Pitääkö olla yhdessä (lue: asua kämppiksinä) lasten vuoksi vaikka molemmat vanhemmat inhoavat toisiaan? Kaikki läheisyys meni jo vuosia sitten, joka päivä pitää vain purra kieltä kun ei jaksa joka asiasta olla eri mieltä jne.
Vaimo on mahtava äiti ja kaikki lapsiin liittyvä hoituu yhdessä ihan täydellisesti. Jaamme saman kasvatusideologian ja olemme molemmat valmiita laittamaan lasten jutut omiemme edelle (sekä myös teemme niin ).
Mutta minä inhoan häntä ja hän minua.
En halua koskea häneen eikä hän minuun.
Raha ei ole ongelma, vaikka erottaisi, lapsille voisi järjestää nykyisentasoiset kodit ja elintaso kummankin vanhemman luona olisi samanlainen.
Pitääkö olla vielä 9 vuotta samassa taloudessa leikkimässä tätä ydinperheleikkiä vai pitäisikö erota?
Oma hyvinvointi ei oikeastaan ole ongelma, (kestän vinoilun, haukkumisen, pilkan, ivalliset kommentit ja vähättelyn ihan iisisti) vaan ainoastaan kiinnostaa lasten elämä ja hyvinvointi (avioerolasten elämät kun tilastollisesti ovat heikompia).
Onko lasten etu tyhjä avioliito?
54
1664
Vastaukset
- Anonyymi
No tilastot nyt on tilastoja. Varmaankin vaikeammiksi menneitä juttuja, sitten voi olla päihteiden liikakäyttöä, yksinhuoltajuutta ja paljon lapsia jne. Riippuu minkälaiset järjestelyt saatte aikaiseksi yhdessä ja omilla tahoillanne.
- Anonyymi
Ainakin jos teidän huonot välit näkyvät lapsille, niin sillon olisi parempi erota. Jos kotona on yhtä riitaa, niin kyllä sillon ero on helpotus lapsillekin. Muutenkin olen sitä mieltä, että ei lasten vuoksi tarvitsisi pakottautua pysymään yhdessä. Jos ei nyt riitoja, niin eiköhän lapset aisti myös sen, jos vanhemmat muuten vaikuttavat onnettomilta, tai että eivät rakasta toisiaan. Lapsille olisi vain hyvä selittää asia kunnolla ja tukea heitä heille mahdollisesti vaikeassa muutoksessa. Keksiä vaikka jotakin erityisen mukavaa vastapainoksi.
T. Eronneiden vanhempien lapsi - Anonyymi
Parasta pikainen ero!
Riitaisen lapsuuteni kodin muistot pysyvät mielessäni ikuisesti.
Ne vuodet myös vääristivät kuvat vanhemmistani ja vasta kymmenien vuosien jälkeen, molempien vanhempieni kuoltua, olen saanut etäisyyttä asiaan ja havainnut miten vääristynyt kuva minulla olikaan.
Ehdottomasti olisi ollut parasta sekä vanhempieni, että meidän kahden lapsen kannalta, että he olisivat eronneet mahdollisimman varhain eivätkä tehneet lapsia ollenkaan. Olisin saanut mahdollisuuden syntyä vähemmän riitaiseen perheeseen. - Anonyymi
Käsittämätöntä, että yhdessä pysymistä perustellaan lasten parhaalla. Tällaisessa perusteluissa aliarvioidaan lapsia. Miten voi muka olla lapsille parasta elää kodissa, jossa vanhemmat lähinnä sietävät väkisin toisiaan vaikka eivät isommin tappelisikaan. Millaisen esimerkin se antaa ja miten sellainen tekee lapsista onnellisia ja tasapainoisia? Lapset kyllä vaistoavat vanhempien surkeat välit. Ja on ihan legendaa, että eronneiden perheiden lapsista kasvaisi jotenkin huonompia. Sen perusteella meillä on aika surkea kansa tässä ja muissa maissa. Valot päälle! Mieluummin kaksi onnellista kotia, kuin yksi onneton.
- Anonyymi
Suunnitellessani suhteen vakiintumista varmistelin pari vuotta ennen sitoutumista.
Kaksi ensimmäistä aviovuotta elimme lapsia hankkimatta koska halusin olla varma, ettei heidän tarvitse varttua oman lapsuuteni kodin ilmapiirissä.
Ei tarvinnut.
Asuimme usean vuoden ajan samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa. Yritin alkuun pitää yhteyttä mutta en saanut osakseni kuin pelkkää v-ttuilua joten lopetin yrittämisen. Vaimoni yritti vielä senkin jälkeen mutta tultuaan muutaman kerran takaisin itku kurkussa hänkin lopetti.
