Olen epävakaa ja naimisissa ihanan kumppanini kanssa. Ihastun kuitenkin helposti ja usein muihin ihmisiin. Ihastuessani unohdan helposti kumppanini ja kaikki ajatukset pyörivät pakonomaisesti uudessa ihastuksessa. Tunnen huonoa omatuntoa siitä että kumppani on vaakaasti aina tukenani mutta itse aina "laiminlyön" kumppania pakkomielteisen ihastumisen huumassa.
Tiedän että tämä satuttaa kumppania vaikka hän yrittääkin peitellä sitä ja sanoo ymmärtävänsä että se kuuluu mun epvakaaseen käyttäytymiseeni. Mitä tämän kanssa voisi tehdä? Tuntuu etten ansaitse kumppaniani.😓
Tiedän että tämä satuttaa kumppania vaikka hän yrittääkin peitellä sitä ja sanoo ymmärtävänsä että se kuuluu mun epvakaaseen käyttäytymiseeni. Mitä tämän kanssa voisi tehdä? Tuntuu etten ansaitse kumppaniani.😓
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tää asia ahdistaa mua ihan älyttömästi ja tunnen itteni niin paskaks ihmiseks tän takia. Ois kiva kuulla jos täällä on jotain muita epävakaita et millasia kokemuksia teillä on ihastumisista tai ylipäätään parisuhteista.
Googlaa, epävakaa persoonallisuushäiriö. Sieltä löytyy hyvää mm. omahoitotietoa asiasta. Huomannut itselläkin löytyvän tiettyjä piirteitä epävakauteen. Luin sieltä asiasta ja totesin, että epävakaita ihmisiä on monenlaisia, et kaikilla ei ole samoja oireiluja.
Sielläkin todettiin asia, että menneisyydestä koetut ikävät asiat, epäonnistumiset, pettymykset, vastoinkäymiset muokkaa epävakautta ihmisessä. Siellä mainittiin mm. itsensä vahingoittaminen, jota en itsestäni löydä, mut arvottomuuden tunne ja itsensä vähättely oli itselle tuttua.
Uskon, et sieltä löydät itsellesi myös tuttuja asioita, jotka yhdistät itseesi. Sielläkin korostetaan sitä, että oikeanlaisella hoidolla tervehtyminen onnistuu. Itse koen luottamuksen tärkeäksi, sellaisen ymmärtävän ihmisen jos löytäisin rinnalleni, tervehtyisin nopeasti
Lisään vielä riittämättömyyden tunteen, mikä tuntuu sinuakin haittaavan.
Minullakin on epävakaa persoonallisuus eikä minulla ole koskaan ollut parisuhdetta. Olen rakastunut vain muutaman kerran elämässäni ja pienempiä ihastuksiakin on ollut vain muutama. Todella harvoin tapaan sellaisia miehiä, jotka kiinnostaisivat edes hiukan. Toisaalta siskollani on sama persoonallisuushäiriö eikä hänellä ole ollut koskaan ollut vaikeuksia löytää poikaystäviä itselleen.
Luin sieltä, että tämä epävakaus voi mahdollistaa myös useita kumppaneita, suhteet eivät kestä, jos ymmärrys epävakauteen puuttuu? Näin sen itse koin.
Itse olen miehenä vähän samassa tilanteessa kanssasi. En kovin helpolla lämpene suhteelle, kun en luota sen kestävyyteen. Enkä ole halunnut lähteä hetkessä elämiseen, heittäytymällä hetkeen, kun joku mieleinen osuu kohdalle.
Pusu sinulle tuskin hän olet mutta toivoa saattaa
Meitä epävakaita miehiä ja miksei naisiakin on moneen lähtöön. Halu ymmärtää toista ja olla luottamuksen arvoinen toiselle auttaa tilanteissa paljon. Kaikki hyvä lähtee lopulta itsestä ja vastuunkanto omista tekemisistä auttaa paljon tilanteiden muuttumiseen paremmaksi. Tämä mutua itsellä.
Terapiaan 😊 Tunnelukot auki ja syy selville. Yllättävän yleistä.
Onko tää joku keksitty mustamaalaus??
Toisekseen itse olen myös herkästi ihastuva, mutta en ole diagnooseja saanut. Sittemmin olen oppinut tunnistamaan miksi ihastun usein yms.
Ja torjumaan niitä. Pystyy itse vaikuttamaan. Ei anna tunteiden viedä.
Ihminen, sekä nainen että mies, on rakenteeltaan moniavioinen, joten ihastuminen on normaali-ilmiö ja ihastumattomuus harvinainen poikkeus. Ihastuminen ei ole merkki mistään sairaudesta tai luonteenpiirteestä, vaan merkki normaaliudesta. 🌹👀