Olen perusluonteeltani kiltti, ystävällinen, herttainen ja aito. Mutta monen monta kusipäätä olen tavannut, jotka piirittävät kauan- ihastun- antavat luulla kaikenlaista pitkän aikaa-ja sitten pam-loukkaavat. Miksi minä viehätän kusipäitä? Mikä on se miehen logiikka kun ekaksi ihaillaan mun kiltteyttä ja herttaisuutta, alkaa kehittyä suhde ja sitten kohdellaan todella törkeästi. Itse en ikimaailmassa pystyisi loukata sellaista ihmistä joka ei tekisi kellekkään pahaa..
Alkaa tuntua siltä, että hyvyys tässä maailmassa ei kannata, vaan kusipäisyys..Ja sitä en myönnä, että kiltit tytöt ihastuvat aina tuhmiin poikiin, eiei, koska kaikki nämä minua kaltoin kohdelleet miehet ovat alkuun antaneet itsestään kunnon ihmisen kuvan.
En haluaisi katkeroitua ja menettää toivoa teihin miehet, toivoisin että olisi oikeesti olemassa kunnon mies, rehti ja rehellinen..mutta mistä sellasen löytää, ja uskaltaakohan sitä enää heittäytyä suhteeseen.Täytyykö alkaa kusipääksi, bitchiksi vai mitä?
Mitä tuntemuksia kiltti tyttö herättää miehissä?
Alkaa tuntua siltä, että hyvyys tässä maailmassa ei kannata, vaan kusipäisyys..Ja sitä en myönnä, että kiltit tytöt ihastuvat aina tuhmiin poikiin, eiei, koska kaikki nämä minua kaltoin kohdelleet miehet ovat alkuun antaneet itsestään kunnon ihmisen kuvan.
En haluaisi katkeroitua ja menettää toivoa teihin miehet, toivoisin että olisi oikeesti olemassa kunnon mies, rehti ja rehellinen..mutta mistä sellasen löytää, ja uskaltaakohan sitä enää heittäytyä suhteeseen.Täytyykö alkaa kusipääksi, bitchiksi vai mitä?
Mitä tuntemuksia kiltti tyttö herättää miehissä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Näin se näkyy olevan. Maailma on sellainen, että meitä kilttejä käytetään jollakin tavoin vain hyväksi.
Mottoni on, että kaveria ei jätetä. Nyt makselen "velkoja" tyhmyydestä. Kaipa me ei vaan osata vaatia ja olla raakoja. Ekaks ajatellaan toista ja sitten itseä, vaikka periaattessa pitäisi olla toisinpäin - tämän ajan maailmassa!
juuri kaltaistasi naista, niin kuin olen moneen otteeseen näillä palstoilla jo maininnutkin. Mutta kelpaanko minä sitten sinunlaisillesi naisille....kas siihenpä se sitten tyssääkin. Oma negatiivisuuteni naisten suhteenko teidät sitten ajaa pakosalle? Vaikeapa päästä todellista itseään koskaan näyttämäänkään kun siihen ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta. Olisi mukavaa tavata joku, joka edes vaivautuisi kurkistamaan tämän ulkokuoren alle...
Ja täytyy myöntää....minustakin usein tuntuu siltä, että ritarillisuudella ja hyvyydellä ei enää pääse mihinkään vaan pitää olla karismaattinen, komea, älykäs ja juuri jollakin tavalla vittumainen porschen omistaja.
Minut on kasvatettu arvostamaan naisia siinä missä miehiäkin, mutta tähän mennessä se on tehnyt minut vain haavoittuvaisemmaksi.
Joo... tuota, tuota... Pahoittelen jo etukäteen, kun yleistän nyt ainakin jollain tasolla.
Miehet ovat suurimmalta osin täysiä pelkureita. Kun alkaa tuntua siltä, että suhde kehittyy ja ollaan menossa kohti jotain vakavaa, jotkut miehet pelästyvät. "Enhän mä nyt vielä aio vakiintua (vaikka olenkin niin aiemmin sanonut). Mullahan on vielä paljon asioita mitä haluun kokeilla." Kun näin käy, paljastuu se miehen pelkuruus. Ei uskalleta sanoa tätä suoraan, vaan käyttäydytään kusipäisesti. Jotkut pettää, jotkut on muuten vain idiootteja. Näin saadaan suhde päättymään ilman sen suurempia selittelyjä. Ei miehet välttämättä ole tästä ylpeitä (vaikka kavereille jotkut asialla kehuskelevatkin), mutta kun ei tunnu muitakaan keinoja olevan. Tästä juontaa juurensa lause: Miehet on sikoja. Kas, ei näitä lentäviä lauseita ihan tuulesta temmata.
