Mulla ei oo ketään kenelle voisin jutella. Mun niin sanotut kaverit ei pidä muhun yhteyttä ellen mä oo se aktiivisempi osapuoli. Siksi kirjoitan tänne.
Mä tapasin muutama vuosi sitten miehen. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Se oli eronnut mut asu vielä exänsä kanssa. Kesti n. vuosi ennen kun lopullisesti sitten lähtivät eri osoitteisiin.
Mä ja mun mies reissailtiin ympäri Suomea, luotiin tosi paljon yhteisiä muistoja ja kokemuksia. Ollaan oltu molempien tukena todella rankallakin hetkellä. Tunnetaan toisemme todella hyvin.
On se puhunut mulle kihloista ja yhteen muutosta, jopa yhteisestä lapsesta.
Miehessä on hyvien puolien lisäksi huonoja puolia. Alkoholi on yksi, suuttuu ja turhautuu välillä turhan helposti ja muut naiset.
Huonot puolet siedän, sillä kukaan ei ole täydellinen ja muut naisetkin sietäisin, jos sitoutuisi muhun niin että olisin varma että olen se tärkein.
Tiedän että koko meidän ns. yhdessä olo ajan mies on paneskellut mm. exäänsä ja muita tapaamaan naisia.
Nyt mies sitten soitti ja sanoi tavanneensa jonkun ihanan uuden tyypin jonka kanssa on viime aikoina viettänyt enemmänkin aikaa. Ei halua kuulema olla enää mun kanssa yhdessä kun olen hänen mielestään liian kahlitseva. Ei kuitenkaan halua menettää minua kokonaan vaan olla mun ystävä. Pelkää että katkaisen välit kokonaan ja estän joka paikasta.
Minä en halua olla ystävä. Sattuisi liikaa tietää ettei voi koskaan olla enemmän.
Miehessä on niin paljon kaikkea hyvää ja tuonut mun elämään niin paljon, etten haluaisi menettää sitä. Tiedän kyllä mitä mun pitää tehdä, mutta mun tunteille mä en voi mitään. Rakastan niin että sattuu.
Mä en tarvitse mitään kommentteja: "oishan sun pitäny jo tuo heti alkuun tietää", "kuinka tyhmä akka sä oot", "jatka elämääsi! Et ansaitse tuollaista"
..halusin vain purkaa jonnekin tunteitani, koska en ole ikinä ennen tuntenut olevani näin yksin.
En kaipaa kritiikkiä.
Mä tapasin muutama vuosi sitten miehen. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Se oli eronnut mut asu vielä exänsä kanssa. Kesti n. vuosi ennen kun lopullisesti sitten lähtivät eri osoitteisiin.
Mä ja mun mies reissailtiin ympäri Suomea, luotiin tosi paljon yhteisiä muistoja ja kokemuksia. Ollaan oltu molempien tukena todella rankallakin hetkellä. Tunnetaan toisemme todella hyvin.
On se puhunut mulle kihloista ja yhteen muutosta, jopa yhteisestä lapsesta.
Miehessä on hyvien puolien lisäksi huonoja puolia. Alkoholi on yksi, suuttuu ja turhautuu välillä turhan helposti ja muut naiset.
Huonot puolet siedän, sillä kukaan ei ole täydellinen ja muut naisetkin sietäisin, jos sitoutuisi muhun niin että olisin varma että olen se tärkein.
Tiedän että koko meidän ns. yhdessä olo ajan mies on paneskellut mm. exäänsä ja muita tapaamaan naisia.
Nyt mies sitten soitti ja sanoi tavanneensa jonkun ihanan uuden tyypin jonka kanssa on viime aikoina viettänyt enemmänkin aikaa. Ei halua kuulema olla enää mun kanssa yhdessä kun olen hänen mielestään liian kahlitseva. Ei kuitenkaan halua menettää minua kokonaan vaan olla mun ystävä. Pelkää että katkaisen välit kokonaan ja estän joka paikasta.
Minä en halua olla ystävä. Sattuisi liikaa tietää ettei voi koskaan olla enemmän.
Miehessä on niin paljon kaikkea hyvää ja tuonut mun elämään niin paljon, etten haluaisi menettää sitä. Tiedän kyllä mitä mun pitää tehdä, mutta mun tunteille mä en voi mitään. Rakastan niin että sattuu.
Mä en tarvitse mitään kommentteja: "oishan sun pitäny jo tuo heti alkuun tietää", "kuinka tyhmä akka sä oot", "jatka elämääsi! Et ansaitse tuollaista"
..halusin vain purkaa jonnekin tunteitani, koska en ole ikinä ennen tuntenut olevani näin yksin.
En kaipaa kritiikkiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin täällä helposti arvostellaan ihmisten valintoja. Miksi ja miksi, olisit lähtenyt, olisit jättänyt, mennyt, tullut jne.
Ei elämä mee niin, tunteet tulee kysymättä ja niitä ei aina saa loppumaan tuosta vaan käskystä.
Elämä on monimutkainen palapeli, rakastaminen joskus mahdottoman vaikeaa, luopuminen myös.
Voimia sulle ja lämmin etähalaus
Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omistaa, sillä rakkaudelle riittää rakkaus.” – Kahlil Gibran
Ehkä kannattaisi panna kokonaan välit poikki. Silloin mies huomaisi että voi tosiaan menettää sinut ja saattaisi olla sen jälkeen innokkaampi sitoutumaan tai ainakin kohtelisi paremmin.
Niin minä aion tehdäkin. Se siinä menettää enemmän. Naisen joka ois valmis tekemään melkein mitä vaan ja taistelemaan suhteen eteen. Ei sillä ole ennen sellaista naista ollut. Ehkä se sitä pelottaakin.
En normaalisti luovuta kovin helposti, mutta tässä tapauksessa varmaan pakko. Kova kovaa vastaan vaikka vaikealta tuntuisikin.
Kiitos! Arvostan suuresti että vastasit. Elämä on välillä todella vaikeaa. Pitää koittaa keskittyä muihin asioihin ja koittaa ammentaa niistä voimaa.
Pelkkiä ystäviähän te nytkin olette, kun kerran on koko ajan ollut muita naisia. Et pysty muuttamaan häntä, joten voit joko hyväksyä hänet tuollaisena tai lopettaa koko jutun. Siinä vaihtoehdot, mutta en tiedä kumpi vaihtoehto olisi pienempi paha.
Voin kyllä kuvitella, ettei miehen uusi suhde kestä kauaa, jos hän kohtelee "tyttöystäviään" tuolla tavalla. Sitten on varmaan taas tulossa takaisin luoksesi ja puhuu taas yhteisistä lapsista yms.
Niin se onkin..jos olen etäinen eikä musta kuulu, niin melkein väkisin hakee yhteyttä ja haluaa nähdä.
Tiedän ettei muutos tule sillä että minä niin haluaisin, se pitää tulla siltä itseltään. Ehkä en sitten ole niin arvokas että olisin muutoksen arvoinen.