Olen täällä asiasta jo moneen otteeseen paasannutkin... ;)
Olen seurustellut kihlattuni kanssa kohta jo neljä vuotta. Kerran olen anoppini nähnyt -siinäpä se sitten onkin. Ollaan kutsuttu anoppiani meille kylään (tarjottu myös kyytiä, yösija jne.) kohta jo neljä vuotta, eikä hän vaan halua tulla...? Siis voiko ÄITI olla lapselleen näinkin itsekäs, minä vaan kysyn?! Ei sen vertaa kiinnosta oman poikansa huusholli?! Kun kerran ei kiinnosta pojan elämä tässäkään vaiheessa -miksi sitten myöhemminkään haluaisin häntä elämääni...?!!!
Onko täällä vastaavanlaisessa tilanteessa olevia? Ps. Samat "ruikuttajat" älkää vaivautuko...!
Olen seurustellut kihlattuni kanssa kohta jo neljä vuotta. Kerran olen anoppini nähnyt -siinäpä se sitten onkin. Ollaan kutsuttu anoppiani meille kylään (tarjottu myös kyytiä, yösija jne.) kohta jo neljä vuotta, eikä hän vaan halua tulla...? Siis voiko ÄITI olla lapselleen näinkin itsekäs, minä vaan kysyn?! Ei sen vertaa kiinnosta oman poikansa huusholli?! Kun kerran ei kiinnosta pojan elämä tässäkään vaiheessa -miksi sitten myöhemminkään haluaisin häntä elämääni...?!!!
Onko täällä vastaavanlaisessa tilanteessa olevia? Ps. Samat "ruikuttajat" älkää vaivautuko...!
Vastaukset 21
Vanhimmat
...asuu siis noin 100km:n päässä meistä (kihlattuni vanhemmat ovat eronneet). Kihlattuni isä on myös samanlainen (=ei halua tulla meille kylään tms.) Hän asuu meidän kanssa samalla paikkakunnalla, parin kilometrin päässä -töistäkin tullessaan kulkee joka päivä meidän talon ohi...!?
Muutenkin...olen ihmetellyt viime aikoina taas todella paljon näitä kihlattuni "välejä" vanhempiinsa. Kihlattuni äiti ei pidä minkäänlaista yhteyttä kihlattuuni - ja kihlattuni isäkin soittaa kihlatulleni vasta silloin, jos on tältä jotakin apua vailla, esim. kyyditystä kauppaan tms. Kihlattuni ei mielestäni tiedä tarpeeksi vanhemmistaan: hän ei tiedä, ovatko vanhempansa edes käyneet pakollisen koulun kokonaan, vai ovatko keskeyttäneet, mikä on heidän lempivärinsä yms. yms. Eikö tämä tällainen ole kovin pinnallista elämää? Lapsien kanssa nämä vanhemmat keskustelevat vain säästä, niinkö?!!! Mitä elämää se sellainen on, josta ei kärsi puhua läheisten kanssa? Herää epäilys, mitä nämä tällaiset vanhemmat oikein haluavat salata?!Luurankoja kaapit pullollaan...?!
..enää tuossa vaiheessa rakentaa suhdetta vanhempiinsa. Miehelläsi ei todellakaan näytä olleen lapsena, eikä nytkään minkäänlaista suhdetta vanhempiinsa.Eikä liioin tunteita ole puolin ja toisin. Ei hyviä eikä pahoja.
He ovat toisilleen täysin vieraat ihmiset, mikäli kanssakäymistä on todella tuon verran mitä kirjoitit.
Onko koti ollut hänelle paikka, jossa nukutaan ja syödään, koska ei ole ollut muutakaan minne mennä. Ehkä miehesi vanhemmat eivät ole välittäneet pojastaan, eivät huolehtineet lapsena ja nuorena. Eivät ehkä olleet kiinnostuneita hänen elämästään silloin, kun se olisi ollut tärkeää.
Ainahan kuulee näitä "meidän lapsi se on niin itsenäinen, ettei sitä tarvitse neuvoa, eikä auttaa, ruuankin se tekee itse, ja pärjää ilman apua..."
Valitettavasti, en usko, että millään konstilla asiat tuosta muuttuisivat. Ja varsinkaan sinä et pysty asialle mitään tekemään, sinua pidetään ihan vieraana ja ulkopuolisena.
Tiedän mistä puhun. Lähipiirissä on ihan vastaava tapaus, ja tiedän taustat.
Tunteita ei tässä perheessä (=kihlattuni perhe siis) todellakaan näytetä...paitsi että kihlattuni äiti aina kaljan voimalla kuulemma rupeaa herkistelemään/itkeskelemään...? Esim. Kauniita ja rohkeita katsoessaan, tangomarkkinoita katsoessaan jne. Ei siis koskaan elävässä elämässä...?!