Ja mun mielipide miehenä... Älä heitä toivoa. Älä ala bitchiksi. Etsi. Usko. Luota. Kun se oikea osuu kohdalle, se on sen arvoista...
Aloittaja, olisin voinut kirjoittaa kaiken tuon. Olen käynyt läpi surua ja myöskin miesilluusion särkymisen. En enää ihaile Miestä, ihailen henkilöitä, JOS ihailen. Ennen katsoin miehiä ylöspäin. Sitten he alensivat itsensä silmissäni, halvalla käytöksellä. Usein niin, että se joka nauroi vahingoniloisena, oli joku bitch-tyyppinen pahistyttö.
En mollaa nyt erilaisia ihmis"tyyppejä" mutta miehiä viehättää poikatytöissä niiden jätkämäinen brutaalisuus. Sellaiset naiset ehkä suostuvat raiskausleikkeihin ja sotaleikkeihin, tietenkin kaljaa kitaten. Mutta minä en kaipaa itselleni kaljaa juovaa sovinistikiusaajaa. Voin nimittäin ihan hyvin olla itseksenikin.
Olet helposti lähestyttävä? Ihastut helposti? Ja siihen tyyppiin joka on kovaäänisimpänä sun luokse jonottamassa? Jos haluat nostaa mahdollisuuttas löytää oikeasti kunnollinen ja rehellinen tyyppi sun pitää kattella vähän pitemmälle kuin siihen jonon kärkeen. Toi nyt on tommonen klisee mutta pitää paikkansa. Annappa piruuttas seuraavalla kerralla mahis sille kaverille joka ei pidä liikoja meteliä ittestään. Enkä nyt sano että kaikki semmoset olis loistotyyppejä, mutta semmosilla ihmisillä elämänarvot saattaa olla erilaiset..
Kyllä itsekin minulla tuollaisia tuntemuksia on ehtinyt olemaan (vaikkakin torjutuksi tulemisen takia) mutta hyvällä itseluottamuksella varustetun ihmisen ei tarvitse pettää itseään olemalla jotain muuta kuin oikeasti on. Vaikka välillä tulisikin turpaan.
menettäkö toivoa! Tunteet ovat arvokkaita, rakkaus ja luottamus elintärkeitä. Harmi, että vääränlaiset ihmiset kohtaavat toisensa. Vai onko sattumaa?
Kilteille tytöille löytyy kunnolliset miehet, sitä tapahtuu koko ajan. Harmi, että maailmassa on kusipäitä. Jokaisella omat ongelmansa...
Ajatuksessasi oli perää, onkohan se vaan niin, että täytyy tavata ensiksi vääränlaisia kumppaneita, että löytää sen oikean..
kiitos, tuntuu jo paremmalta. Voimia kaikille muillekkin jotka kokevat samoin.
Tästä eteenpäin harkitsen tarkkaan kenelle sydämeni annan. Se on jo monesti särjetty..
Viel edellinen ero sattuu, mut kiitos voimia antavista kommenteistanne..
Joskus kyl tosiaan tuntuu siltä että koville laitetaan..mutta, aion herätä vielä tänä kesänä kauniiseen aamuun, jolloin paistaa aurinko ulkona, sekä sisälläni:)
Kyllä jokainen järkevä mies haluaa sopivalla tavalla kiltin naisen. Se vaan, että hiukan kyllä epäilyttää sellainen nainen, joka on useamman kerran ollut suhteessa jonkun luuserin kanssa. Turha selittää että mies vaikutti alussa kivalta, duh, tietysti se vaikutti. Lähes aina kuitenkin ihmisestä pystyy päättelemään todella paljon, kun saa selville miten hän esim. viettää vapaa-aikaansa ja mitkä ovat kiinnostuksen kohteet.
Näistä jatkuvista naisten valituksista jää sellainen kuva, että olette ihastuneet johonkin niistä baarin "pelimiehistä" (lapsellinen ja naurettava termi btw) ja sitten ihmettelette, kun kuoren alta paljastuukin kusipää.
Tylyä tekstiä ehkä, mutta naiset on usein todella sinisilmäsiä.
pelimieheen siksi, että hän oli niin aidon ja vilpittömän oloinen. Uskoin, että hän oli todella kiinnostunut minusta. Tosiasiassa hän taitaa olla aivan yhtä kiinnostunut muistakin naisista.
Rahikaisella! Ja kyllä siitä miehestä sitten kestikin päästä yli...