Katkerat muistoni opettivat jotain. Ainakin sen, etten pannut vahinkoa kiertämään.
Lapsemme perheineen asuvat hieman kauempana mutta Suomessa kuitenkin. Olosuhteista riippuen he käyvät moikkaamassa muutaman kerran vuodessa.
- Anonyymi
Aloittajalle. Onko sun tukan alla mitään aivotoimintaa?
Mieti millaisen parisuhdemallin lapsenne saavat!
Puolisoa ei kosketeta, ei suudella, ei pidetä mitenkään hyvänä. Puolisolle saa puhua ikävästi ja ilkeästi. Sellaisen parisuhteen mallinko haluat lapsillenne antaa?
Vain idiootti ja täysin tyhjäpää jatkaa asumista ihmisen kanssa jota inhoaa.
Ja vielä kun tunne on molemminpuolinen, kumpikaan ei pidä toisesta, niin kyllähän se näkyy lapsille.
Jos kumpaakaan ei kiinnosta keskinäinen parisuhde yhtään, niin pistäkää tavarat jakoon ja muuttakaa erillenne.
Minä olisin ollut hirveän surullinen aikuisena jos minun vanhempani olisivat olleet yhdessä vain minun takiani peräti 9 vuotta! Mieti millainen taakka se on lapselle kannettavaksi koko loppuelämäksi. 9 vuotta on hirvittävän pitkä aika ihmiselämässä olla huonossa suhteessa.
Tuollainen "ollaan yhdessä vain lasten takia" itsekkyys on lasten henkistä pahoinpitelyä.
Nautitko oikein siitä kun saat sanoa, että minä olin niin vahva että jaksoin elää pas**ssa suhteessa 10-15-20 vuotta vain lasten takia. Oikeesti tuollainen marttyrius on pahinta itsensä ja puolison lasten kiduttamista ja lasten kieroon kasvattamista. Piste.- Anonyymi
Tuollaisesta kielenkäytöstä päätellen oma elämäsi on katkeruuden ja vihan sävyttämää.
Ruma puhe vesittää hyvänkin viestin ja antaa puhujasta vähän alatyylisen kuvan.
Vaikka tilanne vaikuttaisi vaikealta, tulisi vielä pohtia parisuhdeterapiaa, jos sieltä löytyisi keinot kaivaa esille se kuollut kipinä tai ainakin on koettanut kaikki keinot perheen koossapitämiseksi. Lasten kun kuitenkin on kaikkein paras olla oman äidin ja isän kanssa ehjässä oikeassa perheessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuollaisesta kielenkäytöstä päätellen oma elämäsi on katkeruuden ja vihan sävyttämää.
Ruma puhe vesittää hyvänkin viestin ja antaa puhujasta vähän alatyylisen kuvan.
Vaikka tilanne vaikuttaisi vaikealta, tulisi vielä pohtia parisuhdeterapiaa, jos sieltä löytyisi keinot kaivaa esille se kuollut kipinä tai ainakin on koettanut kaikki keinot perheen koossapitämiseksi. Lasten kun kuitenkin on kaikkein paras olla oman äidin ja isän kanssa ehjässä oikeassa perheessä.Sivusta kommentoin, että ei ainakaan meillä ole kyse inhoamisesta, vaan lähinnä sietämisestä. Vaakakupissa on niin monta muutakin asiaa, lasten koulut, ystävyyssuhteet, elintaso ja -tila, arjen sujuminen, mielenrauha... Ero vaatisi sen verta paljon mylläystä, että itse en ainakaan ole valmis siihen enkä koe oikeutettuna rikkoa monen ihmisen elämää itsekkäillä tunnesyillä. Tunteita tulee ja menee, olisi äärimmäisen itsekästä repiä kaikki minäminä-mentaliteetilla. Lapset saa monen moisia malleja ja silti niistä kasvaa ihan täyspäisiä useimmiten.
- Anonyymi
Näin eroperheen lapsena voin sanoa että erotkaa. Huono parisuhdemalli reflektoi omia valintojani monia vuosia ennenkuin tajusin missä vika. Näyttäkää lapsille minkälaista on olla onnellinen. Elää. Nauttia. Eli ei, lasten takia ei tarvi olla yhdessä se vaan sekoittaa pitkässä juoksussa niiden ajatusmaailman siitä mitä elämältä tulee odottaa. Haluatko lapsillesi vastaavan parisuhteen? Lapsesi olettavat jo nyt että tuo teidän yhteiselo on se normaali malli rakastaa kumppania. Lapset eivät tarvitse vanhanaikaista parisuhdemallia pärjätäkseen elämässä vaan kunnon roolimalleja.