Kihlattuni on LUOJAN KIITOS, aivan päinvastainen mitä vanhempansa. Me osataan keskustella kaikista asioista keskenämme, ja näytetään tunteemmekin aina kainostelematta (=niin hyvässä kuin pahassakin ;)Kihlattuni ei juo alkoholia kuin korkeintaan pari/kolme kertaa vuodessa - hänen vanhempansa taas sitä vastoin juovat joka ikinen viikonloppu, kihlattuni on ns. siisteyden perikuva: tavarat on aina järjestyksessä, hän tiskaa jne. Hänen vanhempansa taas sitä vastoin elävät kuin pellossa: tavarat on epäjärjestyksessä ja eivät varmaan siivoakaan kuin kerran vuodessa...?!
En voi käsittää sitä, että minua pidetään täysin vieraana ja ulkopuolisena kihlattuni perheessä. HALOO, OLENHAN KIHLATTUNI TULEVA AVIOPUOLISO?!!! Ainahan sitä tulisi uusi perheenjäsen ilolla toivottaa tervetulleeksi? Näin on tehty ainakin minun perheessäni IÄT JA AJAT. Tulee vaan mieleen...mitä perk...ttä nämä tämmöiset vanhemmat (=kihlattuni) tekisivät esim. tulevaisuudessa meidän häissämmekään?! Tai tulevien lastenlasten elämässä?!!
"Kerran olen anoppini nähnyt -siinäpä se sitten onkin."
Aha.
"Hänen vanhempansa taas sitä vastoin elävät kuin pellossa: tavarat on epäjärjestyksessä ja eivät varmaan siivoakaan kuin kerran vuodessa...?! "
Ja sinä olet kerran eläissäsi nähnyt tämän anoppisi ja osaat tehdä noin perusteellisen analyysin? Ehkäpä kihlattusi vain haluaa saada itsensä näyttämään hyvätapaiselta ja siistiltä silmiesi edessä painottamalla moisia asioita, jotka eivät välttämättä ole edes totta. Tarkoitan siis, että ehkä hän keksii asioita ja oikeasti hän on se, joka ei halua teidän tapaavan toisianne??
"En voi käsittää sitä, että minua pidetään täysin vieraana ja ulkopuolisena kihlattuni perheessä."
No hei. Eipä nuo välit näytä poikaankaan olevan kovin sydämmelliset ja lämpimät, joten miksipä sinua pitäisi kohdella erillai?
Jos sulla ja kihlatullasi pyyhkii hyvin niin anna olla. Oikeasti. Jos hän kerta on niin hyvä ja rakastava ihminen kuin mitä sanot. Itselläni ja vanhemmillani voi mennä kuukausia ettei edes soitella toisillemme, mutta se taas on normaalia meille. Puolisoni taas on puhelinyhteydessä melkein viikoittain kotiinsa.
Ihmisillä on monenlaisia murheita ja toiset voivottelevat asioista herkemmin kuin toiset.
Älä itse ruikuta aina samaa asiaa täällä. Vaikutat todella rasittavalta ihmiseltä, etkä jätä miehesi vanhempia rauhaan. Jos itse olet sinne lähetellyt loukkaavia viestejä, ei heillä ole mitään syytä haluta tutustua sinuun. Ja vaikka olet seurustellut miehesi kanssa -wow- neljä koknaista vuotta, se ei tee sinusta heidän väliensä asiantuntijaa.
Mitä luultavimmin miehesi perheessä on paljon vaikeita asioita, joita pitäisi käsitellä ja purkaa. Varmastikaan perhe ei ole ns. "terve". Kuitenkin sinä omalla käytökselläsi vain pahennat asiaa. Et paranna. Lopeta ristiretkesi.
Ruik ruik.
Kirjoituksestasi heräsi mieleeni kysymys, että miksi edes haluisit tutustua noin käyttäytyviin ihmisiin.
Mitä sinä heiltä haluaisit ja odotat?
Onko kihlattusi samanlainen etäinen sinua kohtaan vai pystyykö hän ilmaisemaan tuntojaan ja olemaan läheinen kanssasi? Jos odotat enemmän kanssakäymistä kihlattusi vanhempien osalta niin odotatko sitä myös kumppaniltasi? Kun kihlattusi on varmaankin elänyt tässä tunnekylmässä ilmapiirissä koko ikänsä, niin uskotko hänen kykenevän parempaan omissa ihmissuhteissaan?
Eikö pääasia ole kuitenkin se, että sinun ja kihlattusi parisuhde toimii eikä siihen silloin tarvita ulkopuolisia mukaan?
