kävin taas työpaikkahaastattelussa enkä saanut työpaikkaa. työpaikka oli tukitöitä jossa olisi ollut hyvä palkka 1500€/kuukaudessa.
no vationlaitos palkkasi jotkut tuttunsa töihin jotka olivat olleet vain puoli vuotta työttömänä ja minä olen ollut 4 vuotta työttömänä (tämäkö on se tasa-arvo suomi)
kysyisin teiltä oletteko luopuneet toivosta saada oikea työpaikka.
oletteko kuulleet että joku olisi sanut työpaikkahaastattelun jälkeen töitä.
en oiken jaksaa enää mielistellä työpaikka haastattelussa, vaan kysyn heti alussa palkan, sitten minkälainen työ on, keskeytän haastattelian puheen kysyäkseni äskeiset asiat.
en enää nöyristele vaan kysyn suoraan oletteko luvanneet työpaikan jollekkin tutullenne.
no vationlaitos palkkasi jotkut tuttunsa töihin jotka olivat olleet vain puoli vuotta työttömänä ja minä olen ollut 4 vuotta työttömänä (tämäkö on se tasa-arvo suomi)
kysyisin teiltä oletteko luopuneet toivosta saada oikea työpaikka.
oletteko kuulleet että joku olisi sanut työpaikkahaastattelun jälkeen töitä.
en oiken jaksaa enää mielistellä työpaikka haastattelussa, vaan kysyn heti alussa palkan, sitten minkälainen työ on, keskeytän haastattelian puheen kysyäkseni äskeiset asiat.
en enää nöyristele vaan kysyn suoraan oletteko luvanneet työpaikan jollekkin tutullenne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se vaan kannattaa käydä,jos meinaa työtä saada! Harvat pääsee sohvan pohjalta...Et kertonut taustojasi, mutta minäkin viellä "vanha" sain työopaikan parin haastattelun jälkeen. Asennetta!
en ole vielä vanha mutta tuntuu vanhalta kun, kun työpaikkoihin pitäsi olla 20 vuotias eikä 30 vuotians. olen ollut työttömänä jo 10 vuotta.
jos työttömyys kestää yli vuoden niin sen jälkeen ei ole asiaa ykstityisiin yrityksiin töihin (korkeintaan tukitöihin kaupungin töihin työmarkkinatuella)
olen käynyt monissa työpaikkahaastatteluissa eikä minua ole valittu.
olen ajatellut että joku lipeväkielinen kävisi työpaikkahasstattelussa puolestani ja hoitaisi homman kotiin.
ja seuraavana aamuna kävelesin työapaikkaan töihin.
kyllä töittenhakeminen on maailman vaikeimpia asioita ainakin minusta, menisin heti töihin jos pääsisi ja saisin palkaa 1500€/kk brutto joka minusta on hyvä palkka.
Kannattaa kysyä mainitsemasi asiat, mutta keskustelutaitoja kannattaa myös kehittää. Suomalaiseen keskustelukulttuuriin, kun keskeyttäjät huonosti sopivat.
En ole luopunut toivosta.
Käyn kokeilemassa, että kannattaako. Alkaa jo tuntua vähän paskalta kuulla sitä "ei kiitosta." Suhteet näyttää merkkaavan ihan kaikkea. Ei lohduta olla viiden parhaan joukossa tai varasijalla. Aluksi kyllä lohdutti sekin. En aio silti luovuttaa, vaikka kokoajan tuntuukin raskaammalta nämä hylkäykset.
-Pakkohan joskus on onnistuakin. on mahdotonta epäonnistua ikuisesti, jos yrittää. Eikö?
Allekirjoittanut on saanut tähän mennessä jokaisen työn minkä haastattelussa olen käynyt (olen 30v, viides työpaikka alla). Pointsi on ollut vain se, että jokaiseen olen mennyt siten että olen ollut samaan aikaan toisaalla töissä. On varmaan huomattavasti vaikeampaa työttömänä työllistyä, kuin etsiä uusi työ nykyisen tilalle.
Se on kyllä kiistaton fakta että työssä jo oleva joka hakee paikkaa törmää pitkälti vain yhteen kynnyskysymykseen eli MIKSI olet vaihtamassa työpaikkaa. Jos vanha sopimus on kuitenkin loppumassa tai muuta vastaavaa niin eipä sitäkään sitten tarvitse selitellä.
Usein tuppaa myös olemaan niin että työtön hakija voisi olla paljon pätevämpi mutta jos tarpeeksi kauan on ollut työtön, katsotaan äkkiä että työssä jo olevalla on kuitenkin ns. rytmi päällä valmiiksi eikä tarvitse sen kummemmin sitä ajatella. Itsellä myös samoin että aina paikanvaihdot tapahtuneet jo töissäollen ja sulassa sovussa edellisen paikan kanssa. Viimeinen niitti ollut aina senhetkisen paikan hyvät maininnat eikä sanomisia, jos on kyselty että millainen kaveri sieltä on paikkaa vaihtamassa.
Mielelläänhän sitä aina menee, jos niin onnellisesti käy, että haastatteluun asti pääsee.
Olen ollut nyt vuoden ja 4 kk työttömänä,haen töitä vaikealta toimistoalalta, työkokemusta, kielitaitoa löytyy. Haastatteluun asti olen päässyt 3 kertaa. Mielestäni ne ovat menneet ihan hyvin, mutta enpä ole töihin päässyt. Tuntuu, että syynä on ikäni (50) tai se, että en tunne kotipaikkani työnantajia,eivätkä he minua, koska olen muuttanut tänne muualta. Tuntuu, että pienellä paikkakunnalla tunnettavuus on tärkeää, vaikka työtodistukset olisivat kuinka hyvät.
Joskus on erittäin raskasta pitää tsemppiä yllä ja uskoa tulevaisuuteen. Toivon vaan, että ei tarvitse odottaa siihen asti, että ansiosidonnainen loppuu ja sitten päivärahalla osoitetaan joku työpaikka. Ainakin vielä arvostan kykyjäni ja taitojani ja haluaisin osaamisestani sen arvoista palkkaakin.
Joten jos kutsu taas käy, niin ei muuta kuin haastatteluun ja itseään markkinoimaan, mitä tässä muutakan voi.
Miellä on hyvin samantapainen tausta, ikä,toimistotyö..ja minulle olisi tullu työttömyyttä vuosi nyt toukokkuuussa, mutta
pääsin juuri huhtikuussa työhön.
Kävin talven aikaina useissa haastatteluissa ja masennuin välillä totaalisesti. Tämäkin työ on välitysfiran kautta ja ehkä vain kesän yli,mutta otin työn vastaan,koska en jaksa/halua olla kotona ja onhan tuota lomaa jo pidetty.Toisaalta ottaa päähän ajatella että lomitettuani kesän minut potkitaan syyssateisiin..
Mutta asiaan; haastatteluihin kannattaa mennä!
Tsemppiä!
että ilmeisesti juuri siksi olet ollut jo neljä vuotta työttömönä kun käyttäydyt haastatteluissa kertomallasi tavalla. Ehkä et haluakkaan töitä..
kyllä taitaa olla sun asenteessa vika. en minäkään palkkais ketään epäystävällistä,ylimielistä,päällepuhujaa. minulle sellasesta ihmisestä tulee aika sivistymätön kuva. kun maailmassa on niin paljon valinnanvaraa,työnantaja voi valita sen mukavan,eikä sitä katkeraa.
katkeruus ei vie eläämää eteenpäin, vaan pysäyttää sen. jokainen tekee itse omasta elämästä näköisensä. et voi syyttää muita kuin itseäs.