Olen noin kolme vuotta seurustellut erään naisen kanssa. Ollaan siis vähän vajaa nelikymppisiä. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta joudun olla hänen kanssa tietyissä kysymyksissä varpaillani. Hän siis triggeröityy jos hän kokee että häntä syytetään, vaikka ei edes syytettäisi.
Esim en voi kysyä suoraan että "tiedätkö missä mun autonavaimet on", koska hän ottaa sen heti syyllistämisenä, ja hän muuttuu heti todella hankalaksi ja inhottavaksi. Enemmänkin pitää jotenkin kierrellen pyytää apua avainten löytymisessä, toki silloinkin apu on väkinäistä.
Tämä ilmenee joka asiassa. Kerran olin lainannut kännykän laturia hänelle, enkä löytänyt sitä kun minulla oli kiire lähteä jo töihin, ja tarvitsin laturia töissä. Kysyin varovasti, että niin mihin laitoitkaan sen laturin. Hän vastasi että se on siellä minne hän eilen sanoi sen laittavansa. Sanoin että en muista enää mitä eilen sanoit. No, käytäppä hernettäs, muistele mitä sanoin eilen. Sanoin etten nyt millään muista, että voitko auttaa, myöhästyn töistä kohta. Sitten hän viimein puuskahti, paiskasi kirjan vihaisena lattialle ja otti laturini keittiökaapin ylähyllyltä, todella epäloogiseata paikasta, mitä en olisi ikinä keksinyt. Miksei voinut vain sanoa, eikä leikkiä arvausleikkiä.
Tätä arvausleikkiä on todella usein, varsinkin jos minulla on kiire. Tuntuu että hän yrittää saada minut hermostumaan, jotta voisi uhriutua. Joskus aiemmin menin kerran erehdyksissä hermostumaan ja sanoin pari kirosanaa, ja siitä alkoi kauhea uhriutuminen ja erolla uhkailu, ihan käsittämättömän pienestä siis.
Tavaroitani on pitkän aikaa kadonnut oudosti, myös pari ulkotakkiani on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Osa tavaroista on myöhemmin löytynyt sellaisista paikoista, mihin en ikinä niitä laittaisi. Välillä toki en ole varma, olenko sittenkin hukannut itse osan tavaroista. Mutta anywyay. Kysyin tuossa muutama päivä sitten varovasti, että onko hän nähnyt sattumalta missään sinistä takkiani, niin vastaus tuli heti niin kuin apteekin hyllylltä, EN OLE! Ja sen jälkeen triggeröityy ja uhriutuu koska häntä muka syytetään kaikesta.
Lisäksi kaikkea leimaa se, että hän on täysin haluton ratkaisemaan yhdessä käsillä olevaa ongelmaa, esim kadonnut tavara tai unohtunut asia. Itselläni on ainakin tapana, ja monella muullakin, että jos joku esim työpaikalla kysyy minulta että tiedänkö missä on joku tavara. Niin kerron vastauksen jos tiedän, tai jos en tiedä niin autan jotenkin ja selvitetään asia yhteistuumin, ja thats it.
Mutta miksi naiseni toimii toisin. Hän ei kerro vastauksia vaikka tietää, vaan joka kerta arvausleikki eikä välttämättä vastausta tule ikinä. Eikä auta vaan triggeröityy ja tekee kiusaa.
Toki suurimmaksi osaksi hän on aktiivinen ja touhukas, ja kunhan en kysele kadonneita asioita, niin hän on oikein kiva ja nauravainen ja hyvä puoliso, ja haluaa tehdä aktiivisesti kanssani kaikenlaista. Jos siis vuodatuksestani sai joku vahingossa sen kuvan, että tämä olisi pelkkää hankaluutta. Ei, enemmänkin siis kuvasin näitä triggeröitymisiä, ja niihin kaipaisinkin vastauksia, mistä ne johtui, ja miten tällaisen ihmisen kanssa tulisi toimia paremmin. Hän on melko pinnallinen, eikä hänen kanssaan voi puhua mitään syvällisiä. Hän menee kipsiin jos puhun tunteistani, ja jäätyy jos puhun rakkaudesta. Hänen kanssaan voi puhua humoristisia juttuja ja naurammekin paljon, mutta jutut on aika pinnallisia, haluaisin päästä joskus syvemmälle, ja tietää kuka hän oikeasti on, mutta kova kuori estää sen.
Esim en voi kysyä suoraan että "tiedätkö missä mun autonavaimet on", koska hän ottaa sen heti syyllistämisenä, ja hän muuttuu heti todella hankalaksi ja inhottavaksi. Enemmänkin pitää jotenkin kierrellen pyytää apua avainten löytymisessä, toki silloinkin apu on väkinäistä.
