Kulta rakas,
aion kertoa sinulle kaikista tunteistani sinua kohtaan, myös kielteisistä. Älä kuitenkaan takerru niihin, vaan lue koko kirje loppuun.
Olen vihainen. Vihainen siitä, ettet ole luonani juuri nyt. Vihaan sitä, että asut muualla ja näemme hyvin harvoin. Mutta en ole sinulle vihainen. En enää.
Olen pettynyt. Pettynyt siihen, etten riittänytkään sinulle, vaan hait lohtua muualta sen sijaan että olisit tullut juttelemaan kanssani ja antanut minun auttaa avaamaan mielesi solmut. En ole ajatustenlukija. Mutta en ole pettynyt sinuun. En enää.
Olen surullinen. Suren sitä, etten ollutkaan mielestäsi tarpeeksi luotettava, jotta olisit kertonut minulle peloistasi ja epäilyistäsi. Yhdessä olisimme voineet korjata säröt ennen kuin ne muuttuivat halkeamiksi.
Olen peloissani. Pelkään, että menetän sinut lopullisesti, koska tämä erillään asuminen ja ”harkinta-aika” tuskastuttaa minua ja epätietoisuus syö minua jatkuvasti. Pelkään, etten selviä ilman sinua ja rakkauttasi. En pelkää olla yksin, vaan pelkään joutua olemaan ilman sinua.
Ikävöin sinua koko ajan, joka ikinen hetki, näen sinusta unia melkein joka yö. Ikävä jäytää minua ja saa minut pahalle tuulelle ja surulliseksi.
Rakastan ja kaipaan sinua. Rakkauteni sinuun on niin vahvaa, että se polttaa minut sisältä, se satuttaa sydäntäni ja vaivuttaa minut transsiin. Haluaisin olla koko ajan kiinni sinussa, tietää että olet lähellä ja vieressä. Hengitän vain sinua ja elän vain sinulle.
Teen mitä vain, jotta suhteemme toimisi jälleen. Älä roikota minua tietämättömyyden tyhjyydessä, vaan näytä todelliset tunteesi: haluatko minut kokonaan? Rakastaisitko minua vahvoina ja heikkoina hetkinäni? Vai haluatko jatkaa elämääsi yksin? Päästä siinä tapauksessa minut menemään, anna minulle mahdollisuus vaipua horrokseen ja surra eromme.
Minäkin yritän unohtaa sen, että petit minua melkein koko rakkauteni ajan. Saat sen anteeksi, ei sillä ole mitään merkitystä jos saamme takaisin alkuperäisen yhteytemme.
Haluatko minut, rakkaani?
aion kertoa sinulle kaikista tunteistani sinua kohtaan, myös kielteisistä. Älä kuitenkaan takerru niihin, vaan lue koko kirje loppuun.
Olen vihainen. Vihainen siitä, ettet ole luonani juuri nyt. Vihaan sitä, että asut muualla ja näemme hyvin harvoin. Mutta en ole sinulle vihainen. En enää.
Olen pettynyt. Pettynyt siihen, etten riittänytkään sinulle, vaan hait lohtua muualta sen sijaan että olisit tullut juttelemaan kanssani ja antanut minun auttaa avaamaan mielesi solmut. En ole ajatustenlukija. Mutta en ole pettynyt sinuun. En enää.
Olen surullinen. Suren sitä, etten ollutkaan mielestäsi tarpeeksi luotettava, jotta olisit kertonut minulle peloistasi ja epäilyistäsi. Yhdessä olisimme voineet korjata säröt ennen kuin ne muuttuivat halkeamiksi.
Olen peloissani. Pelkään, että menetän sinut lopullisesti, koska tämä erillään asuminen ja ”harkinta-aika” tuskastuttaa minua ja epätietoisuus syö minua jatkuvasti. Pelkään, etten selviä ilman sinua ja rakkauttasi. En pelkää olla yksin, vaan pelkään joutua olemaan ilman sinua.
Ikävöin sinua koko ajan, joka ikinen hetki, näen sinusta unia melkein joka yö. Ikävä jäytää minua ja saa minut pahalle tuulelle ja surulliseksi.
Rakastan ja kaipaan sinua. Rakkauteni sinuun on niin vahvaa, että se polttaa minut sisältä, se satuttaa sydäntäni ja vaivuttaa minut transsiin. Haluaisin olla koko ajan kiinni sinussa, tietää että olet lähellä ja vieressä. Hengitän vain sinua ja elän vain sinulle.
Teen mitä vain, jotta suhteemme toimisi jälleen. Älä roikota minua tietämättömyyden tyhjyydessä, vaan näytä todelliset tunteesi: haluatko minut kokonaan? Rakastaisitko minua vahvoina ja heikkoina hetkinäni? Vai haluatko jatkaa elämääsi yksin? Päästä siinä tapauksessa minut menemään, anna minulle mahdollisuus vaipua horrokseen ja surra eromme.
Minäkin yritän unohtaa sen, että petit minua melkein koko rakkauteni ajan. Saat sen anteeksi, ei sillä ole mitään merkitystä jos saamme takaisin alkuperäisen yhteytemme.
Haluatko minut, rakkaani?
