Muuttuneessa maailman tilanteessa Suomen on syytä yksipuolisesti kumota Ahvenanmaata koskeva demilitarisointi status.
Suomelle elintärkeä Ahvenanmaa on pysyttävä sotilaallisesti Suomen varmassa hallinnassa.
Suomi ei voi riskeerata kun Itämeren alueen tilanne kiristyy, että esim Venäjä pääsisi yllättävällä Suomen housut kintuissa miehittämätön Ahvenanmaan.
Suomen elintärkeä kauppa merenkulku länteen on vakavasti uhattuna jos Venäjä miehittäisi Ahvenanmaan.
Nyt on lopetettava yksipuolisella ilmoituksella Ahvenanmaan demilitarisointi. Ahvenanmaalle on sijoitettava suomalaisia sotilaita. Ja jos selkärangattomat suomalaiset päättäjät eivät uskalla suoraan lopettaa Ahvenanmaan demilitarisointia, on aina mahdollista kiertää sopimuksia ja esim. määritellä ne sotilaat ja aseet jotka sinne sijoitetaan jollain uudella nimellä, määritelmällä. Ahvenanmaan erillinen rauhanturva osasto.
Suomelle elintärkeä Ahvenanmaa on pysyttävä sotilaallisesti Suomen varmassa hallinnassa.
Suomi ei voi riskeerata kun Itämeren alueen tilanne kiristyy, että esim Venäjä pääsisi yllättävällä Suomen housut kintuissa miehittämätön Ahvenanmaan.
Suomen elintärkeä kauppa merenkulku länteen on vakavasti uhattuna jos Venäjä miehittäisi Ahvenanmaan.
Nyt on lopetettava yksipuolisella ilmoituksella Ahvenanmaan demilitarisointi. Ahvenanmaalle on sijoitettava suomalaisia sotilaita. Ja jos selkärangattomat suomalaiset päättäjät eivät uskalla suoraan lopettaa Ahvenanmaan demilitarisointia, on aina mahdollista kiertää sopimuksia ja esim. määritellä ne sotilaat ja aseet jotka sinne sijoitetaan jollain uudella nimellä, määritelmällä. Ahvenanmaan erillinen rauhanturva osasto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No se Venäjän imperiumin sukellusvenesatama oli ahvenanmaalla kuten sevadtopolissakin
Demilitarisoinnin merkitys on ilmeisesti jäänyt aloittajalle epäselväksi, mistä en sinänsä syytä häntä koska niin se on jäänyt monelle muullekin.
Demilitarisointi ei tarkoita, ettei Ahvenanmaalla saisi koskaan käydä sotilaita.
Demilitarisointi ei tarkoita, ettei Ahvenanmaata saisi puolustaa tarvittaessa.
Demilitarisointi tarkoittaa vain sitä, ettei Ahvenanmaalle voida asettaa pysyviä sotilastukikohtia.
Jos Suomeen kohdistuisi vakavaa sotilaallista uhkaa, Ahvenanmaalle asetettaisiin tilanteen rauhoittumiseen saakka väliaikaisia joukkoja estämään vihollisen toimintaa. Niin tehtiin edellisissä sodissa ja niin tullaan tekemään jatkossakin.
Demilitarisoinnin merkitys on yleisestikin epäselvä. Toisen maailmansodan aikana Suomi asetti joukot Ahvenanmaalle ja tiedotti asiasta kaikkia vuoden 1922 sopimuksen osapuolia. Ketään ei kiinnostanut vastata mitään, ja kommentoida, että oliko teko niiden mielestä sopimuksen mukainen vai ei.
Demilitarisointi ei sopimuksen mukaan tarkoita sitä, että Ahvenanmaalla ei saisi käydä sotilaita. Mutta Ahvenanmaan maakunta on protestoinut usein aktiivisesti silloin kun Suomen armeija on ilmoittamatta tullut Ahvenanmaan alueella käymään.