- Anonyymi
Herrajesus mistä sä ihmisen elämän voit noin tarkkaan tietää. Anonyymi neuvoja.
- Anonyymi
Voiko kunnon roolimalli olla perheeseen sitoutunut vanhempi, joka ei säntäile jokaisen impulssinsa perässä pois perheestä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voiko kunnon roolimalli olla perheeseen sitoutunut vanhempi, joka ei säntäile jokaisen impulssinsa perässä pois perheestä?
Minäminä ideaali on vallalla. Ettei vaan otettas itsekkäitä nautintoja pois! Kyllä ideaali vanhempi lähtee säntäilemään oman onnensa perään, viis muusta. Sen vuoksi meillä on paljon eroperheitä, kun ei ole sietokykyä. Minäminä ensin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minäminä ideaali on vallalla. Ettei vaan otettas itsekkäitä nautintoja pois! Kyllä ideaali vanhempi lähtee säntäilemään oman onnensa perään, viis muusta. Sen vuoksi meillä on paljon eroperheitä, kun ei ole sietokykyä. Minäminä ensin!
Ja lapset on hyviä heittopusseja!
- Anonyymi
Anonyymi 06.02.2022 20:08:lle.
Ainahan asioista suoraan puhuminen on kultivoidun ihmisen mielestä ala-arvoista kielenkäyttöä. Elän hyvää elämää ja minulla on erinomainen parisuhde.
Aloitus on niin lapsellisen tyhmä ja toistunut täällä jo sata kertaa aivan samoin sanoin. Samat kysymykset, samat vastaukset, samat lässytykset pariterapiasta ja ydinperheestä.
Jo vuosia ovat olleet pelkkiä kämppiksiä, jo vuosia ovat inhonneet toisiaan... haloo, vai vielä pitäisi mennä parisuhdeterapiaan. Kas kun et ehdota vielä vihkivalojen uudistamista siihen samaan syssyyn.
Jos jäljellä on vain molemminpuolinen inho niin hyvin vaikea sitä on takaisin rakkaudeksi muuttaa.
Siinä vaiheessa kun puolisosta tulee välttämätön paha, hän on kuin kulunut huonekalu joka on ärsyttävästi kotona näkyvissä joka paikassa vaikka siitä ei ole enää mitään iloa, on aika erota.- Anonyymi
Puhuminen suoraan ja loukkaaminen, halveksunta ja vähättely ovat eri asioita. On rohkeutta puhua totuutta, mutta sen voi tehdä toisen ihmisarvoa kunnioittamalla. Toisia loukkaavan ihmisen lähellä ei muillakaan ole hyvä olla.
Toisen ihmisen rinnastaminen huonekaluun, tavaraan, esineeseen on suorastaan surullista. Minkälainen ihminen heittää toiset, jopa läheiset, ihmiset pois kun ne eivät juuri täydellisesti miellytä itseä.
Monet hyväksikäyttäjät elävät mielestään hyvää elämää erinomaisessa parisuhteessa, koska ainahan loppuunkäytetyn ihmisen voi heittää pois ja hankkia uuden kulutettavan tavaran käytettäväksi.
Rukoilemme sinun puolestasi ja vilpittömästi toivomme, että voit löytää suurempaa merkitystä, empatiaa ja todellista rakkautta elämääsi. Rukoilemme myös niiden pois heittämiesi (”ei enää iloa tuottavien”) ihmisten tervehtymisen ja paremman elämän puolesta.
Tämän keskustelun alkuperäiselle aloittajalle kymsymys avioliiton jatkamisesta tai päättämisestä on tärkeä (vaikka kysymys olisikin jo aikaisemmin jonkun toisen esittämä) ja toivottavasti kysyjä saa vastauksia tai toisten kokemuksia auttamaan tilanteessaan, eikä vähättelyä taikka pilkkaa, halu nähdä vaivaa oikean ratkaisun löytämisessä on aivan oikein, kun kyseessä on ihmissuhde, eikä huonekalu.
Toivomme voimia kysyjälle, sillä etsivä löytää kyllä ratkaisun, kun avaa sydämensä sille mahdollisuudelle.
Lapsen paras paikka on oikeassa perheessä oman äidin ja isän kanssa, jos se suinkin on mahdollista.
- Anonyymi
Nykyään erotaan niin pienistä asioista ja syistä, että erolapsena oleminen on jo täysin normaalia ja tavallista. Se, miten ero toteutetaan erottaakin sitten lapset ja heidän hyvinvointinsa tason. Jos todellakin inhoatte toisianne noin paljon, kuten kuvailit, ei se anna lapsillenne hyvää kuvaa parisuhteesta, joten erotkaa ihmeessä varsinkin kun kuvailit, ettei lasten elämä muuttuisi muutoin kuin vain sillä että heillä olisi kaksi kotia yhden sijaan.
