Toimittajan työ on stressaavaa. Varsinkin se on stressaavaa, jos päättää - syystä tai toisesta - siirtyä pois perinteisiltä työkentiltä ja mukavuusvyöhykkeiltä eksyäkseen keskustelupalstoiksi kutsuttuihin verbaalisiin väiteviidakoihin varusteinaan ja aseinaan vain omat hermot.
Kuulin tuossa aamulla, että joku uskalias oli näin tehnyt, ja selvinnyt pusikossa peräti kolme päivää, kunnes hermot olivat alkaneet reistailla ja univaikeudet vallanneet öiset palautumis- ja lepohetket.
(hihitystä)
Kuulin tuossa aamulla, että joku uskalias oli näin tehnyt, ja selvinnyt pusikossa peräti kolme päivää, kunnes hermot olivat alkaneet reistailla ja univaikeudet vallanneet öiset palautumis- ja lepohetket.
(hihitystä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mjoo
Tässä tuli mieleen että en muista milloin itseltäni olisi mennyt hermot keskustelupalstalla. Hermojen hallitsemiseen nettikeskustelussa tarvitaan muutama tärkeä seikka, joita ei kannata keskustelupalstoilla menettää. Ensinnäkin on mainittava se että ei koskaan pidä kirjoittaa mitään sellaista, joka liittyy jollain tavalla kirjoittajaan itseensä tai muihin kirjoittajiin. Lisäksi tulee olla immuuni kaikkien muiden kirjoittajien väitteille, hakuammunnoille ja huitomiselle. Kolmanneksi kannattaa keskustella vain itsensä kanssa ja olla piittaamatta muiden keskustelusta itsensä kanssa.
Näin hermot pysyvät kunnossa ja voi nukkua yönsä hyvin.
Keskustelupalstojen kolmas ulottuvuus.
Erittäin lahjakkaat nettikirjoittelijat osaavat hyökätä itseään vastaan kyseenalaistamalla omat arvonsa. Kun tällainen nettikirjoittelija saa itsensä kliimaksiin, hän saattaa jopa tulla raivostuttaneeksi itsensä, joka on jonkinlainen pieni ihme. Myös itsensä hauskuuttajat kuuluvat tähän evoluutioryhmään, mutta tällaisia harvemmin nettikeskusteluissa tapaa.
(hihitystä)
Ultra
Keskustelukulttuurin huipentuma on yksityinen keskusteluketju, jossa kuljeskellaan luontevasti vasemmalta oikealle ja takaisin. Keskustelussa ei tunnu olevan rajoja. Keskustelua voitaisiin näin pitää vapaana keskusteluna, jossa väitteet ja näiden vastineet poreilevat sulassa sovussa. Parhaimmassa tapauksessa jää tunne, että keskustelu on luonnollista ja että sillä on jokin tarkoitus.
(hirn)
Kriisitilanteet
Keskustelukulttuuri ei olisi keskustelukulttuuria ilman kriisitilanteita. Kriisit ovat tärkeä osa keskustelun evoluutiota.
Jos ei keksi enää mitään keskusteltavaa itsensä kanssa, on kriisissä.
(naurua)
Neuvoja aloitteleville keskustelijoille.
Kun ei keksi enää mitään sanottavaa itselleen, niin on parempi olla hiljaa, tai tulee möläyttäneeksi jotain typerää. Tämä ei siinä mielessä ole vaarallista, että yrittää keskustella itsensä kanssa, vaan siinä tilanteessa, jossa jollekin muulle jää aikaa sotkea oma alkava ajatuksenjuoksu jollain yhtä typerällä möläytyksellä, kuin olit itse ajatellut sen ruudulle asetella.
Kokeneen nettikeskustelijat ymmärtävät hiljaisuuden ja pysähtymisen arvon sen kaikessa laajuudessa.
(hirn)
Vinkkejä kokeneille nettikeskustelijoille
Neuvoja ammattitaitoisille nettikeskustelijoille on turha antaa, sillä kokenut nettikeskustelija ei tarvitse neuvoja - saati keskustelua. Kokenut nettikeskustelija voi keskustella itsensä kanssa ilman yhtään postausta.
Tämä on erittäin ekologinen tapa nettikeskustella, sillä se ei kuluta juuri lainkaan kenenkään energiaa tai aikaa, eikä vie tilaa mistään.
(hirn)
Lisäyksiä pöytäkirjaan
Naisille ja miehille minulla ei ole tarjota juurikaan sukupuoleen liittyviä neuvoja, vinkkejä tai ohjeistuksia nettikeskustelun suhteen. Tämä siksi, että nettikeskustelussa ei esiinny naisia eikä miehiä, vaan nettikeskustelijoita.
Yhden harvinaisen tapauksen tiedän, jossa nettikeskustelija oli kissa.
(naurua)
Loppuvaihe
Loppuvaiheen määritelmä on nettikeskustelujen luonteen vaikein osuus.
Koska nettikeskustelun on loputtava johonkin, niin mihin se loppuu? Hyvin monet nettikeskustelijat menevät tässä kohtaa metsään niin että ryminä käy.
Nettikeskustelu ei lopu. Nettikeskustelija voi loppua, hänen aiheensa ehtyä ja mielikuvituksensa sammua, mutta nettikeskustelu ei sammu, hyydy eikä tule minkäänlaiseen finaaliin. Tätä on aloittelijan vaikea ymmärtää, sillä hän usein luulee olevansa tämä keskustelu. Asia ei kuitenkaan ole näin. Periaatteessa on niin, että nettikeskustelijaa ei edes ole, vaan on vain keskustelu nettikeskustelijoista, jotka tulevat toteen keskustelussa, joka taas toistaa itseään.
Heillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista fyysistä statusta, niin kuin itse keskustelulla on.
(hirn)
Niin että
Niin että kysyisinkin toimittajalta, kuinka on mahdollista menettää kolmessa päivässä hermonsa nettikeskustelun maailmassa?
(hihitystä)