Heissan vaan kaikille! Ulkona sataa ja mielikin on vähän maassa.. Erosta on nyt kulunut 2kk, mielestäni olen saanut asiat selviksi itselleni. Mutta silti jokin painaa mieltä.. Emme ole ex:n kanssa puhuneet kunnolla eron jälkeen, vaikka näemme joka viikko kävereiden merkeissä. Tekisi vain meileni kysyä häneltä, että miksi hän teki sen, miksi petti.. Ja nyt viime viikolla hän kyseli minulta kun jutteilmme niitä näitä, että joko olen löytänyt uuden.. Menin ihan hämilleni.. Vastasin tietenkin totuudenmukaisesti että en. Hän oli vain hiljaa..
En tiedä olenko päässyt hänestä yli vai en.. olen antanut itselleni aikaa miettiä kaikkea.
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
En tiedä olenko päässyt hänestä yli vai en.. olen antanut itselleni aikaa miettiä kaikkea.
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei,
olen itse eronnut reilu puoli vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut niin paljon... Tunteet ovat menneet laidasta laitaan. Toisinaan toinen on inhottanut, toisinaan on ollut hirveä ikävä. Näinä hetkinä olen vaan ajatellut sitä miksi erosimme ja mitä/minkälaista elämää haluan. Kuitenkin vaikka olen ollut alusta lähtien 100% varma siitä, ettei ex:ni ollut minulle se oikea, on mulla, meillä, ollut tarve puhua asioista. Siitä mitä toinen halusi, toivoi, tunsi ja mitä haluaa, toivoo, tuntee. Olemme myös pystyneet tukemaan toisiamme tässä eroprosessissa tällä tavalla. Koska siinä on erittäin tärkeää et asiat selvitetään, ettei jää sit kaivelemaan turhaan mieleen.
Eli juttele hänelle jos siltä tuntuu ja kysy myös hänen motiivit ja fiilikset. Ehkä tällä tavalla pystytte ymmärtämään toisianne paremmin ja pystytte erikseen, mutta yhdessä pääsemään erosta ylitse. Ja hyvässä tapauksessa saatte mahdollisuuden katsoa toista uusin silmin:)
Paljon jaksamista ja muista et tunne kaikki hullun kurisetkin tunteesi kunnolla. Anna niille mahdollisuus:)
..varmasti. Mutta kuten sanoin ex:ni ei ole halukas keskustelemaan meistä, hän kyllä kyselee kuulumisiani yms. Hänellä on muutenkin nyt vaikeaa aikaa, tosin en tiedä miksi, mutta ajattelin seuraavalla kerralaa ottaa härkää sarvista ja vaatia vastausta kysymykseen miksi. Haluaisin myös olla hänen tukenaan, jos hänellä on vaikeaa.. Tiedän kyllä että luultavasti hänen on vaikea niitä asioita minulle kertoa, mutta aion yrittää. Vaikka hän on ex:ni ja satutti minua, niin välitän hänestä silti.
Välilä tuntuu minullakin että viha on päälimmäisenä, mutta sitten tulee taas rakkaus ja kaipuu.. Täytyy pitää peukkuja, että hän suostuu juttelemaan.
Erosta jo 6kk.
Alussa ei se toinen (jättäjä) halunnut jutella. Ajatteli kai sen olevan niin helpompaa kummallekin.
Ei turhia toiveita minulle, vaikeutta hänelle -ja jos heti on jo uusi, niin ei kai siinä oikeasti edes kiinnosta.
Se oli rankkaa..
Nyt luulen hänen olevan valmis. Minusta niin etääntynyt, että voi jo hiukan keskittyä, antaa aikaa. Todennäköisesti haluaa pysyä "ystävänä".
Mutta minä en enää ole valmis.
En voi häntä kohdata, katsoa kun on onnellinen toisen kanssa. Varma erosta. Varma siitä, että minä olin niin väärä.
Kuitenkin, vieläkin mä kelaan ja kelaan.
Joka yö ja aamu mä mietin.
MÄ en ainakaan ole päässyt hänestä yli. Ja en tiedä pääsenkö koskaan. Puhuminen varmasti auttais, mutta niin sekaisin mä olen tästä kaikesta jo mennyt, että taitaa jäädä ikuisuudeksi mun sydämmeen tästä aukko.
Keskustelkaa, ei syyllisyyttä kenellekkään.
Sillä sama ihminen se on vieläkin jota joskus rakastit.
Eikä sitä voi toista pakottaa...
Peace and love