Olemme eläkeläispari ja naimisissa 45v ja 4 poikaa. Ihan ok liitto päällisin puolin. Anoppi kuoli 96vee 1.2. Mies muistelee tätä ja valmistelee hautajaisia ja perunkirjoituksia. Mies muistelee äitinsä sitkeyttä, rohkeutta mutta myös tiettyä kovuutta ja kylmyyttä mm toisiin lapsenlapsiin. Miestäni anoppi palvoi , toista poikaansa väheksyi. Minustakaan anoppi ei pitänyt mutta tulimme toimeen , en halua riidellä.
Olin anopista riippuvainen 50v. Mieheni palvonta äitiään kohtaan ärsyttää. Hän on monta päivää kirjoitellut papille äitinsä elämänkertaa. Äiti on kuulemma miehen tärkein nainen.
En itse ole palvonut vanhempiani jotka kuolivat kauan sitten. Minusta mieheni pitäisi nostaa jalustalle minut eikä äitiään. Pitää älytä erota vanhemmistaan ja liittyä vaimoonsa myös henkisesti.. Mies on ihan hyvä mies mutta suututtaa suhde mutsiinsa näin hautajaisten aikaan. Kaikkea hyvää toivon hautajausten onnistumiseen.
Olin anopista riippuvainen 50v. Mieheni palvonta äitiään kohtaan ärsyttää. Hän on monta päivää kirjoitellut papille äitinsä elämänkertaa. Äiti on kuulemma miehen tärkein nainen.
En itse ole palvonut vanhempiani jotka kuolivat kauan sitten. Minusta mieheni pitäisi nostaa jalustalle minut eikä äitiään. Pitää älytä erota vanhemmistaan ja liittyä vaimoonsa myös henkisesti.. Mies on ihan hyvä mies mutta suututtaa suhde mutsiinsa näin hautajaisten aikaan. Kaikkea hyvää toivon hautajausten onnistumiseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pojan suhde äitiin on vahvempi kuin vaimoon. Jos anoppi elää 100v ja vaimo 70v, kummasta suhteesta tulee tärkeämpi.
Kannattaa pitää suu kiinni vaikka harmittaa ja tukea miestä.
Anopilta olen saanut parasta seksiä usein kun vaimoni on työssä. Itku tulisi jos anoppi kuolisi.
Jonkunhan ne hautajaiset ja perunkirjoitukset pitää järjestää.
Kyllä se aikanaan helpottaa, kun mies nyt tekee kunnolla surutyötä.
Anna miehen surra. Sinun täytyy nyt tukea.
Juuri niin. Sinulla on tärkeä osa miehesi elämässä kuitenkin. Aikanaan riipuvuus ja palvonta syrjäytyy ja muut ajankohtaiset asiat saavat enemmän tilaa.
Vain ole hiljaa, tue miestäsi ja kunnioita tuota poisnukkunutta äitiä jonka ansiosta sinulla on ikioma perhe.
Itse olin tyhmä nuorena, kun en hyväksynyt anoppia ja lopulta huomaan, miten ihana ihminen hän oli, muistan hyvällä aina.
Ketään ei pidä nostaa jalustalle, aivan älytön ajatuksenakin.
Äiti ei ole miehen tärkein nainen, tämäkin ihan älytön ajatus. Toki äitiä ikävöi monikin mies ja muistelee, se on ihan normaalia, jopa suotavaa. Mutta aika aikaansa kutakin!
Jokaisen pitäisi olla itse itselleen kaikkein tärkein.
Vasta sen jälkeen pitäisi tulla muut.
Tämä on kulttuurinen kysymys. Etelä-Euroopan maissa äiti on miehille aina se ensimmäinen nainen. Kirjailijatkin aloittavat kirjojen omistuskirjoituksen "Äidilleni, vaimolleni, lapsilleni". Miksi otat tästä stressiä ? Onhan sinullakin monta poikaa. Eikö se auta sinua ymmärtämään tilannetta ?
Äitini ei ollut missään vaiheessa eikä missään suhteessa kilpailijan vaimolleni.
Minä olin se "vahingonlaukaus" joka pilasi vanhempieni auvoisen avioliiton.
Ainoa mieleeni tullut myönteinen puoli oli se, että 8 vuotta vanhemman veljeni erinomaisuus korostui.
Missään vaiheessa vanhempani, varsinkaan äitini ei hyväksynyt vaimoani eikä edes hyvin käyttäytyviä ja koulussa menestyneitä, mm. lukion lopuksi matematiikka stipendin saaneita lapsiamme. Vanhin ehti aloittamaan meteorologian opiskelut ennen äitini kuolemaa.
Kun minulle tuli ilmoitus äitini viimeisistä tunneista niin en halunnut pahoittaa hänen mieltään vaan pysyin poissa hänen taatusti viimeiseen henkäisyynsä saakka.
Erinomainen vanhempi veljeni hoiti pari viimeistä vuotta valtakirjalla äitini raha-asiat, onnistui avaamaan tallelokeron ilman minua,pankin virkailijan ollessa läsnä (!!!!!!!!!!!) ja hoiti kaiken irtaimiston ja vaikka olimme yhdessä katsoneet jäämistön niin hoiti ne omalla tavallaan kieltäen myöhemmi mitään olleenkaa.
Näiden vuosikymmenten aikana veljeni on muuttanut kävelysuuntaa jos olemme sattuneet näköyhteyteen.
Miehelle äiti on tärkein nainen. Melkein Englannin kuningatar. Mies myöntää että äiti oli ilkeä naapureilleen, kahdelle lapselleen, miestäni palvoi ja koki esteeksi minut. Mieheni äiti hyväksyi lapsenlapsistaan noin kolmanneksen. Osaa haukkui jos näissä ei ollut suvun näköä. Tyttärensä ja tämän kenialaisen miehen lapsen haukkui kaikille. Lapsi pelkää mummoaan muttei onneksi ymmärrä kaikkia sanoja mitä mummo käytti tästä. Mummo sai raivokohtauksen kun lapsi tuli hänen 90v päovilleen. Mummon hyviä puolia oli rohkeus sitkeys ja muista välittämättömyys.
Mieheni myöntää että nainen oli usein epäystävällinen, kylmä erityisesti lapsenlapsille, ennakkoluulonen ja yleensä aina vihainen. Kehui itseään. Mieheni kuitenkin on unohtanut kaiken pahan ja palvoo äitiään. Anoppi tupakoi koko ajan myös vauvojen vieressä. Hän ei koskaan onnitellut ylioppilasta tai väitellyttä vävyään vaan sanoi tuliko nyt ylpeä.