Haluat tutustua anoppiin. Mitä seuraavaksi; alkaa seurustelemaan anopin kanssa ja myöhemmin peräti laillistaa parisuhteesi anopin kanssa......
Voimia "miehellesi" ja osanotto anopillesi !
Kuinkas pitkään oletkaan pitänyt tuota jankutijankutiruikutusta tällä palstalla?
Kahden ihmisen tavatessa tapaavat väistämättä myös kaksi perhekulttuuria. Eikä idyllit aina toteudu.
Meillä niin päin, että mieheni unelmoi sukuidyllistä, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Meidän suku on rentoa ja puheliasta porukkaa. Joulupöydässä tärkeintä on mukava seura eikä pöytähopeat tai kristallin kiilto, eikä edes se, montako sorttia on milloinkin tarjolla.
Mieheni vanhemmille ja sukulaisille on tärkeää titteli ja omaisuus. Ilman rahaa et ole mitään, ja minähän en ole mitään, kun ei ole metsäpalstaa eikä perintöä tulossa. Koulutettu olen, ja kumma kyllä, koulutus ei enää merkitse mitään. Siis peritty asema se olla pitää.
Kulissit pystyssä vaikka sitten takaovesta pitäisi käydäkin psykiatrin juttusilla aika ajoin. Itkut itketään toisten katseilta piilossa, ja päälle päin hymyillään vaikka väkisin. Ei onnistu meikäläiseltä.
Siispä ei idylliä. Luopumistahan se idylleistä luopuminenkin on, mikä ymmärrettävästi aiheuttaa tuskaa.
Sinulla on nyt kihlattusi kanssa tuollainen käsikirjoitus, eikä siinä käsikirjoituksessa ole mitään vikaa. Nyt vain eteenpäin Wilhelmiina - niillä eväillä mitä on.
itseäsi peiliin niin löydät vastauksen..
En taida saada täältä vertaistukea? =/
...tällainen käytös appivanhemmilta on nykyäänkin todella, todella harvinaista. Minun tuttavapiirissä ei vastaavanlaista ole (=olen siis ainoa)...kaikilla muilla on esim. ns.trendikkäät anopit, joiden kanssa vietetään esim. lauantai kaupungilla shoppaillen tai muuten vaan "kevään uutuuksia" katsellen...joskus pitsalla yhdessä käyden...uimassa...lenkillä...
Minä jään siis tästä kaikesta NORMAALISTA (ihanasta ja positiivisesta) ELÄMÄSTÄ paitsi...=/ Tilalle on tullut vain silmitöntä vihaa ja katkeruutta näitä appivanhempiani kohtaan...!?
et tarvitse sitä. Oma pää kuntoon niin asia hoituu. Juu minäkin kävin just miniän kanssa otsatukan leikkauttamassa Pariisissa, mutta hän onkin fiksu ihminen. Kyllä sulla on kauheaa, kun anoppi ei tule sadan kilometrin päästä sun kanssa lenkille. Olisit ensin katsastanut anopin, jos hänet haluat täysillä elämääsi.
Taitaa olla enemmänkin normaalia olla anopin kanssa etäisissä väleissä. Mulla ei tulis mieleenkään käydä seitenkymppisen anoppini kanssa pitsalla tai missään kahdestaan. Yhteiset sukukokoontumiset ovat jo sellaista tuskaa, että hyvä kun niistä selviää.
Onhan niitä muitakin ihmisiä olemassa kun appivanhemmat. Mikä pakko olla sellaisten kanssa, jotka ei halua olla?
Hakeudu nyt jo hyvä ihminen hoitoon. Vaikka provohan tämä on, miksi haaskaan itseäni reagoimalla...
Kaikkein paras, kun unohdat nyt kihlattusi vanhemmat tyystin.Et voi olla heille tärkeä koskaan, etkä tule olemaankaan, jos he eivät välitä pojastaankaan. Usko se tosiasia.
Toden näköisesti he eivät tule häihinnekään, tai jos tulevat, niin ovat kuin ketkä muut vieraat tahansa.Siis aika etäisiä ja lähtevät kun kakkukahvit on juotu.
Tulevista lapsenlapsistakaan he eivät tule välittämään tuon taivaallista, tuskin yhtään enempää,kuin vaikka naapurin lapsista.
Mutta hei, mitä väliä? Olen saanut sen käsityksen, että teillä pyyhkii hyvin ja suhteenne on kunnossa ja olette onnellisia. Sehän se on tärkeintä elämässä, että se lähin suhde on kunnossa, panosta siihen!
Älä yritä muuttaa appivanhempia, jotka ovat ikänsä olleet mitä ovat. Eihän se ole sinun vika, jos he ovat tunnevammaisia. Tottakai olisi kivaa, että kaikki olisivat hyvissä väleissä keskenään, mutta se nyt vaan on täysin mahdoton yhtälö teidän tapauksessa.