- Anonyymi
Non niin, onpa polttava kysymys. Kun kysymys on ap tavallasi aloitettu, eli niin, että pysyt yhdessä niin palstalaiset tuomitsee yhdessä pysymisen, ero on parasta mitä lapselle voi tarjota. Jos olisit päättänyt erota, niin yhdessä pysyminen olisi ainoa oikea vaihtoehto lapsille. Tiiätkö mitä ap, teet sitten mitä tahansa, niin vikaan menee. Lapset muistavat kurjan lapsuuden, jos eroat, köyhemmän elämän ja kaiken muun ikävyyden. Jos et eroa niin lapset muistavat teidän karmaisevat välit. Jos ihan oikeesti järjellä ajatellaan, niin ap sinun kannattaisi tehdä ratkaisu mikä tekee sinut onnelliseksi, sillä loppujen viimeksi lastesi elämän, ainakin heidän mielestään pilaat joka tapauksessa, teet sitten mitä tahansa. Mieti tätä,
- Anonyymi
Jos tosiaan inhoatte toisianne niin ehkä olisi parasta erota. Jos muuten vain on tyhjä suhde mutta tulette toimeen niin suosittelisin kämppikseyttä. Silloin voi toimia elämän tarkoituksena moraalinen tavoite tarjota lapsille ehjä koti kunnes ovat omillaan. Uusperhekuviot ei ole yleensä kovin suotuisia kasvualustoja.
- Anonyymi
Tuos kerrottiin, että olisi 9 vuotta kakkua jäljellä. Ei tiedä mistä juuri tuo luku on tempaistu, mutta äkkiseltään kuulostaa kyl pitkältä ajalta kämppistelyä? Onko tuo kuviteltu lasten etu sen arvoista? Aarniokin pääsi lyhyemmällä vankila-ajalla…
Pitäisköhän tuon miehen vähän ryhdistäytyä ja tehdä joku ratkaisu? Erota tai kärsiä, mut vois lopettaa ton vatuloinnin. Minkähänlainen ruusunkukka toi vaimo on? Mitähän pahaa toi mies on tehnyt tuon savotan ansaitsemiseksi?
- Anonyymi
Miksi ette mene parisuhdeterapiaan? Miettikää miksi menitte yhteen, mihin ihastuitte toisissanne alussa? Mihin se yht'äkkiä katosi ja miksi??? Parisuhde vaatii hoitamista. Ja kummallakin on velvollisuus siihen. Sekä velvollisuus pysyä sen näköisenä, että tekee mieli koskea. Ja kunnioittaa toinen toisiaan eikä kettuilla. 'Kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsikin kohdeltavan'.
Ystäväperheeni, joka oli melein jo eroamassa, kävivät avioliittoleirin. Ovat tyytyväisinä nyt yhdessä ja käyneet useilla leireillä, koska ne lujittavat suhdetta. Voisiko sitä edes vielä kokeilla?
Jos nämä eivät auta, niin elämä on liian lyhyt teeskentelyyn...lapsesi eivät ole tyhmiä.- Anonyymi
Mitä jos ne ei halua johonkin friikkien avioliittoleirille? Entä jos onkin niin, että ei yhtään nappaa mikään terapia? Jos on jo niin loppu siihen toiseen, että ei yksinkertaisesti enää kiinnosta edes yrittää? Mitä sitten tehdään? Eihän tuossa sanottu, että joku ulkoinen seikka (esim läskit) olisi edes ongelma, vaan jos se juttu onkin niin että ei halua sitä toista, vaan puskee eteenpäin kun kuvittelee, että se on parempi lasten takia.. onko se sitte parempi vai ei?? Kulissit lasten takia vai ero? Jospa mikään terapia-shitti ei ole vaihtoehto? Mitä sitten pitää tehä???
- Anonyymi
Mitä jos kysyisit lapsilta itseltään, mitä mieltä he olisivat siitä jos eroaisitte. Sillähän se selviää.
- Anonyymi
Lähtisin kävelemään. Ei tuo ole mitään elämää. Lapset kyllä pärjäävät, on siitä näyttöä tuttavapiirissä.
Tosin eron pitänee olla molemmin puolin ok. Jos aletaan esim. lapsia käyttämään tilanteessa aseena toista kohtaan niin kaikki siinö kärsii.
Sulla on vaan yksi elämä tällä pallolla, mietippäs sitä.