Vastaukset 16
Vanhimmat
samanlaisessa elämäntilanteessa...Kirjoituksesi kosketti, koska se tuntui niin tutulta. Niin tutlta, että oikein pysähdyin miettimään, miten hienosti olit kaiken tuon osannut kirjoittaa. Toivottavasti elämäntilanteesi selkiytyy ja Rakkaasi lukee tuon tekstin. Voimia Sinulle!
haluamme aina kertoa rakkaillemme, miten paljon he meitä satuttavat, jotta he eivät tekisi sitä enää. mutta ihmisluonne ei kykene ottamaan kritiikkiä, tai vaikka kuuleekin hyviä asioita huonojen jälkeen, keskittyy vain huonoihin eikä kykene ottamaan vastaan hyviä.
siksi kerronkin, että vihaan, petyn ja suren, mutten vihaa HÄNTÄ, en pety HÄNEEN enkä sure HÄNTÄ, vaan hänen tekonsa ovat niitä, mitkä saavat minulle pahan mielen.
ei ole helppoa kertoa asiat näin, mutta yritin parhaani. ja tiedän pystyväni vieläkin parempaan.
koska rakastan. ja aidon, suuren ja kauniin rakkauden tähden tehdään kipeitäkin valintoja. en ehkä unohda, mutta annoin anteeksi kaikki pettämiset ja haluan saada välimme kuntoon.
voimia meille.
tuokin. Huomaan, että olet pohtinut ja miettinyt asioita ja osaat pukea ne jo hienosti sanoiksi. Toivon, että osaisin itsekin, vaikka kirjoittaa kirjeen tms. rakkaalleni, koska myös meidän kohdallamme on kyse kipeistä valinnoista. Hän on minulle Se Suuri Rakkaus ja toivon, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vain niin raastavan vaikealta...
en halua
Olipa ahdistavaa luettavaa. Rakkauteen ei voi pakottaa. Läheisriippuvuus suorastaan huutaa tekstistä. Olet varmaan hukuttanut toisen tunteillasi ja siinä samassa olet kyllä hukkunut itsekin. Ahistaa...
Edellinen kirjoittaja ei itse ilmeisesti elä parisuhteessa tai, jos elää, niin ihmettelen miten voit tuollaista kirjoittaa. Rakkaus on ihmeellinen asia...ja varsinkin se, miten se saa riippuvaiseksi toisesta ihmisestä mutta niinhän sen kuuluukin. Juuri se side pitää kaksi ihmistä toisissaan kiinni. Ja teille, jotka olette siinä pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, toivotan voimia. Teillä se side on päässyt katkeamaan mutta uskon että onnistutte sen sitomaan uudelleen. Rakkaus on vahva ja voittaa kaiken. Ihmiset ovat joskus tyhmiä ja tekevät virheitä. Erehtyminen on inhimillistä mutta anteeksiantaminen jumalaista, kuten sanotaan.
Ryhdistäytykää hyvät ihmiset!
Väärin arvattu. Itseasiassa olen rakastaunut vielä 10 vuoden jälkeenkin. Rakastunut ja rakastettu. Vapaa rakkaudessa. Arvostan päivä päivältä enemmän myös riippumatonta kumppaniani, joka elää ja antaa elää.
Kuinka voi rakastaa ihmistä, jolta ei saa vastarakkautta.. ihmistä, joka suoraan sanoo "Pysy pois silmistäni ja elämästäni, avioliittomme on ohi, en rakasta sinua, rakastan toista." ??
"Kuinka voi rakastaa ihmistä, jolta ei saa vastarakkautta.. ihmistä, joka suoraan sanoo "Pysy pois silmistäni ja elämästäni, avioliittomme on ohi, en rakasta sinua, rakastan toista." ??"
Ei hän sano mitään tuollaista. Katsoo vaan silmiin ja ottaa syliin, muttei juurikaan puhu.
En sitten ymmärrä ollenkaan tuollaista "rakkautta". Vaikuttaa enemmän masokistiselta. Kiusaa itseään vaikka toinen ei selvästikään välitä ja arvosta.
Monet meistä lukijoista varmaan ymmärtää,ei rakkaus toista kohtaan lopu,vaikka toinen ilmoittaisikin ettei rakasta,ehkä sitten ymmärrät jos ihminen jota rakastat jättää sinut.
Aika lailla samoin olen tuntenut jo monta vuotta kuin kirjoittajakin,hieno kirjoitus,toivottavasti päädytte vielä yhteen
Miksi yrittää roikkua ihmisessä, joka pettää muiden kanssa useasti ja haluaa pitää "taukoja" (jotta voisi vielä vapaammin pettää)?? Joku itsekunnioitus sitä pitäisi ihmisellä olla. Kyllä, minut (ja lapset)on jättänyt rakastamani mies toisen naisen takia. Kun sitten aneli takaisin, en ottanut. Enkö rakastanut? Rakastin, mutta en halunnut kiduttaa itseäni lankeamalla houkutukseen, jossa ei ole mitään järkeä.
Joku täysin epäluotettava purkaa fantasioitaan ja uskoa, että edes yksi ihminen olisi joskus ollut rakastunut häneen ja roikkuisi kiinni loppu elämänsä.
voin joskus olla noin vahva että kykenen pukemaan kaikki ajatukseni sanoiksi. Juuri nyt tuntuu ettei sanoja ole....
Voimia sinulle, ehkä itsekkin saan niitä joskus.
No ei se halua sua, usko nyt jo! Löydät kyllä paremman kuin tuollaisen petturin ja lisäksi pelkurin, kun ei uskalla sanoa sinulle suoraan.
Kirjoituksesi herättää kahdenlaisia tunteita. Toiset ihastelevat sen kauneutta ja toiset kokevat sen ahdistavana. Ehkä olen sitten epäromantikko, mutta minua se lähinnä pelottaa, kun se on niin pilvilinnoissa liitelevää.