Tämä ilmenee joka asiassa. Kerran olin lainannut kännykän laturia hänelle, enkä löytänyt sitä kun minulla oli kiire lähteä jo töihin, ja tarvitsin laturia töissä. Kysyin varovasti, että niin mihin laitoitkaan sen laturin. Hän vastasi että se on siellä minne hän eilen sanoi sen laittavansa. Sanoin että en muista enää mitä eilen sanoit. No, käytäppä hernettäs, muistele mitä sanoin eilen. Sanoin etten nyt millään muista, että voitko auttaa, myöhästyn töistä kohta. Sitten hän viimein puuskahti, paiskasi kirjan vihaisena lattialle ja otti laturini keittiökaapin ylähyllyltä, todella epäloogiseata paikasta, mitä en olisi ikinä keksinyt. Miksei voinut vain sanoa, eikä leikkiä arvausleikkiä.
Tätä arvausleikkiä on todella usein, varsinkin jos minulla on kiire. Tuntuu että hän yrittää saada minut hermostumaan, jotta voisi uhriutua. Joskus aiemmin menin kerran erehdyksissä hermostumaan ja sanoin pari kirosanaa, ja siitä alkoi kauhea uhriutuminen ja erolla uhkailu, ihan käsittämättömän pienestä siis.
Tavaroitani on pitkän aikaa kadonnut oudosti, myös pari ulkotakkiani on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Osa tavaroista on myöhemmin löytynyt sellaisista paikoista, mihin en ikinä niitä laittaisi. Välillä toki en ole varma, olenko sittenkin hukannut itse osan tavaroista. Mutta anywyay. Kysyin tuossa muutama päivä sitten varovasti, että onko hän nähnyt sattumalta missään sinistä takkiani, niin vastaus tuli heti niin kuin apteekin hyllylltä, EN OLE! Ja sen jälkeen triggeröityy ja uhriutuu koska häntä muka syytetään kaikesta.
Lisäksi kaikkea leimaa se, että hän on täysin haluton ratkaisemaan yhdessä käsillä olevaa ongelmaa, esim kadonnut tavara tai unohtunut asia. Itselläni on ainakin tapana, ja monella muullakin, että jos joku esim työpaikalla kysyy minulta että tiedänkö missä on joku tavara. Niin kerron vastauksen jos tiedän, tai jos en tiedä niin autan jotenkin ja selvitetään asia yhteistuumin, ja thats it.
Mutta miksi naiseni toimii toisin. Hän ei kerro vastauksia vaikka tietää, vaan joka kerta arvausleikki eikä välttämättä vastausta tule ikinä. Eikä auta vaan triggeröityy ja tekee kiusaa.
Toki suurimmaksi osaksi hän on aktiivinen ja touhukas, ja kunhan en kysele kadonneita asioita, niin hän on oikein kiva ja nauravainen ja hyvä puoliso, ja haluaa tehdä aktiivisesti kanssani kaikenlaista. Jos siis vuodatuksestani sai joku vahingossa sen kuvan, että tämä olisi pelkkää hankaluutta. Ei, enemmänkin siis kuvasin näitä triggeröitymisiä, ja niihin kaipaisinkin vastauksia, mistä ne johtui, ja miten tällaisen ihmisen kanssa tulisi toimia paremmin. Hän on melko pinnallinen, eikä hänen kanssaan voi puhua mitään syvällisiä. Hän menee kipsiin jos puhun tunteistani, ja jäätyy jos puhun rakkaudesta. Hänen kanssaan voi puhua humoristisia juttuja ja naurammekin paljon, mutta jutut on aika pinnallisia, haluaisin päästä joskus syvemmälle, ja tietää kuka hän oikeasti on, mutta kova kuori estää sen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieheni on samanlainen aika usein
Sinulla taitaa olla usein hukassa tavarat, olisiko se syy siihen. Mut hei tämä on hemmetin yleistä.
Millaisten yhdessä olo hetkien jälkeen tuota triggeröitymistä tapahtuu. Onko yhteneväisyyksiä? Voiko ennen noita tilanteita olla tilanteita joista on loukkaantunut ja ne purkaantuvat kun olet johonkin lähdössä.
Tuollainen yllättävä kiukustuminen pidemmässä suhteessa tekee puolisosta aran ja jatkuvasti varpaillaan olijan. Leijuvalla käytöksellä ihminen saa suhteessa tai työelämässä itselleen tavan käyttäytyä kuten itse haluaa. Vaikeasti lähestyttävä ihminen pystyy nopeastikin vaikuttamaan niihin vaatimuksiin, joita häneltä vaaditaan.
Itse olettaisin että tuo kirjan paiskominen viestittää sinulle jatkuvasta keskittymisen häiritsemisestä tai toisaalta hitaasti muotoutuvasta äiti-lapsi suhteesta parisuhteessa.
Jaa, ongelmia käyttäytymisessä, kannattaa vakavissan miettiä karkuun juoksemista koska ei parane ajan kanssa vaan…
Nojoo, "Tiedätkö missä minun autonavaimet ovat?" on selkeä osoitus ja voidaan kokea syyllistämisenä. Olisiko parempi tuumata "Missähän minun autonavaimet on?" ja jos vaimo tietää, luultavasti vastaa. Jos taas ei tiedä, niin on hiljaa.
SInun on aivan turha valittaa vaimostasi, katse omaan napaan ja ajatuksiin, sieltä se ratkaisu ongelmaasi löytyy!
Höpö
Jep se sanavalinta ja se et ole enään lapsi jolla omat tavarat hukassa.