Jatkuva v.tuilu ei kuulu terveeseen suhteeseen. - Anonyymi
Mä sanon vain omalta kohdaltani.
Mutta jotkut vanhoilliset neuvoi aikoinaan näin:
"Jos ei ole alkoholismia, väkivaltaa ja pettämistä, ei kannata erota".
Mä oon eri mieltä.... ei tarvitse odottaa noita reagointeja.
Vielä jos löytää itsestään sen kauniin käsien ylösnostamisen, ettei halua repiä kaikkea vereslihalle, vaan puhtaasti haluaa hyvää, niin hoitaa eron kauniisti, jos se vaan on mahdollista. Siinä joutuu nielemään ja paljon. Vaikka lasten takia... - Anonyymi
Tiedät kyllä itsekin vastauksen. Jos olisit varma että se hyväksi lapsille et sitä epäilisi . Luota itseesi . Lapset sopeutuu ja aistii enemmän kuin sikuedes tajuavat .
- Anonyymi
..............Kaikki läheisyys meni jo vuosia sitten, joka päivä pitää vain purra kieltä kun ei jaksa joka asiasta olla eri mieltä jne.
Vaimo on mahtava äiti ja kaikki lapsiin liittyvä hoituu yhdessä ihan täydellisesti. Jaamme saman kasvatusideologian ja olemme molemmat valmiita laittamaan lasten jutut omiemme edelle (sekä myös teemme niin ).
Mutta minä inhoan häntä ja hän minua.
En halua koskea häneen eikä hän minuun..............
Siinä kopsattuna aloituksen faktat.
Vuosia ovat inhonneet toisiaan.. ei voi puolin eikä toisin koskettaa...
Raha-asiat ovat hyvin, arki rullaa mennen tullen kuin tanssi...
Vaimo on mahtava äiti, ideologiat kohtaa, lapset voi hyvin..
Silti miehen pitää ihan joka päivä purra kieltä poikki ja olla hiljaa kun ei halua olla koko aika eri mieltä eukkonsa kanssa... ei voi puhua, ei koskea, pelkkää inhoa puolin ja toisin.
Huh heijjaa siinä heti kosahti kiville tämäkin aloitus! Ei jatkoon.- Anonyymi
Tässä selkeästi kommentoijan ymmärrys ei riittänyt siihen monisyisyyteen mitä kirjoittaja kuvasi. Ei kai perheen repiminen ole koskaan helppo asia? Tai toki jos on psykopaatti, niin sitten kai on???
- Anonyymi
On se. Ei ne ihmisten avioliitot muutenkaan niin täysiä tai täydellusiä oo, kaikki vaa uskottelee muuta, sitä ihannetta.
- Anonyymi
Anonyymi 06.02.2022 23:12:lle
Rukoile mun puolesta vaikka polvesi ruvelle asti.
Ei kuule hetkauta suuntaan eikä toiseen täällä päässä. Uskovaiset ovat maailman alusta saakka alistaneet, kiduttaneet ja tappaneet muita ihmisiä uskonsa varjolla.
Suomessakin on yhä piirejä jotka uskonsa varjolla kiusaavat uskonsisariaan ja veljiään. On kaikenlaista uskonraatia ja "vanhempainneuvostoa" ohjeistamassa ja tuomitsemassa.
Yhäkin sanon että tämä aloitus on feikki kyhäelmä.
Ap on vuosia inhonnut vaimoaan, vaimo on vuosia inhonnut ap:tä. Ap ei halua koskettaa vaimoaan, vaimo ei halua koskettaa ap:tä,joten lapset eivät ihan pieniä enää ole. Ap joutuu joka päivä hillitsemään itsensä ettei sanoisi vaimolleen pahasti.
Vaimo nälvii ja puhuu ikävästi aplle koko ajan. Aivan varmasti myös lasten kuullen.
Tollasta näytelmää on apn perheessä kersoille esitetty vuosikausia joka ikinen päivä. Siinä on sulle tän aloituksen parisuhteen ja rakastamisen malli lapsille.
Ap kehtaa sanoa miten heillä arki rullaa hienosti lasten ehdoilla mennen ja aina lasten parasta ajatellen. Mulla nousee karvat pystyyn. Miten kukaan aikuinen voi olla noin julma ja ilkeä lapsiaan kohtaan, että jatkaa tollasta sairasta peliä ja vielä kuvittelee, että jees mun lapsilla on kaikki hyvin, onhan niillä on isä ja äiti saman katon alla.- Anonyymi
Kyllä vanhemmat ovat riidelleet ja inhonneet toisiaan. Löysivät jossain vaiheessa toisensa uudestaan ja siitä ollaan kaikki sisarukset kiitollisia. Kaverien vanhemmat ovat eronneet ja pari vuotta kaverit sitä poteneet.
