Heissan!
Minulla on kaksi alle 10-vuotiasta lasta ja mies.
Nyt on ilmennyt ongelmia parisuhteessamme.Mieheni ilmoitti noin 4 kk sitten haluvansa eron ja kertoi pettäneensä, joka liene loppu. Nyt eletty hiljaiseloa kaikin puolin. Mieheni kertoi ja edelleen sitä mieltä ettei välitä minusta riittävästi omasta mielestään. Seksin hän on lopettanut lähes kokonaan sanoo että kärsii haluttomuudesta jne. Itse kärsin tästä kun useita viikkoja menee, ettei mies halua. Vaikka olemme olleet naimisissa ja yhdessä lähes 20 vuotta hän ei ole sanonut minulle koskaan rakastavansa minua. Joudun olemaan omassa avioliittossani rakkaudenkerjäläinen. Viimeisin vetoni oli että ilmoitin eräänä iltana harrastavani seksiä tekopeniksen kanssa. Vastaus oli, ettei se häiritse häntä ja jäi katsomaan televisiota aivan kuin ei mitään olisi tapahtumassa. Olin todella vihainen, koska ajattelin hänen haluavan tällä tavoin rakastella kanssani. Mutta kylmyys ja tunteettomuus jatkuu arkielämässäni. Mitä teen en halua avioeroa jo lastenkin tähden, mutta kärsin tällaisesta sikailusta omaa vaimoa kohtaan. Mitä teen?????
Minulla on kaksi alle 10-vuotiasta lasta ja mies.
Nyt on ilmennyt ongelmia parisuhteessamme.Mieheni ilmoitti noin 4 kk sitten haluvansa eron ja kertoi pettäneensä, joka liene loppu. Nyt eletty hiljaiseloa kaikin puolin. Mieheni kertoi ja edelleen sitä mieltä ettei välitä minusta riittävästi omasta mielestään. Seksin hän on lopettanut lähes kokonaan sanoo että kärsii haluttomuudesta jne. Itse kärsin tästä kun useita viikkoja menee, ettei mies halua. Vaikka olemme olleet naimisissa ja yhdessä lähes 20 vuotta hän ei ole sanonut minulle koskaan rakastavansa minua. Joudun olemaan omassa avioliittossani rakkaudenkerjäläinen. Viimeisin vetoni oli että ilmoitin eräänä iltana harrastavani seksiä tekopeniksen kanssa. Vastaus oli, ettei se häiritse häntä ja jäi katsomaan televisiota aivan kuin ei mitään olisi tapahtumassa. Olin todella vihainen, koska ajattelin hänen haluavan tällä tavoin rakastella kanssani. Mutta kylmyys ja tunteettomuus jatkuu arkielämässäni. Mitä teen en halua avioeroa jo lastenkin tähden, mutta kärsin tällaisesta sikailusta omaa vaimoa kohtaan. Mitä teen?????
Vastaukset 8
Vanhimmat
että onnesi saattaisi löytyä jostain ihan muualta kun vain rohkeasti uskaltaudut sitä hakemaan. Olin aikoinani kanssa suhteessa, jossa sain kaiken kerjätä, niin huomion kuin seksinkin. Nyt en siihen enää alistu ja olen sen nykyiselle miehelleni tehnyt selväksi. Ei kenenkään tarvitse moiseen alistua, ei edes lasten tähden. Enemmän se lapsi nauttii niistä onnellisista vanhemmista vaikka asuisivat erillään kuin kireästä ilmapiiristä jonka jokainen lapsi varmasti vaistoaa. Ole rohkea ja ajattele eteenpäin, ole sen verran itsekäs että saat itsesi irti moisesta suhteesta.
Edellisen kirjoittaja - Tyypillinen suomalainen 30 antaa heti periksi kun ongelmia tulee.. ongelmat on kuitenkin yleensä tehty ratkottavaksi ja lapset ilman oikeaa rakastavaa isää on karua katsottavaa. 3 olen elämässäni nähnyt ja kaikista on tullut ongelmaisia omissa suhteissaan eron jälkeen, ei tosin omani.
Oletteko oikeasti puhuneet ongelmasta.. eli onko kissa nostettu pöydälle vai mistä tämä haluttomuus johtuu.. onko vika sinussa vai miehessä.. Impotenssiako vai mitä eli missä vika luuraa. Onko vika sellainen että hän luulee sinun pettävän vai mikä on vikana.
Kuulostaa siltä että olette aika etäisiä mutta silti uskoisin että jos pystyisitte keskustelemaan asiasta voisit saada lisää selvyyttä ongelmaan tietenkin olettaen että siihen löytyy molemmilta avoimuutta ja halua.
