poikaystäväni jäi kotiin) mutta vedoten huonovointisuuteen lähtikin "kotiin". No tyttö liukeni nopeasti paikalta, minä ihmettelin mitä ihmettä oli tapahtunut. Seuraavana päivänä kun selvittelin asiaa sain tietää tytön eksältä, että tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja molemmat ovat ihastuneita. Vappuna ei tapahtunut muuta kuin suutelua. Poikaystäväni ei ollut pystynyt kertomaan minulle, koska ei tiennyt missä mennään. Tulkitsisin itse tämän niin että hän ei tiedä kumman haluaa.
Saimme puhuttua asiasta. Meillä on ollut todella hyvä suhde, ei siitä voi muuta sanoa. Siksi tätä onkin niin vaikea ymmärtää.. olen ihan palasina (säälittävää, mutta sattuu niin perkeleesti), onneksi on ystäviä. Mutta nyt mietin onko yrittämisessä mitään järkeä? Olen valmis antamaan anteeksi koska suhteemme on hyvä (tosin tuommoinen ihastuminen kielii siitä että jotain on vialla)ja rakastan poikaystävääni aivan valtavasti. Hän pyytää vielä mahdollisuutta. Haluaisin kovasti yrittää, en haluaisi luovuttaa näin helpolla. Luottamus on mennyt ja tunnen itseni jotenkin huonoksi kun en riittänyt poikaystävälleni. Mutta silti. Halvennanko itseäni jäämällä tällaiseen suhteeseen, vai onko yrittäminen kuitenkin vielä vaihtoehto. Tavallaan tämä on vain "pikkujuttu", en haluaisi sen kaatavan meitä. Ja voihan olla niin, että tästä saamme jotain uutta suhteeseemme, ehkä se jopa paranee. Jos antaisi vain ajan kulua ja katsoisi miltä tuntuu?
Saimme puhuttua asiasta. Meillä on ollut todella hyvä suhde, ei siitä voi muuta sanoa. Siksi tätä onkin niin vaikea ymmärtää.. olen ihan palasina (säälittävää, mutta sattuu niin perkeleesti), onneksi on ystäviä. Mutta nyt mietin onko yrittämisessä mitään järkeä? Olen valmis antamaan anteeksi koska suhteemme on hyvä (tosin tuommoinen ihastuminen kielii siitä että jotain on vialla)ja rakastan poikaystävääni aivan valtavasti. Hän pyytää vielä mahdollisuutta. Haluaisin kovasti yrittää, en haluaisi luovuttaa näin helpolla. Luottamus on mennyt ja tunnen itseni jotenkin huonoksi kun en riittänyt poikaystävälleni. Mutta silti. Halvennanko itseäni jäämällä tällaiseen suhteeseen, vai onko yrittäminen kuitenkin vielä vaihtoehto. Tavallaan tämä on vain "pikkujuttu", en haluaisi sen kaatavan meitä. Ja voihan olla niin, että tästä saamme jotain uutta suhteeseemme, ehkä se jopa paranee. Jos antaisi vain ajan kulua ja katsoisi miltä tuntuu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Been there, done that.
Siis faktahan on se että ihastumisia tulee parisuhteessa ja avioliitossakin. Toinen juttu onkin että tekeekö niille mitään. Positiivistahan on se että poikaystäväsi ei hypännyt tuon tytön sänkyyn tai jättänyt sinua. Toivoa siis on! :) Mutta miten on yleensä päästänyt jutun niin pitkälle... monestihan se tosiaan lähtee ihan vilpittömästä auttamisen halusta tai siitä että toinen kuuntelee ja ymmärtää ja ennenkuin huomataan onkin ihastuttu. Mutta vaatii mielenlujuutta ettei lähtenyt siihen juttuun kuitenkaan mukaan.
Toiselle on aina vaikea tuollaisesta kertoa, mutta aina kaikki ilmi tulee ennemmin tai myöhemmin. Helppoahan on sulkea suunsa, mutta pahemmaksi aina asian tekee se että jos juttu kuullaan joltain ulkopuoliselta. Mutta hienoa että olette asian selvittäneet ja poikaystäväsi haluaa jatkaa SINUN kanssasi, huom. sinun, ei sen toisen.
Mutta älä päästä poikaystävääsi liian helpolla. Anna hänen ryömiä! Anna hänen tuntea että sinuun sattuu. Jos päästät hänet helpolla voit olla varma että tilanne toistuu jos ei saman tytön niin jonkun toisen kanssa. Sellaiset miehet jotka pettävät, pettävät koska pystyvät, koska se on heille helppoa koska toinen sen hyväksyy ja ymmärtää.
Mutta sitten kun asia on kokonaan puhuttu ja selvitetty, anna anteeksi. Anna todella anteeksi! Älä palaa siihen enää tulevissa riidoissa tai väittelyissä, vaikka se jollain tasolla vaivaisikin sinua. Äläkä kosta, vaikka mieli tekisi!
Tsemppiä! kyllä se siitä kun toista rakastaa! :)