Kannattaako kokoelmia edes ostaa? Ne tuntuvat mielestäni rahantuhlaukselta, koska niissä ei ole mitään uutta. En ymmärrä ihmisiä jotka tuhlaavat rahojaan kokoelmiin, vaikka omistavat artistin kaikki levyt. Samaa kappaletta ei mielestäni kannata hankkia toista kertaa. Kokoelmat ovat hyviä vain, jos niissä on jotain uutta. Kokoelmat ovat hyviä vain henkilöille, jotka eivät pidä artistista paljonkaan. Säästäkää tosifanit rahanne. Älkää hankkiko samaa biisiä toista kertaa!
Kokoelmista
surtsi
9777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se kai kokoelmien idea on, että voi suhtkoht halvalla tutustua bändin tuotantoon. Itellä ainaki esim. Maiden, The Doorsin ja Sabbathin kuuntelu on lähteny niistä kokoelmista. Sitä mie en kyllä käsitä että fanit niitä ostaa. Kai niitten pitää saada kaikki mitä artisti ulos suoltaa.
Jos haluaa tutustua, niin kannattaa mieluummin lainata kirjastosta parhaimmat levyt/kokoelma tai ladata pari parasta biisiä netistä. Jos on aivan varma, ettei tämä artisti ole kovinkaan kummoinen, niin sitten vain hankkimaan joku 1-3:n CD:n kokoelma. Lopetin turhien kokoelmien oston, kun huomasin, että mitä järkeä ostaa kokoelmaa, kun kuitenkin hankin artistin koko tuotannon. Jos artisti on kuunneltavaa, niin hanki vain kokoelma. Jos artisti on mielestäsi hyvä, niin hanki kokoelma ja pari parasta levyä. Jos artisti on mielestäsi todella hyvä, niin hanki koko tuotanto ilman ylimääräisiä kokoelmia, joissa ei ole yhtään uutta biisiä. Tosifanin ei kannata ostaa kuin vain sellainen kokoelma, jossa on jotain uutta.
Tosifani hankkii kaiken mitä artistilta on saatavissa. Ns. fani hankkii vain viralliset levyt. Ja sitten muut hankkii jonkun levyn ja niitä kokoelmia. Suurin osa ei hanki mitään - mitä nyt VA-kokoelmilla sattuu vahingossa mukaan tarttumaan.
Tärkeintä on saada kaikki musiikki, mitä artisti on koskaan tehnyt ja tulee tekemään. Materiaalin ja tavaran palvonta on tyhmää ja todellista rahantuhlausta. Tosifani tai fani, niin tärkeintä on saada kaikki MUSIIKKI. Ei kaikki TAVARA. Esim. The Rolling Stones on tehnyt uransa aikana ehkä eniten musiikkia kuin mikään muu rock-artisti. Aion hankkia bändin koko tuotannon, eli n. 40 levyä. Forty Licks-kokoelmalla on vain 4 uutta biisiä, ja 36 muuta on samoja vanhoja. Ostan sen vain 4 biisin tähden, koska haluan kaiken musiikin. En aio hankkia mitään, missä ei ole mitään uutta. On mielestäni epänormaalia ostaa turha kokoelma, jos aikoo hankkia koko tuotannon. Tosifani tai ei. Kuunnelkaa vain musiikkia, älkää palvoko tavaraa ja olko materialistisia (tosi fanit myös). Järki käteen.
blaa blaa blaa blaa blaa blaa...
Tuo kirjastosta lainaaminen ei todellakaan ole mikään paras keino tutustua bändeihin. Muutama vuosi sitten halusin tutustua Iron Maiden nimiseen orkesteriin. No talsin sitten kirjastoon ja sieltä löytyi tasan yksi levy Virtual XI. Ei todellakaan antanut parasta kuvaa ko. bändistä. Metallican levyistä löysin ainoataan ReLoadin. Ei sekään potkinut perseellä läheskään yhtä hyvin kuin bändin vanhemmat tuotokset vuosia myöhemmin. Netistä imuttaminen on hyvä keino, mutta sieltäkin tulee useasti ladattua jotain heikkoa materiaalia, joka ei saa palaamaan bändin pariin. Kuitenkin lataan ennen kuin ostan mitään levyä.
Tuon virheen haluan korjata, sillä Frank Zappa on julkaissut 50 STUDIOALBUMIA.
Ei pidä yleistää. Väsähtänyttä uraansa pönkittävän has been artistin joulumarkinoiden hittikokoelmaa ei kannata niputtaa johonkin viiden levyn huolella koostettuun ja toimitettuun herkkuun. Otetaan esimerkiksi Phil Spector -boksi tai AC/DC:n Bonfire.
Kokoelmat ovat joskus loistavia johdatuksia bändiin tai laajempaan aiheeseen. New Electric Muse 1 & 2 (3levyä kummassakin) hurahdutti minut pahasti folk-rockiin ja sen tärkeimpiin brittinimiin. Asha Boshlen tavallinen Best of taas sai sekoamaan Bollywood-musiikkiin.
Hyvä kokoelma - vaikka olisikin rahastusta - on usein varma valinta jonkin artistin ensimmäiseksi levyksi. Mutta kyllähän se on niin, että ihminen joka todella pitää musiikista, tulee surulliseksi katsoessaan mitä Suomen top 40 lista pitää joulukuussa sisällään. Niinpä, paskoja kokoelmia.
Itse aloin fanittaan esim. Ozzya ostetuani Ozzman Comethin ja siitä se tosiaan lähti. Kokoelmat ovat hyviä, justiinsa Ozzman Cometh on levy, jossa on vain hitteja! (Mitä helevettiä Crazy Babies tuolla levyllä teki?)Ostin vähän myöhemmin The Essentialin koska sillä oli laajempi kattaus Ozzyn musiikkiin. Sen jälkeen ostelin harvakseltaan Ozzylevyjä ja nyt omistan Ozzyn kahdeksasta virallisesta studiojulkaisusta seitsemän. Itse selitän (ja se on totuus) että jos on lomalla ja haluaa kuunnella musiikkia autossa, niin ei kannata ottaa kaikkia Ozzylevyjä mukaan, vaan ottaa mukaansa kokoelman! Itse olen kokoelmien kannalla ja mielestäni noista kahdesta Ozzykokoelmasta parempi on Ozzman Cometh vaikka suppeudestaan johtuen voi näyttää huonolta kokoelmalevyltä, "vain" 15 biisiä, mutta siellä on lisäksi 2 Sabbath -laulua jotka ei ole otettu suoraan Sabbath -levyiltä vaan ne ovat demonauhoituksia tai jotain vastaavia. Ozzman Comethissa olevassa War pigissä on muuten eri sanoitus kuin siinä Paranoid -levyn War Pigissä. Ozzmanilla on lisäksi kaikilta ozzyn soololevyiltä materiaalia, mutta Essentalilla puuttuu koko The Ultimate Sin -levyn edustus! Nyt tämä viesti laajeni, mutta kokoelmat ovat hyvä asia kunhan niitä ei julkaista koko aikaa! Montakohan kokoelmaa Elvikseltä on julkaistu? Albumi- sekä singlemäärätkin ovat aika mahtavat.