Ajattelen et aloittaja pohtii asiaa tarkasti ja se on hyvä asia. Lapselle vanhempien ero on aina kriisi.
Eron kuitenkin sattuessa sen voi tehdä lapsille myös helpommaksi viettämällä paljon aikaa heidän kanssa. Ero on kuitenkin aikuisellekin iso muutos, joten erossa lapset jää monesti myllerryksen jalkoihin ja se on valitettavaa.
Aloittajalle, erosta pitää keskustella puolison kanssa. Erossa on paljon käytännön asioita joista pitää sopia etukäteen. - Anonyymi
Miksi puhut uskovaisista ihmisistä noin ikävästi? Eikö sinusta ole olemassa ihmisiä, jotka uskovat, mutta eivät ole esim vanhoillislestadiolaisia? Usko voi olla ihana elämää täydemmäksi tekevä asia!
- Anonyymi
Rakkaudeton, kylmä parisuhteenne on leimannut kotinne ja perheesi arjen pysyvästi jo vuosien ajan.
Perheen hierarkia, käytösmallit on istutettu jo seuraavalle sukupolvelle.
Voit aivan hyvin jatkaa samalla tavalla. Eroatte 10-15 vuoden päästä, vasta sitten kun nuorinkin on muuttanut pois kotoa.
Eron jälkeen sinä ja exäsi alatte tissuttelemaan, surette hukkaan heitettyjä vuosia,kirkastatte kruunuanne, että minä en hylännyt lapsiani. Syyllistätte pöhnäpäissänne toisianne ja lapsianne loppuikänne siitä miten kurjaa elämää olette joutuneet elämään. Kaikki kärsimys ja kurjuus vain ja ainoastaan lasten takia.- Anonyymi
Miksi noi vanhemmat rupeaisi silleen surullisesti juomaan? Eikös ne voisi alkaa iloisesti skumppailemaan, kun ne on saanut ne lapset fiksusti kasvamaan ja pois kotoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi noi vanhemmat rupeaisi silleen surullisesti juomaan? Eikös ne voisi alkaa iloisesti skumppailemaan, kun ne on saanut ne lapset fiksusti kasvamaan ja pois kotoa?
Ne skumppailee ja pokaa heti eron jälkeen vaikka ja ketä. Kuka tahansa niille kelpaa.
Aikaa myöden huomaavat ettei sitä eksää parempaa löydy,elämä ei ole yksinään ruusuilla tanssimista, on vähemmän rahaa, on tyhjä kämppä, sitten katkeruus iskee.
Näitä eronneita ja eksiinsä kyllästyneitä oli työpaikallani asiakkaina pilvin pimein ennen koronaa. Kaikilla oli sama stoori, samat valitusvirret, eukko/ukko sitä tai tätä.
Kun työelämä taas normalisoituu, ei näiden parisuhteisiin kyllästyneiden tilanne ole parempaan suuntaan mennyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne skumppailee ja pokaa heti eron jälkeen vaikka ja ketä. Kuka tahansa niille kelpaa.
Aikaa myöden huomaavat ettei sitä eksää parempaa löydy,elämä ei ole yksinään ruusuilla tanssimista, on vähemmän rahaa, on tyhjä kämppä, sitten katkeruus iskee.
Näitä eronneita ja eksiinsä kyllästyneitä oli työpaikallani asiakkaina pilvin pimein ennen koronaa. Kaikilla oli sama stoori, samat valitusvirret, eukko/ukko sitä tai tätä.
Kun työelämä taas normalisoituu, ei näiden parisuhteisiin kyllästyneiden tilanne ole parempaan suuntaan mennyt.Niin mut jos noilla onkin rahaa silleen, että rahaa riittää vaikka eroaisikin? Onhan sitä pinkkaa joillakin niin paljon, että se ei ole ongelma. Niin ei kai sitten rahan vuoksi pitäisi olla yhdessä?
- Anonyymi
Nykyajan kulahtanut romanttinen parisuhdeunelma on ihan täyttä feikkiä. Avioliitto on aina ollut taloudellinen järjestelty suvunjatkamista varten. Siihen vaan on viimiset 80 vuotta alettu päälleliimata romanttista rakkaushöttöä.
Romanttinen rakkaus hiipuu aina ajan myötä. Jos arki kerran pyörii, älkää erotko. Tuskin se inhon tunnekaan niin pinnalla on, kun päästät irti romanttisen rakkauden ideaalin haihattelusta.- Anonyymi
Juurikin näin.
