Vaan pakko kieltää ja yrittää kiertoilmauksin selventää ja en välillä tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Ehkä sitten, kun ei olla suorassa kontaktissa enää töissä. Tuntui jotenkin todella ristiriitaiselta sanoa mitä sanoin, mutta sitten kuitenkin jotenkin aistin, että hän tietää tunteeni. Oli sen verran kuitenkin säpinää jo siinä.. Sellaista flirttiä ;)
Kohtalotovereita?
Kohtalotovereita?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Varmaan arkea kymmenille tai sadoilletuhansille suomalaisille😄 joka toinen on kokenut työromanssin. Jonkin muotoisen.
Ainakin siis kevyen ihastumisen. En laskenut lukuihin sitä. Silti. Emme ole yksin. Ehei.
Joo yleistä se ainakin on, että kohtalotovereita riittää. Pitäskö perustaa vertaistukiryhmä.
Joo😂 Välillä kyllä päässä vilisee sen verran, että ei ois pahitteeksi.
Kyllä, haluaisin myöntää, mutta ei pysty. Se on niin lähellä. Molemmat varmaan aistii toisten ajatukset, mutta ei voi tehdä mitään. Muistan kun olin kerran lopettamassa puhelua vastapuolen kanssa ja hän sanoi että odota. Tuli pieni tauko ja päätyi kertomaan asian josta oli aiemmin lähettänyt s-postia. Kaipa sitä hetkeä ei vaan tule, kun on liian iso riski molemmille.
Kaikkia riskejä ei vaan voi ottaa. Tai voi, mutta ei se ole fiksua.
Mikä on fiksua ja mikä on mukavaa.
Mukavuus kyllä houkuttelee. Muistan jokaisen hetken yhdessä. Pienet kosketukset ja kaiken. Sen, kun ilmaa voisi leikata. Kumpikin suorastaan kuplii sitä tunnetta.
Niin muistan minäkin juuri ne kosketukset ja yhteiset hetket. 😊
En tule unohtamaan ikinä.
En minäkään niitä unohda, havinaisia tilaisuuksia.
Mikä se riski on teidän tilanteessa? Siis muu kuin mahdolliset pakit
Se riittää että molemmat tiedostaa sen omalta osaltaan.
Tottakai se riittää. Ajattelin vain hakea vertaistukea omaan tilanteeseeni. Riskejä on, mutta onko ne liian isoja, sitä vain pähkäilen.
Meillä töissä ei varmasti tulisi ongelmia, kotiolojen punnitseminen on haastavaa. Tunteilleen ei toki mitään voi.
Minäkin muistan sen läheisyyden tunteen enkä unohda sitä, en tiedä että se olet sinä joka vastasit. Muistoissa on hyvä elää, jos haluat paljastaa itsesi kysy tai kerro jotain, minkä vain minä tiedän. Näin meidän kesken, kenenkään ei tarvitse siitä kuulla.
Pienen valkoisen valheen voisin antaa anteeksi.
Ihanaa se kun toinen niin ujo että pasmat menee ihan sekaisin. Kerran kun viel halattais ja katsottaisiin syvälle silmiin niin tulisko siltä se rehellinen vastaus? Rakas
Ehkä
Niin. Mahdollista tietysti sekin. 🤔
Mutta mikä se vastaus olisi 😏
Siis minusta, jos olisi kyse (olen vain kommentoija nainen sivusta) sanoisin kyllä: kokeillaan 😊 Tapaillaan, vietetään aikaa, syödään jotain hyvää, uhreillaan yhdessä, tutustutaan.
Jos siitä ei sit tuu pikku romanssi kummempaa, jäädään ystäviksi.
Melkein onnistui ilman kirjoitusvirheitä 🥲
Kuka niistä välittää? Hö
Vai oisko pitäny kirjottaa uhriudutaan yhdessä. Töissä ois kyllä syitä
Ihan typerää hukata elämää tällä tavalla!
Sanopa tää yhdelle miehelle. Hän ilmeisesti jo päätti mikä on tärkeää, joten en tyrkytä.
Mistä päättelit? Varmaan samasta, kuin mistä mäkin päättelin, ettei sua kannata häiritä enempää?
Pitäisi varmaan kysyä suoraan eikä päätellä. Oot varmaan huomannut että yritän katsella nykyään suoraan silmiin, vaikka se olisi kuinka hankalaa. Harvoin nähdään. Jos sinä päättelit sen siitä yhdestä vapaapäivästäni tammikuun puolella niin olet väärässä.
Sulla varmaan kyseisen naisen nro,
Laita vaikka viesti ja katso miten käy
Mitähän oikein sanoit?
Olisi kamalaa jos ei toista näkisi töissä enää lähes ollenkaan, muutenkin kun näkee jo aika harvoin.
En mitään pahaa. 😊
Joskus on vain oltava hiljaa
Tiedän tunteesi
Tiedän tunteeni
tiedät tunteeni
Oletko aivan varma? Jos olet niin kerro se vaikka huomenna.
