Aina puhutaan vanhempien narsismista, mutta entä jos perheen lapsi on narsisti

Kokemusta on veljen perheestä. Perheen 3 lasta saivat lapsena kaiken mitä halusivat. Oli kalliit harrastukset, muotivaatteet, taskurahaa.
Vanhin ja keskimmäinen lapsi kasvoivat normaaleiksi aikuisiksi. Kuopuksesta taas tuli narsistinen hyväksikäyttäjä, joka lypsi rahat vanhemmiltaan, ei kunnioittanut ketään eikä mitään, aina tympeä, vaativa ja kärttyisä.
Sama perhe, samat säännöt, samat edut, mutta niin erilainen tulos.

Lapsi oppii esimerkkien kautta. Jos ympäristö opettaa narsistisia tapoja niin lapsi ei opi myöskään näkemään ja kokemaan sen olevan väärin? Ehkä vasta vanhempana itsenäisyydestä, kun oppii omatoimiseen ajatteluun oikeasta ja väärästä, tiedostaa nämä asiat ja jos on järkeä, pyrkii enemmän hyvään kuin pahaan tapaan ajatella ja käyttäytyä.

Jotkut ihmiset diagnosoivat ja jauhavat narsismista jatkuvasti.
Miten jaksatte koko ajan analysoida muita ihmisiä?

tuttua myös iäkkäänä, jos on sisarusten kans yhteydessä, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

Narsistia tai ei? mut on vanhempia jotka syyllistää jotakuta lastaan ihan joka asiasta ja sisarukset ottaa mallia ja jatkaa, näin se muu perhe kokee yhteen kuuluvuutta. joku pitää siis uhrata. on se sairasta.

Hyvä asialinen aloitus. Tyttäreni ja hänen mies ovat juuri narsismin luonteen omaavat henkilöt.

Minä tulin narsistisesta perheestä.Olin se mustalammas ja veljeni kultamuna.
Elämäni oli karmeaa,narsisti äiti sai valeillaan käännettyä kaikki sukulaiseni minua vastaan. Hänellä isoin ilon aihe oli kutsua minua laittamiinsa juhliin joissa kukaan ei minulle puhunut,meni vuosia kun ymmärsin tämän. Pirullinen kokoelma. Laitoin välit poikki.
Tyttäreni on myös narsisti. En ole koskaan lellinyt häntä.
Onneksi opiskelu narsismista on auttanut 90%.
Kun hän aloittaa syyttelyn ja rähjäämisen,välittömästi sanon että tartteeko hän " oljyä,ovatko koneet tyhjillään"- tämä toisten ihmisten härnääminen on juuri narsistin tyhjyyttä.Tytär lopettaa rähjäämisensä,otin " voimat " pois.
Joka on joutunut tälläiseen suhteeseen ,on lähes mahdotonta elää jollei ole tietoa narsismista.
Tyttärelläni oli myös tapana repiä ovia,oven pieluspuut aina rikki kun aamulla heräsi se käyttäytyminen ja repiminen alkoi heti.
Vihdoin muutimme ja tulimme uuteen taloon,varoitin häntä että jos hän repii paikkoja ,minä annan turpiin takuulla.
Tuli päivä,tytär heitti ulko oven tiskipöytää vasten niin kovasti että oven paneelit oli rikki,minä kävin rieveleistä kiinni ja pamautin hänet lattialle- siihen loppuivat repimiset!
Lupasin että kun narsistilla ei ole tunteita niin sitten pitää antaa turpiin,tuntee kivun ainaskin.
En usko lyömiseen koska minua on lapsena hakattu ja heitetty seinään...mutta narsistihan on kuin villieläin pitää lääkkeet antaa sen mukaisesti. Vahinko.

Noita kokemuksia on useilla vanhemmilla, kun lapsi on narkomaani ja vaatii vanhemmilta rahaa ja hoivaa, vaikka tuhlaa elämänsä narkkarina, valehtelee ja varastaa.

"Näitä lapsia löytyy niin monilapsisista perheistä kuin ainoina lapsina, jotka usein ovat saaneet elämässään kaiken."

Jos mielestäsi syy miksi aikuinen lapsi on narsisti on se että hän on saanut elämässään kaiken, sehän on silloin vanhempien oman kasvatuksen tulosta. Vanhemmat niittävät mitä ovat itse kylväneet.

