Koomikko Iikka Kivi oli ahdistunut vihankylväjä, joka louhi verkosta todisteita maahanmuuttajien pahuudesta – Nyt hän kertoo, miksi purki pahan olonsa viattomiin"
Lama-ajan Ylivieskassa kukaan ei puhunut toksisesta maskuliinisuudesta.
”Minua yritettiin survoa sellaiseen pojan malliin, johon en mukautunut ja sitten jätettiin ulkopuolelle.”
Kotona vanhemmat tukivat ja kuuntelivat, mutta poissulkemiseen oli vaikea puuttua.
Sosiaaliset tilanteet pelottivat. Kivi pelkäsi, ettei ollut tarpeeksi hyvä. Hän oleili paljon metsässä itsekseen ja mökkeili isovanhempien kanssa. Välillä hän eristäytyi peleihin ja elokuviin.
Kun Kivi oli kahdeksanvuotias, hän kirjoitti serkulle kirjeessä olevansa vähän masentunut. Siltä hänestä tuntui usein."
"Ala-asteen lopulla Kivi löysi kaveriporukan, josta tuli tuki ja turva.
Kaverit tunnistivat Kiven huumorin. Vitseistä tuli ase. He alkoivat pilkata muita ennen kuin joku muu ehti ilkkua heitä. Pohjalla olivat Kummelin, Studio Julmahuvin ja Pulkkisen renkutukset."
"NUORENA miehenä Kivi alkoi itse kiusata muita. Kirjassaan hän kirjoittaa kuuluneensa ”halla-aholaiseen maahanmuuttovastaiseen liikkeeseen”, jossa hän käytti ”joka päivä tuntikausia nettiä selaten, maahanmuuttajien pahuudesta todisteita etsien ja niitä ympärilleni levittäen”.
Kivi etsi syyllisiä siihen, ettei maailma vastannutkaan lupauksia.
”Minulle oli sanottu, että käyt koulut, pärjäät armeijassa ja etsit tyttöystävän, niin siinä on onnellinen elämä. Ei ollut. Ristiriita maalatun hyvän elämän ja oikean elämän välillä oli suuri, ja sille piti etsiä jokin selitys.”
Kivi ajatteli, että jos kukaan muu ei kirjoita maahanmuutosta, hän voi perehtyä siihen itse.
”Olin vihainen mulkku täysin ilman mitään järkevää syytä”, Kivi sanoo.
Mutta vihan levittämisestä ei tullut itselle yhtään parempi olo."
"ENSIMMÄISEN masennusdiagnoosin Kivi sai 18-vuotiaana ja kävi silloin lyhyesti terapiassa. Sittemmin masennusjaksoja on ollut useita.
”Olen vasta myöhemmin tajunnut, miten usein mulla on masennusjaksoja ollut. Olen lapsesta asti kokenut huonoa psyykkistä oloa.”
"Kivi käy viidettä vuotta terapiassa. Siellä hän on tajunnut, ettei välttämättä koskaan pääse ahdistuksesta eroon. Masennusjaksot taas helpottivat, kun hän ymmärsi joidenkin oireiden johtuvan nimenomaan ahdistuneisuushäiriöstä.
”En pyri ahdistuksesta enää pois. Olen yrittänyt opetella tunnistamaan niitä tunteita. Kun ne tulevat tutuksi, ne eivät enää riivaa. Tiedostan, että ahaa, tämä on se sama tunne kuin tiistaina. Se meni silloin ohi, joten menee nytkin.”
https://www.hs.fi/elama/art-2000005906680.html
Lama-ajan Ylivieskassa kukaan ei puhunut toksisesta maskuliinisuudesta.
”Minua yritettiin survoa sellaiseen pojan malliin, johon en mukautunut ja sitten jätettiin ulkopuolelle.”
Kotona vanhemmat tukivat ja kuuntelivat, mutta poissulkemiseen oli vaikea puuttua.
Sosiaaliset tilanteet pelottivat. Kivi pelkäsi, ettei ollut tarpeeksi hyvä. Hän oleili paljon metsässä itsekseen ja mökkeili isovanhempien kanssa. Välillä hän eristäytyi peleihin ja elokuviin.
Kun Kivi oli kahdeksanvuotias, hän kirjoitti serkulle kirjeessä olevansa vähän masentunut. Siltä hänestä tuntui usein."
"Ala-asteen lopulla Kivi löysi kaveriporukan, josta tuli tuki ja turva.
Kaverit tunnistivat Kiven huumorin. Vitseistä tuli ase. He alkoivat pilkata muita ennen kuin joku muu ehti ilkkua heitä. Pohjalla olivat Kummelin, Studio Julmahuvin ja Pulkkisen renkutukset."
"NUORENA miehenä Kivi alkoi itse kiusata muita. Kirjassaan hän kirjoittaa kuuluneensa ”halla-aholaiseen maahanmuuttovastaiseen liikkeeseen”, jossa hän käytti ”joka päivä tuntikausia nettiä selaten, maahanmuuttajien pahuudesta todisteita etsien ja niitä ympärilleni levittäen”.
Kivi etsi syyllisiä siihen, ettei maailma vastannutkaan lupauksia.
”Minulle oli sanottu, että käyt koulut, pärjäät armeijassa ja etsit tyttöystävän, niin siinä on onnellinen elämä. Ei ollut. Ristiriita maalatun hyvän elämän ja oikean elämän välillä oli suuri, ja sille piti etsiä jokin selitys.”
Kivi ajatteli, että jos kukaan muu ei kirjoita maahanmuutosta, hän voi perehtyä siihen itse.
”Olin vihainen mulkku täysin ilman mitään järkevää syytä”, Kivi sanoo.
Mutta vihan levittämisestä ei tullut itselle yhtään parempi olo."
"ENSIMMÄISEN masennusdiagnoosin Kivi sai 18-vuotiaana ja kävi silloin lyhyesti terapiassa. Sittemmin masennusjaksoja on ollut useita.
”Olen vasta myöhemmin tajunnut, miten usein mulla on masennusjaksoja ollut. Olen lapsesta asti kokenut huonoa psyykkistä oloa.”
"Kivi käy viidettä vuotta terapiassa. Siellä hän on tajunnut, ettei välttämättä koskaan pääse ahdistuksesta eroon. Masennusjaksot taas helpottivat, kun hän ymmärsi joidenkin oireiden johtuvan nimenomaan ahdistuneisuushäiriöstä.
”En pyri ahdistuksesta enää pois. Olen yrittänyt opetella tunnistamaan niitä tunteita. Kun ne tulevat tutuksi, ne eivät enää riivaa. Tiedostan, että ahaa, tämä on se sama tunne kuin tiistaina. Se meni silloin ohi, joten menee nytkin.”
https://www.hs.fi/elama/art-2000005906680.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on masentunut niin mene huoriin ja sillä masennus lähtee. Ei ruman miehen masennus parane muuten kuin seksillä. Kaikki elämässä maksaa joten seksistä maksaminen ei voi olla suuri kynnys.
Eipä näemmä ainakaan tyhmyyteen auta.
No paraniko se masennus huorissa käynnillä?
Ei kai vain käynyt niin, että masennus palasi huorissa käynnin jälkeisellä viikolla?
Suomen presidentilläkinen saattaa vielä olla toivoa läytää kauniimpi nainen kuin mustaqlainen tuo jenni-hauki :LD