Muutin noin 5kk sitten poikaystäväni kanssa anopin omakotitalon yläkertaan asumaan tilapäisesti. Kaikki tuttavat varottelivat että se ei yleensä tiedä hyvää jos asuu saman katon alla anopin kanssa,mutta aattelin että ei kai nyt meillä sentään mitään ongelmia tule. Nyt kun aloimme poikaystäväni kanssa puhua asunnon ostamisesta ja muuttamisesta niin anoppipa haukkui minut lyttyyn ja esitti sellaisia syytöksiä missä ei ole päätä eikä häntää. En ymmärrä anopin käyttäytymistä, koska aiemmin ei ole ollu mitään ongelmia. Joko hän on pojastaan niin mustis että tekee kaikkensa ettei me muutettaisi ja oltaisi yhdessä. En voi kun ihmetellä moista käännettä. Onko muilla vastaavia kokemuksia???
Kaksinaamainen anoppi....
ei toivottu miniä....
91976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla ei kyse ollut tuollaisesta yhteisasumisesta vaan lapsesta: monta vuotta tultiin tosi hyvin juttuun anopin kanssa. Sitten syntyi ensimmäinen lapsi ja välit loppuikin sitten siihen. Tältäkin palstalta olen lukenut monta samanlaista tarinaa.
Se on aika surkeeta, kun luulee tulevansa tosi hyvin jonkun kanssa juttuun, mutta huomaa yhtäkkiä elävänsä keskellä jotain ihme painajaista, missä kaikki on kääntynyt päälaelleen.
Mä luulen että niin sun kuin munkin tapauksessa on tosiaan kyse mustasukkaisuudesta: anopit tajusivat yhtäkkiä, että poika on nyt "ikuisesti" menetetty toiselle naiselle. Minä tein pojalle lapsen ja sinä olet viemässä äidin pikkukultaa ulos äidin silmien alta.
Toivottavasti anopillasi oli vain tooooooooosi huono päivä ja saatte selvitettyä asianne. Mekin nykyään taas puhutaan smalltalkia anopin kanssa mutta ikävä kyllä siihen samaan läheisyyteen, jota luulin meidän kummankin tuntevan, ei ole paluuta...
se on jatkanu mun haukkumista poikaystävälle ja yrittäny jopa saada poikaystäväni sisarruksetkin mua vastaa, puhumalla heille perättömiä asioita musta ja vielä jopa väittänyt mun haukkuneen niitä. Kuinka pitkälle se ihminen oikeesti menee...? Uskomatonta mutta totta. Ei se tälläsellä tempauksella kyllä voita mitään, päinvastoin häviää ja pahoin. Toivon nyt vaan että löydettäis pikaisesti sopiva asunto että pääsee täältä pois. Hyvä neuvo miniöille ja vävyille: Älkää muuttako puolisonne vanhempien kanssa saman katon alle, ennemmin tai myöhemmin tulee ongelmia vaikka et niitä itse aiheuttais tai haluaisi. Nooh, tulipahan tääkin asia opittua elämässä.
ole vähintäänkin outoa?
Meillä anoppi ehdotti, että muuttaisimme heidän yläkertaan asumaan.( seurusteluaikana oleilimme siellä paljon ) No,kumpikaan meistä, ei mies eikä minä,sinne halunnut asumaan muuttaa.Hankimme asunnon muualta ja siitäkös elämä nousi! Onneksi en ollut tavaroita hakemassa, olisin kyllä kuullut kunniani, takuulla. Anoppi oli siellä hurjana tyyliin "vain ruumiini yli."
No,kyllä se siitä leppyi, vaikka ei käynytkään vuoteen edes vieraisilla, vaikka pyydettiin.
Sinun kannattaa nyt ottaa rauhallisesti ja välttää kiihtymästä samoin kuin anoppisi.Tulee vaan sanottua helposti kaikenlaista.Pysy taka-alalla,asia on oikeastaan miehesi ja äitinsä välinen asia, koska kyse on pohjimmiltaan siitä, että hän kokee varmaan jotain luopumisen tuskaa.(?) Tottakai sinua syytetään siitä, koska olet "houkutellut" miehesi pois kotoa. Kyllä tälläisia omistavia äitejä on, ja etenkin pojistaan ovat ihan melkein mustiksia.
Suunnitelkaa muutto valmiiksi ja kertokaa, että nyt on asunto löytynyt, että pääsette kokeilemaan elämistä omin avuin.Välttäkää riitelyä, ainakin omalta puoleltanne. Jos vain suinkin pystytte. Mutta sanokaa asiat suoraan.
Kun saatte muuton valmiiksi, pyytäkää anoppi kahville ja olkaa kuin ei mitään. Kyllä se siitä pikkuhiljaa.
joo ei riitely asiaa paranna, mutta en ole haukkunut anoppia vaikka se on mua. Sen riitelyn jälkeen en ole puhunut kertaankaan. Anoppi on kyllä ns, jäkättänyt poikaystävälleni aina kun minä en ole paikalla kuulemassa. Kaitpa luulee saavansa poikansa puolelleen. Olen yrittänyt välttää anopin kanssa tekemisissä olemista. Luokkasi sen verran paljon sen sanomiset. Ja niin kauan en sille sano sanaakaan kun on pyytänyt anteeksi ja myöntänyt erheensä. Me ei aiota puhua sille asuntoasioista mitään enään koska se vaan pahentaa tilannetta. Sit kerrotaan kun muutto on ovella. Joko se rauhottuu joskus ja ymmärtää mitä on tehnyt tai sitten ei. Päätös on hänen. Minä en ala anelemaan hyväksyntää noin loukkaavien puheiden jälkeen, mutta en kiellä poikaystävääni tapaamasta äitiään. Kukin omalla tyylillään...