Kaikilla ihmisillä on myös omat uniikit ominaisuutensa jotka eivät välttämättä johdu kasvatuksesta. Kaikkien ihmisten elämään vaikuttaa monet muutkin ympäristötekijät kuin vain se mitä kotona tapahtuu.

Mutta kun kyse on aikuisita lapsista tulee heitä tietenkin pitää itse vastuullisina omasta toiminnastaan. Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta. Aikuisen pitää jollakin tavoin itse setviä itsensä ulos lapsuuden komplekseistaan eikä niistä voi aikuisena tehdä tekosyytä häiriökäytökselle.

Jos aikuinen lapsi on ongelmallinen tai jopa vaarallinen, on vanhemmilla aivan sama oikeus vaikkapa hankkia lähestymiskielto tai pistää välit poikki elämää vahingoittavaan henkilöön.

Siinä kohtaa kun lapsa ja perhettä suunnitellaan pitää varautua siihen että elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja elämän olosuhteet voivat muuttua monella tavalla. Joskus käy paskaisesti, ja silloin on toimittava sen hetkisen tilanteen mukaan. Jos aikuinen lapsi aiheuttaa vanhemmilleen ongelmia, on vanhempien lopetettava omassa hyvyydessään ja uhrautuvuudessaan piehtarointi, ja toimittava aikuisen lapsen kanssa kuten vastuullisen aikuisten kanssa yleensäkin.

Aloituksessa kuitenkin loistaa poissaolollaan vanhempien itsereflektio. Tuliko vanhempana tehtyä jotakin väärin?

Coverttien narsistivanhempien lapset yleensä näyttäytyvät ongelmallisina vanhempiensa riistäjinä mitä he eivät tosiasiassa edes ole.

Vastauksissa usein tulee ehdotus "katkaise välit narsistilapseesi", mutta entä jos tällä lapsella on jo omaa jälkikasvua ja isovanhemmat epätoivoisesti haluavat pitää välejä näihin lapsenlapsiinsa. Siinä on vaikea paikka, sillä usein se narsistilapsi vaatii rahaa tai palveluja loputtomasti ja jos niitä ei saa, estää lapsenlapsien tapaamisen.
Nämä asiat kun vaikuttavat moneen ihmiseen, ei vain yhteen.

"Omista lapsistaan kukaan ei mielellään ajattele pahaa"

Noinko? Eiköhän se ole jo monta kertaa todistettu että maailma ratkeilee liitoksistaan vanhempia jotka totta tosiaan ajattelevat pahaa lapsistaan. Jopa ihan pienistäkin lapsistaan. Saati sitten aikuisista lapsistaan. Eritoten iäkkäät vanhemmat ovat usein juuri tuollaisia jotka haluavat esittää olevansa aikuisten pahojen lastensa uhreja. Teki aikuinen lapsi mitä tahansa iäkäs vanhempi kääntää kaiken siten että päätyy itse näyttämään pahan lapsensa uhrilta.

Tämä on pahan ajattelemista omista lapsista.

Kun Kaisa Liski kertoo kauhujuttuja äidistään joka lannisti ja haukkui, eli ajatteli pahaa tyttärestään, koko tämän elämän ajan, tulee lähinnä mieleen että tuohan on rahvaan suomalaisen vanhemman arkkityyppi.

Suomalaiset ovat TYYPILLISESTI kasvatettu nöyryyttämällä, haukkumalla, lannistamalla, kiusaamalla ja vittuilemalla. Tämä kasvatustyyli ja asenne näkyy kaikessa suomalaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä muuallakin kuin perhesuhteissa. Eli tyypillinen suomalainen on kasvanut vanhempien huomassa jotka ajattelevat pahaa omista lapsistaan eivätkä halua heille hyvää. Onneksi aivan kaikki vanhemmat eivät sellaisia ole. Mutta aika moni valitettavasti kyllä on.

Saa olla realisti ja sanoa niinkuin asiat ovat. Toinen lapsi on ihan normaalisti käyttäytyvä. Toinen taas todella hankala , jolla on kaikissa asiassa vain oma totuus. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssaan.

Kiitos sinulle, joka julkaisit englanninkielisen vastauksen tässä ketjussa (viikkoja sitten). Toivottavasti poistettiin väärän kielen takia, eikä sisällön *thumbs up*

Aloittaja ei nähnyt sitä englanninkielistä kommenttia, eikä moni muukaan. Ehkäpä avaat vähän kommenttiasi?