Kyllä mä eräälle kertonut oon jo tykkääväni. Eli tuskin tää on mulle. Vai pitääkö se ilmaista jotenkin ylitsevuotavasti ja useaan kertaan 😁
Joskus tilanne vaatii sen.
Mitä sanoit mikä tuntui ristiriitaiselta?
Täällä yks mies, ihan samassa tilanteessa.
K
-sivusta
En olisi luullut itselleni käyvän näin, mutta monen vuoden työkaveruus muuttui syväksi ihastumisen tunteeksi.
Aluksi ajattelin tunteen olevan molemminpuolinen, nykyään en enää tiedä. Oma käytökseni on kieltämättä ollut ristiriitaista ja hänen nykyisin lähinnä välttelevää. Varattuja molemmat tahoillaan, en kaipaa seksisuhdetta enkä ole pettäjä, siitä huolimatta pahalta tuntuu💔
Kuin minun ajatukseni
Joskus vaan näin käy. Kaksi ihmistä tuntee fyysistä vetovoimaa, ehkä henkistä vetovoimaa. Ehkä molempia. Jos on tekemisissä, sen saattaa muutkin hoksata. Siihen ei paljoa eleitä tarvita. Hyvin pienestä sen näkee.
Raastavaahan se on.
Omassa tilanteessa sopivan hetken tullen kerron sen. Jos sinäkin ajattelet niin kuin minä. Jotenkin uskon että se voi olla mahdollista, vaikka se tässä hetkessä mahdottomalta tuntuisikin. Kumpa vain voisi luottaa, että selviäisi pettymyksellä, jos asia ei olekaan niin. Voihan se toki olla että sitä momenttia ei tule, ja asiat jää sille tolalle miten ne on.
Luota vaistoihisi.
Pelkään jo valmiiksi sitä hetkeä, kun ei olla enää yhdessä töissä. Se hetki on tuloillaan tämän vuoden puolella. Toivon, että hänestä jää ystävä (varattu on), mutten tiedä, miten kertoisin sen.
Niin se hetki on tuloillaan.. Kohdallani ei ole hirveän pitkästi aikaa miettiä miten kertoisi, ja onko se kannattavaa.
Kerro suoraan? Eihän ystävyydessä ole mitään pahaa, vaikka varattu on.
Toivoisit ilmeisesti muutakin, kun ystävyyttä?
En ainakaan vielä.
Ei olekaan. Hän vaan ei myöskään ole omaa ikäluokkaani, joten epäilen, ettei häntä kiinnosta kaveruus itseään paljon nuoremman kanssa.
Ei ne tunteet ja niiden kipinät ole iästä kiinni. Ne ovat samanlaisia elämän jokaisessa vaiheessa. Ehkä saat tästä vanhemmasta jotain sellaista ihanaa, mistä nuoremmat eivät vielä tiedä. Rohkeasti vaan. Saatat kokea jotain sellaista, minkä et uskonut olevan mahdollista... 😘
Olisihan se ihanaa, mutta olen kuitenkin varma, ettei hänellä voisi olla minkäänlaisia intressejä suuntaani iän lisäksi siitä johtuen, että hän on varattu. Joten en viitsi sotkea hyvää työkaveruuttamme kaverillisilla saatika romanttisilla ehdotteluilla. Pelkään tietysti, että menetän hänet.
Paljonko teillä on ikäeroa? Ei se ystävyyttä haittaa, turha sellaista miettiä. Jos tunnet häntä, tiedät varmaan, voitko kertoa vai et, mutta rohkaisisin siihen, jotta saat tietää ja pääset ehkä eteenpäin asiassa, suuntaan tai toiseen.
Ikäeroa on kymmeniä vuosia. En kuitenkaan koe myöskään oikeudekseni kertoa tunteistani, hän kuitenkin on varattu. Ei ole siis minun asiani mennä avautumaan ja sotkemaan sitä kautta toisen elämää, jos hän ei minua halua.
Silti. Tee se
On kohtalotovereita. Yritin selventää mun ja hänen välejä, mutta ei selvinnyt, meni vaan pahemmin solmuun, joten luovutin. Nyt sit yritän leikkiä, ettei mitään ollutkaan koskaan, vaikka kyllä jotain oli, ainakin omalta puoleltani; ihastusta ja fyysistä vetovoimaa.
Miten yritit selvittää?
Pääsitköhän edes jyvälle kunnolla että toinen tajuaisi mitä yritit selvittää.??
Saako kysyä miten yritit selvittää?
Tohon vankilaan ei varmaan auta kuin duunin vaihto.
Ei niitä vaan voi myöntää, vaikka toinen seisoisi oviaukossa ja tekisi tikusta asiaa.
Ei voi ei. 🙈
Silti häätyy vaan ihmetellä ja antaa kaiken lipua ohitse. Voi kun se olisikin helppoa.