Minä kun luulin olevani ainoa joka elää eräänlaisessa maanpäällisessä helvetissä...
Muutimme mieheni ja kahden lapsemme kanssa miehen lapsuudenkotiin.Tämä on kaksikerroksinen talo,miehen vanhemmat asuvat yläkerrassa omassa asunnossaan ja me alakerrassa.
Aluksi kaikki näytti menevän hyvin mutta yhtäkkiä miehen vanhemmat alkoivat määräilemään kuka meillä saa käydä kylässä ja kuka ei.Mun sisko joka asuu naapurissamme kuuluu niihin jotka eivät saisi käydä.
Heillä ei ole kuulema omaa rauhaa jos lapset leikkivät pihalla,me ei olla kuulema maksettu sähköstä eikä vedestä vaan heidän siivellä tässä elellään.Hah hah!Ja yhtäkkiä heille pitäisi maksaa vuokraakin vaikka he nimenomaan sanoivat että ei tartte maksella muuta kuin sähköstä ja vedestä mitä kuluttaa.
Miehelleni anoppi oli huutanut minun ja siskoni olevan huoria ym..noh,silloin mieheni oli nostanut muorin seinälle.. =)
Kaiken lisäksi mieheni vanhemmat ovat alkoholisoituneita,itsehän he eivät tietenkään sitä myönnä.
Ja jos mieheni lähtee autolla johonkin niin heti ollaan soittamassa perään että "mihin lähdit".
Olemme päättäneet muuttaa pois tästä pirunpesästä,en halua lastemme joutuvan kokemaan samaa helvettiä kuin mieheni on joutunut..hänellä on paniikkihäiriökin joka on tullut vain ja ainoastaan noiden kahden mielipuolen takia.
Että tällaista meillä,kieltämättä vituttaa!
Ainiin,viime perjantai-iltana vetäsin anoppia turpaan... ;)
Meijän tilantees anoppi ei VIELÄ ole puhunut maksuista mutta eiköhän se nekin vetäise tähän. Mä en ole viittinyt edes pyytää omia sukulaisia käymään ettei anopin rauha mene. Ja onneks en ole pyytänytkään, olis siitäkin varmaan nostanu metakan.
Jokainen päivä mitä tääl vielä tarvii asua on tuskaa ja meinaa viedä yöunetkin. Toivottavasti saadaan pian oma kämppä, ei tätä helvettiä kauaa kestä. Toivon että tekin saatte oman asunnon pian. Nyt täytyy yrittää vaan kestää kun ei ole paikkaa muuallekkaan mennä.
Tosiaan viime perjantaina tuli anopin kans tappelu ja lauantaina appiukko alko räyhäämään,ihan turhasta.Ukko hävetti vaan ittesä kun tuli pihalle karjumaan herjauksia mun siskon miehelle kun he olivat tuossa pihalla.Äijä karjui vaikka mitä paskaa ja huuteli että "kenen tontti kenen tontti"...juu ja kaikenlisäksi minä kuulema määrään kaikesta HEIDÄN TALOSSAAN.Enpä oo ite huomannu...enkä myöskään sitä että mieheni on muka tossun alla.Vainoharhaisia ovat,mut ei oo ihmekään kun juovat niin kauan ku on rahaa ja sitte ku rahat loppuu juovat omatekosta viiniä.
Senkinhän se äijä sano että me ei kuulema saada mistään asuntoa kun on molemmilla maksuhäiriöhommia...siinäpä haukkaa hatullisen paskaa.Lapsiperhettä kun ei jätetä asunnotta.
Maanantaina sitten pyysivät mun miestä käymään tuolla yläkerrassa.Noh,hän meni ja siellä oli ruvettu heti solvaamaan mua.Että mä oon keksiny kaiken,etteivät he oo mitään semmosta puhuneet.Lopuksi olivat kysyneet että "ketä sinä oikein uskot?"
Näköjään ne yrittävät pilata mun ja mieheni välit.
Olivat kertonu että yhtenä viikonloppuna kun kävin siskoni kans paikallisessa pikku kuppilassa kaljalla niin meidän ympärillä oli ollu kuulema kymmenen miestä.Juupa juu.Kaksi tuttua miespuolista ihmistä tulivat juttelemaan siihen niin eiköhän äijän veli ollu keksiny omiaan kun sekin oli siellä.
No,itepähän ovat soppansa keittäneet niin saavat myös syödä sen.Itärajalla kuulema on vittumaisia ihmisiä,tuonkin kuulin appiukon leipäluukusta.Kainuusta siis olen kotoisin ja nyt asustelen pohjois-pohjanmaalla...valitettavasti.
En tiiä,tekispä mieli kutkutella puukolla kylkiluiden välistä tuota äijänkäppänää ;)
Mieheni on aivan ihana ihminen,ei uskois että on kahen järkivaivaisen jälkeläinen.
Mutta joo,eiköhän tämä tästä iloksi muutu.Katotaanpa kohta kenellä on porttikielto...!
Voimia sullekin,yritä jaksella!Et oo yksin....
paremminkin osaamattomuudesta luopua, kuin mustasukkaisuudesta.