Toivon että äitini ei olisi ikinä päättänyt hankkia lapsia

Oon nyt 20v nainen. Oon elänyt rankan lapsuuden, ainoana lapsena ja yh-äidin kasvattamana. Äiti oli 19v mun syntyessäni=eli vielä parhaita nuoruus vuosiaan mun ollessa kouluikäinen. Olin aina yksin kotona. Viikolla äiti oli aina töissä ja vklp baarissa. Valvoin usein pilkkuun asti ja odotin äitiä kotiin, soittelin baariin perään. Kotona ei ollut mitään kuria/sääntöjä, välillä ei ruokaa, tein mitä halusin ja katsoin mm.kauhuleffoja yksin mikä lisäsi pelkoa olla ja käydä nukkumaan yksin. Koulu kärsi. Äiti dokas, joskus veti huumeitakin, raahas joka vklp eri miehiä kotiin. Ikinä ei ollut rahaa ja sähkötkin katkes pari kertaa ja häätökin saatiin parista asunnosta. Muutettiin tosi paljon. Sillä oli myös vuosien varrella hulluja miesystäviä jotka pahoinpiteli sitä ja huuti mulle ja uhkas tappaa meidän koiran. Viimeiseen saatiin loppujen lopuks lähestymiskielto mutta muutettiin silti erikaupunkiin, jossa sama sekoilu jatkui.
Kaikki ei kuitenkaan ollu pahaa ja välillä se kuitenkin oli myös tosi rakastava ja vietti mun kanssa aikaa, pelattiin mm. pleikkarilla ja syötiin yhdessä. Rakastin sitä pienenä tosi paljon.
Jossain vaiheessa kun olin 12v se löyti taas miehen, joka asu viereisessä kaupungissa. Silloin muutin mummon luokse asumaan ja kävin sieltä koulua. Näihin aikoihin koen että erkaannuttiin eniten, mikä oli itseasiassa ehkä parasta mitä mulle on tapahtunut. Alkoholiongelman lisäksi sillä on myös peliongelmaa. Se pelas mun 3k opintolainarahat kun olin vielä alaikäinen.

Koen että nää ajat kun asuin äiti kanssa on jättänyt muhun paljon jälkiä joista kärsin nyt vanhemmalla iällä. Ja aina kun oon päästänyt hänet lähemmäs, oon saanut kärsiä. Nykyään ei olla läheisiä, mutta ollaan kuitenkin väleissä. Hän ottaa aina yhteyttä mm. Kun tarvitsee rahaa lainaan.
Tyypillistä äidille on pyöriä itsesäälissä haukkuen itseään ja pyydellen anteeksi tekemiään virheitä. Näihin en koskaan oo osannut Sanoa oikeen mitään.
Lainasin hänelle viime viikolla 100€, joka olisi pitänyt tänään saada takas. Rahaa ei kuulunut joten laitoin viestiä johon sain vastauksen positiivisesta raskaustestistä. Otimme pitkän puhelun jossa hän innoissaan kertoi saaneensa elämälle taas tarkoituksen ja että nyt vihdoin loppu juominen ja sekoilu kun tulee vauva ja nyt näkyy valoa tulevaisuudessa.
Äitini on pian 40v ja on elänyt samanlaista elämää viimeiset 20vuotta välittämättä kenestäkään muusta kuin itsestään. Mainittakoon myös että lapsen isä ja äidin ”miesystävä” on 24v. Ja ei todellakaan halua lasta vielä.
Päällimmäisinä tunteina mulle nous valtava katkeruus, viha ja inho tätä ihmistä kohtaan. Miten joku voi olla noin typerä ja itsekäs. Oon itkenyt taukoamatta pari h, ja tällä hetkellä päällimmäinen tunne on suru.
Toivon sydämeni pohjasta että syystä tai toisesta hän ei päädy pitämään lasta, tai että hän saa keskenmenon.
Mun äitin, ei olis koskaan pitänyt olla äiti.