Demilitarisointi alunperin piti sisällään oikeuden sen, että ahvenanmaalaisten piti myös käydä varusmiespalvelusta vastaava koulutus, josta sitten säädettiin Itsehallintolaissakin. Pykälä vain mentiin säätämään muodossa, että Ahvenanmaan maakuntahallituksen hyväksyntä vaaditaan käytännön toteutukseen - eikä vielä nyt 100 vuotta Itsehallintolain säätämisen jälkeen ole sitä koulutusta vieläkään toteutettu. Siksi esim. Talvisodan aikaan ahvenanmaalaiset jatkoivat liiketoimiaan siinä, missä muun maan asukkaat puolustivat Suomen ei-demilitarisoituja osia, vaikka demilitarisointisopimus ei kiellä varusmiespalveluksen käymistä eikä armeijaan kuulumista, vaan estää vain tukikohdat Ahvenanmaan alueelta.
Demilitarisointisopimusta tuskin voi enää neuvotella uudelleen, koska kaikkia demilitarisoinnin alkuperäisiä sopimusosapuolia, kuten Intian keisaria, ei edes enää ole. Intia on nykyään tasavalta, eikä se ole piitannut aikoihin pätkääkään sellaisista vanhoista sopimuksista, jotka on tehty ennen Intian itsenäistymistä, maan ollessa Britannian hallussa. Kansainliittoakaan ei ole ollut enää 1940-luvun jälkeen.
Demilitarisoinnin ehdot on tiivistetty hyvin tähän 1930-luvulla julkaistuun artikkeliin:
https://journal.fi/ta/article/view/47284/13159
Eli Suomella on ensisijaisesti kielto puolustaa itseään Ahvenanmaan alueella. Jos kuitenkin alueelle hyökättäisiin, pitäisi sopimuksen mukaan kutsua koolle Kansainliiton neuvosto. 1930-luvulla tehdyn tiivistyksen mukaan:
"Erityisen merkityksellinen on Suomen kannalta sopimuksen
7 artikla, jolla on tahdottu antaa sopimuksen allekirjoittajavaltojen takeelle tarpeeksi tehoa. Tämän mukaan jokaisella takaajavaltiolla on oikeus kääntyä sopimuksen rikkomisen ollessa kysymyksessä Kansainliiton neuvoston puoleen, jotta tämä yhdessä allekirjoittaneiden valtojen edustajien kanssa päättäisi, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä. Takaajavaltiot ovat sopimuksen mukaan velvolliset ryhtymään toimenpiteisiin, joihin neuvosto ja takaajavaltioiden edustajat ovat yksimielisesti päättäneet ryhdyttäväksi, jolloin sopimuksen rikkomisesta syytetyn valtion edustajan ääntä ei oteta huomioon. Jos yksimielisyyttä ei synny, on jokaisella oikeus ryhtyä toimenpiteisiin, joita neuvosto 2/3 enemmistöllä on puoltanut. "
Keskiössä demilitarisointisopimuksen täytäntöönpanon ja valvonnan kannalta on Kansainliiton neuvosto. Joka lopetti olemassaolonsa 1940-luvulla samalla kun Kansainliitto lakkautettiin. Sopimuksen mukaan takaajavaltiot EIVÄT saa keskenään päättää mitään, vaan vain yhteistoiminnassa Kansainliiton neuvoston kanssa. Erimielisyystilanteessa asiasta päätetään Kansainliiton neuvostossa äänestämällä. Eli nykyään ei millään tavoin, koska koko järjestöä ei enää ole. Sopimus takausten osalta sovittu järjestely käytännössä lakkasi Kansainliiton lopettaessa toimintansa.
Samassa artikkelissa todettiin - siis jo 1930-luvulla:
"Sopimuksen arvoa vähentää erityisesti se, että Venäjä ei ole siihen liittynyt ja että koko avunantojärjestelmä perustuu neuvoston ja takaajavaltion yksimieliseen päätökseen. Myöskin on kyseenalaista, syntyykö sellaistakaan päätöstä, jota 2/3 kannattaa, jotta millään takaajavaltiolla olisi edes oikeus ryhtyä toimenpiteisiin alueen puolueettomuuden turvaamiseksi. "
Ilman 2/3 päätöstä Kansainliiton neuvostostossa ei 1921 vuoden sopimuksen mukaan takaajavaltioilla ole oikeutta ryhtyä mihinkään toimiin Ahvenanmaan suojelemiseksi.