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle ja voimaa jaksaa eteenpäin. Kunnioitan ihmistä joka jaksaa yrittää edes lastensa takia ennen kuin eroaa. Ei minun vanhempieni aikaan erottu jos suhteessa oli asiat pielessä vaan ne selvitettiin.
yhdeksän vuotta ongelmien ratkomista riitä! Eli en katso olevani tyypillinen suomalainen 30 . Mutta en halua myöskään olla tyypillinen 40-60 joka hampaat irvessä vääntää tahkoa juntturan miehen kanssa. Jos toisen kanssa ei puusta pitkään pääse, niin ei siinä enää edes puhuminen auta. Joskus pitää osata myös luovuttaa. Ja mitä lapsiin tulee, olen itse avioero lapsi ja ikionnellinen kun se kiristävä ilmapiiri päättyi. Kaikilla oli parempi olla tahoillaan. Se jos mikä laittaa taistelemaan omassa suhteessa, mutta ei alistavassa osassa. ja jos nyt toinen mies on kierroksessa niin ei sekään liene tyypillistä suomalaista 30plussaa, eikös ne vaihda koko ajan miestä kuin paitaa!!!
miehesi ei tunne sinua kohtaan sen paremmin rakkautta kuin seksuaalista kiinnostusta, mitä ihmettä roikut hänessä? Vain naapureiden ja sukulaisten takia? Vai oletko niitä määräileviä, päsmäröiviä itseriittoisia vaimoja, jotka ovat vain päättäneet että meillä menee hyvin ja piste, eivätkä huomaa ja välitä pätkääkään siitä mitä toisen nupissa liikkuu?
Ehkä olisi hyvä paneutua myös ulkonäköösi, epäilen sinun päästäneen itsesi tanttamaiseksi ja miesmäiseksi ulkonäöltäsi, sellaisia nämä kynsin hampain miestensä pitelijät - "meillä ei erota, lapsetkin siitä kärsivät" (lue: "ja minulta menee status ja maine suvun ja naapureiden silmissä") yleensä ovat.
seuratkaa oikeaa viestiketjua.
kyllä se ratkaisu tuntuu olevan lähellä, mutta jotenkin vielä en ihan valmis ole. Ehkä tämä päätös on muutaman viikkojen sisällä kypsä. Olen todella väsynyt tähän junnaamiseen, kun rakkautta ei saa aina on joku syy mihin paeta. En vain oikein ymmärrä mitä tässä olen tahkonnut näinkin pitkään. Olen käynyt ammatti-ihmisen luona keskustelemassa ja pikkusen valoa alkaa näkyä. Minkähän takia elämän pitää olla näin kovaa.
Anteeksi nyt vain mutta mitäs olet mennyt naimisiin miehen kanssa joka ei sinua rakasta? Kyllä se nimittäin yleensä suhteessa sanotaan jos rakastetaan. Ja jos sinun mies ei teidän naimisiin mennessänne ollut sanonut rakastavansa sinua, olisikohan kannattanut kysyä? Häät olisi voinut silloin perua... Minusta ihan omaa vikaasi. Sanoit ettei mies ole koskaan sanonut rakastavansa. No eihän herranjumala ketään siitä voi syyllistää jos ei toista rakasta, tai varsinkaan pakottaa rakastamaan! Itse olet soppasi keittänyt ja eiköhän olisi reilua että antaisit miehellesi avioeron kun hän on jo 20v joutunut elämään rakkaudettomassa liitossa. Tosin on se miehesi tyhmyyttä myös kun ei ole aiemmin lähtenyt..
Eihän siinä mitä, jos viikkoja menee mutta, jos alkaa olla kyse kuukausista, niin silloin onkin jo eri juttu. Oletko varma, ettei edelleen ole suhdetta toiseen, jota haluaa? Miksi suostut olemaan rakkaudenkerjäläinen, onko itsetunnossasi parannettavaa, haluat väkisin roikkua toisessa, kun et uskalla tehdä itsenäisiä ratkaisuja? Jos toinen ei rakasta tai välitä, niin ei niitä tunteita voi toiseen pakottaakaan; saati pakottaa haluamaan seksiä. Kyllä minusta tuntuu, että teidän tarinanne on lopussa. Minkälaisen parisuhdemallin annatte lapsillenne; mieti sitäkin, kun lapsien takiakaan et haluaisi erota.
Jos et todellakaan tajua tosiasioita, ja se seksinpuute on suuri ongelma, onhan sinulla se tekopenis.