Laita asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin ja keskittykää elämään omaa elämää.
...he kuitenkin ovat ns. läheisiä ihmisiä...tai ainakin heidän pitäisi olla...?
Juu, meillä pyyhkii hyvin kihlattuni kanssa, mutta aina kun tulee puhetta hänen vanhemmistaan, niin minä räjähdän?! En voi enää kertakaikkiaan sietää heitä - siksi, koska ovat aina olleet niin "tunnekylmiä" ja välinpitämättömiä ihmisiä. Ja viinaanmeneviä. Kesämökilläkin on näkyvä muisto esim. heidän löyhästä rahankäytöstä: kesämökin pohja on valettu puolet isommalle mökille-> mutta kun kihlattuni vanhemmat hakivat sen mökkilainan pankista, niin hepä sitten ryyppäsivät sen toisen puolen...eli mökistä tulikin sitten puolet pienempi... ;) En voi käsittää tällaisia ihmisiä. Mistään ei saisi puhua, hissutellaan ja ollaan varpaillaan...ei vetele tällainen - itse olen tottunut keskustelemaan KAIKESTA vanhempieni kanssa ja he minun: meillä ei olla salattu esim. sitä, että oma isäni on ns. tuurijuoppo jne.
Aina kun kihlattuni äiti soittaa kihlatulleni (=korkeintaan 2 kertaa vuodessa), tai päinvastoin, hän esim. valittaa vain omaa rahapulaansa, AIKUINEN NAINEN!? Mitäs ei ole kouluttautunut aikoinaan, hankkinut omaa ajokorttia jne. jne? Tätäkö meidän tulisi anopin hautaan asti kuunnella, sitä, että kun hän on niin "reppana" tms? Sitten kuitenkaan todellisia syitä tähän ei saisi kaivella, kuten esim. sitä, että näissä lähipubeissa makaa omakotitalo jos toinenkin?! Eli suoraansanottuna, kaikki raha on näillä appivanhemmillani mennyt pubeihin ja kaljaan...! Mikä ihme siinä on, että he eivät itse sitä tajua?!!!
Täytyy kyllä tähän vielä lopuksi todeta, että olenpahan harvinaisen tyhmään/maalaisjärjettömään porukkaan eksynyt. En voi kyllä muuta sanoa. Niin moni esimerkki tähän asti (=lähes neljä vuotta) on sen tuonut ilmi...!
Esimerkiksi kihlattuni ja hänen veljensä eivät vielä tänäkään päivänä tiedä esim. vanhempiensa avioeron syytä. Vaikka erosta on kohta kulunut jo lähes 15 vuotta?!! Äiti väittää, että isällä on ollut muita naisia...isä taas väittää, että äiti on häntä pettänyt. Tällaisessa valheessa ja katkeruudessa haluavat elää? Ja säilyttää nämä valheet myös jälkipolvillekin?!!! Mutta eikös yleensä se, jota on petetty, löydä kumppanin itselleen ensimmäisenä? Kihlattuni äiti vaihtaa edelleen miestä kuin paitaansa - appeni sen sijaan on jo mennyt uudelleen naimisiin. Eli voisi olettaa, että äiti on tässätapauksessa se "pettäjä" ja valehtelija?
...mielenkiintoinen ohjelma menossa ykkösellä Terttu Arajärvestä. Puhutaan mm. lasten kasvatuksesta (=vanha ihminen, mutta ah, niin moderni ja "teräväpäinen"!) jne. Olen hänen kanssaan ollut kaikesta samaa mieltä - nämä arvot ja asenteet ovat mielestäni sitä "tervettä maalaisjärkeä" (=esim. lapsille täytyy näyttää tunteet jne.). Minkä ihmeen takia jotkut eivät pääse elämässä eteenpäin (=eivät nauti tästä hetkestä!)?!!! Kuten appivanhempani, jotka itkevät vielä 60-luvun perään...?
kyllä tuskasi puolisosi vanhemmista, mutta nyt kehotan sinua ottamaan vaarin omasta neuvostasi: jatka elämässäsi eteenpäin välittämättä hevon huilua appivanhemmistasi. Ota irti kaikki siitä mitä sinulla on, äläkä haaveile muun perään!
Nyt se sitten tapahtui! Nimittäin anoppini tuli tänään meille ensimmäistä kertaa kylään! ;) Tosin kihlattuni oli taas se aloitteentekijä...
Tänään tapasivat myös vanhempani kihlattuni äidin, ja olen kyllä nyt jollain lailla helpottunut...? Vaikka perhetaustat ovat kovin erilaiset, niin ihan hyvinhän tuo tapaaminen sujui. =) ...? =)