Pettämisestä? Aina pahastako?

kanssani, joten aion pettää ja jättää. 20v. on nyt pyörähtänyt ja totuus valjennut minulle. mies ei halua seksiä, ei läheisyyttä, ei mitään joten aion pettää ja jättää.

pian koittaa vanhainkotiajat mutta sitä ennen haluan edes yhden kunnon rakastelun ja ehkä rakastetunkin, joka edes joskus pussaa.

Itse olen sitoutunut siihen, että minulla on vain yksi puoliso (lue yksi seksisuhde) elämäni aikana. Avioeroa en hae. Se on henkilökohtainen periaate ja sitoumus.

Puolisollani oli erilaiset aatteet. Hän vieraili vieraissa avioliittomme aikana. Kokeilujen ja sivusuhteiden jälkeen hän sanoi, että haluaa kuitenkin elää minun kanssa. Sivusuhteet ovat loppuneet häneltä kokonaan noin 10 vuotta sitten.

Minä sanoin puolisolleni aikanaan, etten kykene enää hänen kokeilujensa jälkeen seksisuhteeseen hänen kanssaan. Olen tasapainossa itseni kanssa paremmin ilman seksiä. Kerroin hänelle vakaasti, että tunteeni ovat niin voimakkaat, että on oletettavaa, että luovun henkilökohtaisesti seksistä koko loppuiäkseni. Sanoin, että jos käsi on leikattu irti, sitä ei enää koskaan ole. Jos seksuaalisuus on leikattu irti, sitäkään ei enää koskaan ole.

Voisi olla, että kykenisin tuntemaan seksuaalista vetovoimaa tämän kaiken jälkeen jonkun ihan toisen miehen kanssa, mutta periaatteisiini kuuluu se, etten petä enkä eroa.

Tämän kaiken jälkeen sanoin myös puolisolleni, että hän saa vapaasti tehdä ratkaisunsa (hakea eroa minusta tai jäädä tyköni). Sanoin, että minulle hän on aiheuttanut haavat, jotka eivät ehkä parane koskaan. Anteeksi voin antaa, mutta hänen on ymmärrettävä, ettei tapahtuneita voi muuttaa.

Aikansa hän kipuili seksittömässä liitossamme, mutta jäi kuitenkin. Sitten hän kasvoi ulos seksuaalisuudestaan, jonka jälkeen olemme kasvaneet kumppaneiksi, jotka todella nauttivat toistensa seurasta monin eri tavoin. Olemme ihan onnellinen pariskunta. Seksiä ja seksuaalisuutta kuitenkin vihaan koko sydämeni pohjasta. Sitä meillä ei enää ole.

Puolisolleni olen antanut anteeksi, sillä hän on aidosti katunut ja valintansa vapaasti tehnyt. Lutkille ja lutkanmielisille en anna anteeksi koskaan.

Jotta parisuhde voi eheytyä mutta ei se liene mahdottomuus.
Olemme olleet yli kymmenen vuotta naimisissa, meillä on kolme lasta. Puhumattomuus on ollut meille ongelma varmaan alusta asti. tai nyt ainakin huomaan sen. Meidän liitto meni pikkuhiljaa huonommaksi ja huonommaksi, välillä jopa toivoin itsekkäästi, kunpa tuo toinen löytäisi jonkun, jotta pääsisin tästä karmeasta liitosta pois, ilman että saisin "jättäjän leimaa". Muutama viikko sitten ajattelinkin kysyä suoraan kuinka asiat on, oletko koskaan mua pettänyt? ja vastaus tulikin yllättäin heti. Se oli elämäni suurin takaisku ja loukkaus. Ensin ajattelin etten voi tästä jatkaas, en koskaan selviä. Mutta koska meillä on yhteiset lapset ja mona muutakin yhdistävää tekijää, ero ei ole niin helppo ratkaisu.

Kun tässä on nyt mennyt muutama viikko, ajatukset alkaa selkiytyä ja olemme päättäneet jatkaa. Puoliso on vilpittömästi pahoillaan ja kärsii todella syyllisyydestä, itse syytän itseäni, etten aikaisemmin yrittänyt enemmän. Nyt olemme puhuneet asioita halki enemmän kun koskaan. Kova ja tuskainen tie tämä tulee olemaan mutta varmasti sen arvoinen. Ainakin haluan ehdottomasti niin ajatella.

On jännää huomata kuinka kaikki on muuttunut. Oma suhtautumisemme toisiimme ja arkeen yleensä. Kai se toisen menettämisen pelko tuli niin todelliseksi kummallekin että se pysäytti meidät ajattelemaan. Aika näyttää miten tästä selviämme. Yritetään ainakin.