Itse olin todella kiltti joskus. Ihmettelin myös, miksi kaikki käyttää hyväkseen ja kohtelee huonosti. Sitten löysin itselleni "kiltin miehen". Jo jopas; aloin tajuta missä vika!
Kukaan ei jaksa katsella kynnysmattoa! Jos ihminen ei kunnioita itseään yhtään ja nostaa toisen aina korkeammalle alustalle, hän suorastaan houkuttaa huonoon käytökseen. Jos aina antaa anteeksi, on samaa mieltä ja nössöilee vaan, se on todella rasittavaa ja pidemmän päälle alkaa kyllästyttää. Ihmisen pitää tuntea omat rajansa sen verran, ettei kaikki aina käy!
Olipa kyseessä nainen tai mies.
Oma kiltti mieheni teki aina kaiken mitä pyysin, ei varmaan olisi sanonut mitään vaikka olisin rakastajaa pitänyt. Lopulta minusta - kiltistä ja hyvästä ihmisestä - tuli rasittava kotityranni, joka teki mitä halusi ja viis välitti miehen tunteita. Inhosin itsekkin itseäni, mutta mieheni käytös suorastaan houkutti jättämään hänet huomiotta.
Nyt voi sitten sanoa, että itsensähän ihmisen pitää omat rajansa vetää itselleen. Totta sekin. Mutta toisaalta ihmiset kohtelevat sinua, niinkuin annat heidän kohdella!
Kiltteydestä ei tarvitse luopua, mutta vähän munaa pitää ihmisessä olla.
Kiltteys on (kuten muutkin asiat) aika vahvasti määrittelykysymys. Itse koen olevani "kiltti", eli olen mm. raitis ja parisuhteessa kunnioittaisin naista, en pettäisi enkä käyttäisi fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Mutta, en ole nössö. Mulla on vahvat mielipiteet ja sanon ne kyllä tarvittaessa ihan suoraan. En myöskään ole kovin tunteellinen ihminen, eikä musta saa sellaista tekemälläkään. Esim. nainen saa kyllä puhua mulle ihan vapaasti tunteistaan ja itkeä jos siltä tuntuu, mutta on turha olettaa, että itse itkisin missään tilanteessa. :P
Kuten tuossa lopussa hyvin kiteytytkin, niin tiettyä munaa pitää olla. En ainakaan itse jaksaisi katsoa hetkeäkään sellaista naista, joka ei uskalla esittää omia mielipiteitään ja näkemyksiä, vaikka ne olisi täysin ristiriidassa mun vastaaviin. Kuitenkin, tietty kiltteys on ainakin mulle naisessa tärkeää. Eli mieluiten sellainen naisellinen, suhteellisen herkkä söpöläinen, jonka voi sitten aina ottaa syliin ja paijata, kun tilanne niin vaatii. ;)
Totta ihmessä ´aito tulee olla, kuten alkuperäinenkin itsensä määritteli. Uskon, että aika monet, suurin osa, naisista on herkkiä ja syliin puristettavia, kunhan luottavat tarpeeksi ja uskaltavat olla. En kuitenkaan nää kiltin vastakohtana kaljaa kittaavaa poikatyttöä, joka remuaa ja rellestää ilman tunteita...tai mitä vikaa on oikeastaan edes kaljan juomisessakaan?
Mielestäni voi olla ´kiltti ja omata munaa yhtäaikaa. Ei ne sulje toisiaan pois. Alkuperäisestä sain kuitenkin vähän sellaisen kynnysmatto-mielikuvan. Kyllä ihmiset - ihan hyvätkin - kohtelee toista ihan niinkuin se toinen antaa kohdella.
Anteeksi tulee aina antaa ja asiat tulee selvittää. Mutta kynnysmattona ei pidä olla. Jos joku tekee jonkin asian väärin, löytyy sille aina jokin syy, jokin selitys. Kun ymmärtää, että ihminen on puuttellinen, virheitä tekevä olento, on hänelle helppo antaa anteeksi. Sillä sen hän ansaitsee. Ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä. Teon voi tuomita, mutta ihmiselle tulee antaa anteeksi. Tätä ei ikävä kyllä ole aina helppo ymmärtää. Mutta näin kristinusko opettaa.
Periaatteessa ottaisin toisaalta avosylin vastaan ihmisen (miehen), joka vastaa kiltteyteen samalla mitalla; sanoin ja teoin. Mutta, kuten sanoin; olen varovainen, paljon on maailmassa ilkeitä susihukkia... Herttainen mies, ok-ulkonäkö ja naisen kunnioitus eivät taida sopia samaan pääkoppaan... Anteeksi, että yleistän. Aivan kuin totesin, kiltteydestä joutuu maksamaan joskus aivan konkreettisesti ja se syö ihmisen sisintä.