- Anonyymi
En inhonnut ex-miestäni, mutta koska en enää halunnut läheisyyttä ja hän halusi, niin oli pakko erota. En ole romantikko ollenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En inhonnut ex-miestäni, mutta koska en enää halunnut läheisyyttä ja hän halusi, niin oli pakko erota. En ole romantikko ollenkaan.
Niin mutta jos molemmat onkin sitä mieltä, että ei hitossa mitään läheisyyttä?
- Anonyymi
Puhut asiaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin mutta jos molemmat onkin sitä mieltä, että ei hitossa mitään läheisyyttä?
Minun vanhemmat ei koskaan näyttäneet mitään tunteita toisiaan kohtaan julkisesti ei edes lasten nähden, sodan aikaan elänneet nuoruutensa , isä oli sodassa, ennen avioitumistaan äitin kanssa, mutta silti he pitivät yhtä ,yhdessä pitivät maatilaa ja töitä olivat molemmat kovia tekemään, he olivat hyvä työpari ja arvot sekä luonteet samanlaisia, eivät kumpikaan kaivanneet mitään lässytystä ja rakkauden lurituksia.
Äiti oli hyvä meille lapsille lempeä ja kannustava, isä etäinen, mutta piti aina perheensä puolta.
Molemmat jo kuolleet äiti viime vuonna 91 vuotiaana.
- Anonyymi
En suosittele mihinkään suuntaan. Oma kokemukseni on, että velvollisuusavioliitto on ollut lapsille turvallinen kasvuympäristö. Avioero olisi voinut olla heille mielenterveys- ja talouskatastrofi. Nyt he ovat opiskelemassa, ja perheen tuki on edelleen tärkeä.
Lapset eivät juuri pohdi vanhempiensa suhdetta, jos ollaan ystävällisissä väleissä. Yleinen nyreys kuuluu buumereilla asiaan, joten se ei heitä järkytä. Itse asiassa liian intiimit välit vanhempien kesken voivat ällöttää nuorisoa.
Kun lastentekoon ryhtyy, heidän hyvinvointinsa pitää olla ykkösasia. Jos ero on paras lapsille, kuuluu erota. Jos yhdessäolo on parasta lapsille, kuuluu jatkaa yhdessä. Se jää vanhempien arvioitavaksi.
Ympärille kun katsoo, ero ei ole johtanut myöskään aina uuteen onneen, vaan avioliiton tylsyyttä on seurannut ankea yksinäisyys. Elämältä ei pidä odottaa liikoja.- Anonyymi
Erittäin viisas kirjoitus. Ota ap tästä vaarin.
- Anonyymi
Minä en ainakaan ollut kiinnostunut vanhempieni väleistä mitään, ihan sama, pääasia , että palvelu pelasi, eikä vanhemmat riidelly , tuli ihan puskista, kun ne ilmoitti erostaan mulle ja veljelleni,
- Anonyymi
Näihin "viisauksiin" kommentti...
Oma kokemukseni on, että velvollisuusavioliitto on ollut lapsille turvallinen kasvuympäristö. Avioero olisi voinut olla heille mielenterveys- ja talouskatastrofi:::
Ehkä näin on ollutkin sinun lastesi kohdalla.
Minä taas tunnen useita ydinperheissä kasvaneita lapsia joilla ei ole ollut hyvä eikä turvallinen lapsuus. On ollut uskonnollisia koteja, on ollut varakkaita vanhempia, on ollut korkeasti koulutettuja vanhempia. Perheiden elämä ja parisuhteet ovat ulospäin näyttäneet ihanteelliselta ja kadehdittavilta, mutta totuus perheen sisällä on ollut täysin muuta. Lapset ovat kärsineet joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa, tai molempia.
Jos aikuisilla ei ole hyvä olla omassa kodissaan eikä parisuhteessaan, lapsillakaan ei ole hyvä olla aikuisten lähellä. Tätä faktaa ei muuta mikään. On aivan turha väittää päinvastaista.
Ja tämä ::::elämältä ei pidä odottaa liikoja::::
Lause on huonossa kasvuympäristössä alistuneeksi luuseriksi kasvaneen aivopieru.- Anonyymi
Aikuisten hyvinvointi ja ns. onnellisuus, mitä sitten merkitseekään, on kyllä alistettavissa lapsen tarpeille. Jos molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heihin panostaa, pitäisi se olla riittävä liima ainakin kunnes lapset lentävät pesästä. Se on avioliiton alkuperäinen tarkoitus. Resurssoida lapset.