Sama ongelma mulla..ensin mies hehkuttaa, että miten ihana olen, kun olen näin kiltti, ihana ja kunnollinen, mutta kun suhde alkaa kehittyä, niin heti loukataan..kiltteys kääntyy itseäsi vastaan, pitäisi varmaan loukata takaisin, mutta kun ei pysty. Luotan siihen, että löydän kumppanin, joka arvostaa mua.kaikki miehet, joita kuluneen vuoden aikana olen tavannut, ovat osoittutuneet tunnevammaisiksi pelimiehiksi. En tiedä miksi ihastun aina samankaltaisiin miehiin,jotka lopulta vain loukkaavat. Rakas ystäväni sanoi, että sä olet niin ihana ihminen ja ansaitset parempaa, vielä löydät jonkun, joka korvaa sulle tän kaiken. pakko yrittää uskoa.
Minä olen yksi näihin kiltteihin kuuluva muija ja minulla on käynyt onni kun löysin samanlaisen miehen kuin minä. Joten sinullakin toivoa on!! Olen kokenut sen kuinka joku kusipää satuttaa yms. Ja tulin siihen loppu tulokseen, että kilttiä on niin helppo huijata ja syyttää ku kiltti haluaisi vain uskoa hyvää toisesta. Eipä auta kuin katsella jonkun aikaa ennen kun antaa itsensä ihastua. Eikä kannata heti antaa äijälle, kun yleensä ne vaan ottaa ja muuttuu kusipääks. Kyllä kunnon kiltti mies odottaa pidempääkin jossei pillu ole vaan mielessä. Baarista ei löydä kunnon miehiä eikä myöskään naisia. Pelkkiä Pukkeja ja huoria vaan!!!
Baareissa käy kaikenlaista porukkaa. Viime aikoina on tullut käytyä ihan yksikseenkin katsomassa kävisikö mulla flaksi. Ja kyllähän se käy kun on yksin ja positiivisin mielin. Kaveriporukassa saa sitten olla suht rauhassa, varsinkin jos on vielä rillit päässä.
Ei voi siis sanoa, että kaikki baarissa käyvät olisivat huoria tai pukkeja. Mutta löytyyhän tietysti niitäkin. Ja pelimiehiä varsinkin. Niitä mä juuri "pelkäänkin". Että menen ihastumaan tunnevammaiseen hyväksikäyttäjään. Toisaalta olen niin "vaikea nakki", ettei mua sänkyyn saisi kellistettyä. Mutta lähellä oli, etten pelimieheen olisi ihastunut. Ja hänet tapasin juuri baarissa.
Se on kyllä merkillinen juttu, miten sattuman varassa tämä meidän elämä on. Joskus kaksi kilttiä ja toisilleen sopivaa ihmistä löytää toisensa ja joskus ei. Ehkä nämä "kusipäät" jotenkin "vainuvat" ihmisen, jota on helppo "höykyttää" monella tavalla. Epäilen suuresti, että heillä on ihan sellainen tarve jotta oma ego pönkittyisi. Ei kaksi vahvaa ihmistä (kai ?) sovi toisilleen.
Se on totta, että liika nössöys on pahasta, mutta kiltti ihminen on kiltti ihminen. Hän haluaa uskoa toisista vain hyvää. Itse tiedän, että vaikka tulisit kohdelluksi miten huonosti, haluat kuitenkin uskoa, että toinen on pohjimmiltaan vain epävarma ressukka, joka ei uskalla luottaa minuunkaan ihan heti vaan tarvitsee oman kuorensa. Saattaa olla, mutta useimmiten ei näin ole...Voi voi.
Niin se vain näyttää olevan, että samankaltaiset eivät kohtaa toisiaan...
Minäkin olen perusluonteeltani kiltti, ja ystävällinen, ja yritän aina ottaa toiset ihmiset huomioon. Kohtelen toisia ihmisiä siten kuin haluaisin itseäni kohdeltavan.
Olen empaattinen, ja kuuntelen mielelläni toisten huolia ja murheita, ja tietysti myös iloja :) Samaa toivoisin tietysti siltä toiselta, jos sellaisen löytäisin. Minun mielestäni moni asia vain on kauniimpi ja merkityksellisempi, jos sen voi jakaa toisen kanssa.
Yhdessä voisi tehdä kaikkia juttuja, jotka ovat yksin tylsiä. Olipa se sitten mitä vain...
Olen etsinyt kilttiä tyttöä jo jonkin aikaa, mutta ei vain ole löytynyt.
Peluriksikaan minusta ei ole, mielummin sitten yksin.