- Anonyymi
Sinun mielestäsi kovia kokeneiden ja paljon nähdeiden arviot elämästä ovat merkityksettömiä aivopieruja? Taidat olla aika hemmoteltu tapaus. Voihan ns. puhtaisiin suhteisiin sarjoissa olla varaa jos on varaa... Onneksi pysyttelettekin pääosin omissa kuplissanne jossa kokaiiniannostus aivoissa on elämän tarkoitus.
- Anonyymi
Se on ihan eri asia, jos perheessä on väkivaltaa lapsia kohtaan , ei lapsia saa lyödä, on myös perheitä jossa vanhemmilla ei niin hyvät välit, mutta kumpikin kuitenkin rakastaa omia lapsiaan , kannustavat ja hoitavat lapsensa hyvin, vaikka ei toisistaan niin kauheesti välitä.
- Anonyymi
Leikkikää sitten vähän aikaa köyhää ja nöyrtykää elämän edessä! Jospa se auttaisi.Teillä ilmeisesti asiat liian hyvin.
Jos puoliso käyttää esittämääsi vuorovaikutusta niin kyllä on sivistyksessä ISO aukko ja ongelmia henkisessä hyvinvoinnissa - psykologi, avioliittoneuvola ja vuorovaikutuskoulutus apuun. Toisinaan on parempi erota, jos rakkaus puuttuu. Ilmeisesti sitä on kun tahtoa hoitaa lapset hyvin? - Anonyymi
Ei toimi pidemmän päälle. Itse yritin pitkään elää kuolleessa suhteessa lapsemme vuoksi. Nukuimme erllämme, olimme miehen kanssa kuin yössä kohtaavat laivat, emme juuri lopulta enää puhuneet keskenämme. Jos puhuimme niin se meni nopeasti riitelyksi.
Kuuntelin pitkään piikittelyä ja vähättelyä. Tämä alkoi lopulta nakertamaan omaa henkistä hyvinvointiani, varmasti vaikutti mieheenkin ja varmasti tappelumme ym. vaikutti lapseemme. Ei kenelläkään ollut hyvä olla.
Lopulta vihelsin pelin poikki, erosimme ja muutin omilleni. Alkuunsa olihan sillä lapseen vaikutus.
Vuoroviikko elämään sopeutuminen.. aluksi lapsi oli itkuinen, aina oli aluksi ikävä ja huoli siitä vanhemmasta kenen luona hän ei ollut. Mutta hyvin pian lapsi sopeutui, kun minunkin henkinen hyvinvointi alkoi paranemaan, samalla parani minun ja lapsenikin välinen suhde.
Päätös erosta ja ns. "perheen rikkomisesta" oli hyvin vaikea mutta tiedän myös että se oli oikea päätös. Meidän kaikkien kannalta. Asiat on menossa koko ajan parempaan päin.
Stemppiä sinulle.. mitä ikinä päätätkään tehdä. Mutta kunhan et myy hyvinvointiasi muiden hyvinvoinnin vuoksi.. muista että lapset sopeutuvat tilanteisiin lopulta kyllä. - Anonyymi
Ei ole. Siksi en ole vielä lapsia tehnyt. Aikaa on, mutta oikeasti epäilen, että mikäli tässä liitossa pysyn, lapsia emme hanki. Jos sen aika tulee, on jo myöhäistä. Enempää en asiaa avaa.
Kyllä perhe ja lapset voi olla onnellisia uusperhekuvioissakin..
Miksi kiduttaa itseään.
Onneksi ei ole lapsia. Huh. - Anonyymi
Vanhan viisauden mukaan lapset tekevät kodin vanhempiensa parisuhteeseen. Eli jos suhde horjuu, niin lapset kärsivät tai ainakin reagoivat asiaan.
- Anonyymi
Uskon, että löytäisit vastauksen selventämällä omia ajatuksiasi siitä, mikä on tärkeää.
Jos sinua kiinnostaa selvittää, mikä saa sinut pitämään kiinni noin vahvoja negatiivisia tunteita herättävästä ja estää sinua rakentamasta myönteisempää tilannetta, tee sivustollani tunnelukkotesti (www.voimistu.fi). Tunnelukot eli haitalliset skeemat ohjaavat meitä väärään suuntaan. Ne tuovat paljon ahdistusta ja epäselvyyttä elämään. Tarjoan 3kk verkkokurssiani Voimistu lempeään asioihin perehtymiseen ja voimaannuttavien ajatusmallien työstämiseen, jotta tietäisit entistä varmemmin, mitä tehdä tilanteessasi 💛 Tutustu rohkeasti ☀️ - Anonyymi
Nooh? Vuosi mennyt, joko erosit vai vieläkö sinnittelet?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)745238Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu172386- 261907
- 441598
- 121571
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51368- 91277
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41216"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla81202- 141173