Juu eli kohta ollaan neljä vuotta seurusteltu, joista asuttu yhdessä kolmisen vuotta. Täytetään kumpikin 22-vuotta kesällä. Poikaystävällä ei ole mitään tutkintoa. Hän opiskelee nyt toista vuotta amiksessa. Opiskelusta ei vaan meinaa tulla yhtään mitään. Liikaa poissaoloja, motivaation puute etc. Itse opiskelen toista tutkintoani AMK:ssa, koska en halua tehdä mitään hanttihommia. Poikaystävältäni puuttuu siis todellakin kunnianhimoa. Se tuo tietysti suhteeseemme paljon riitaa. En vaadi, että täytyisi olla joku korkeakoulututkinto vaan ihan sitä, että olisi edes joku tutkinto, koska ihmiset ovat nykypäivänä koulutettuja ja tottakai koulutetut saa paremmin töitä. Kunnianhimomme on aivan eri planeetalta.
Toinen ongelmamme on se, että hän pelaa tietokonepelejä joka päivä. Olen yrittänyt sopia hänen kanssaan yhteisistä palisäännöistä pelaamisen suhteen, mutta aika tuloksetta. On aika tylsää käydä iltaisin yksinään nukkumaan, kun toinen jää pelaamaan ja sitten hän on päivisin todella väsynyt. Tälläkin hetkellä on nukkumassa ja käynyt nukkumaan jo klo.16:ta aikoihin eli nukkunut jo 3,5 tuntia!!! Minä tulin töistä n.klo.15.30, joten tämähän todellakin on sitä laatuaikaa yhdessä...Hän tietää, että käyn tänään aikaisin nukkumaan, koska huomenna työt alkaa klo.7. Hänellä on tänään ollut kahden tunnin koulupäivä. Hän on tullut kotiin jo ennen klo.11:ta, joten miksi täytyy mennä nukkumaan, silloin kun minä tulen kotiin?
Lisäksi hän on valehdellut minulle silloin tällöin. Joskus suuremmista ja joskus pienemmistä asioista. Esim. koulun käynnistään hän kertoo aika vähän. Etenkin poissaoloistaan hän ei paljoa puhu.
Joskus suuttuneena hän syyttää minua kaikista. Esim. koiramme kasvatusongelmista, koulun käynnistään jne.
Rahaa hän käyttää todella huolettomasti. Yleensä hän on keksinyt jo rahalle käyttötarkoituksen ennen ensimmäistäkään tiliä (esim. kesätöissä).
Joo no tästä tuli vähän sekavaa tekstiä. Onko kellään kokemusta, että voiko tällainen tilanne muuttua vai joudunko aina olemaan poikaystäväni äitihahmo? Kannattako se edes?
Toinen ongelmamme on se, että hän pelaa tietokonepelejä joka päivä. Olen yrittänyt sopia hänen kanssaan yhteisistä palisäännöistä pelaamisen suhteen, mutta aika tuloksetta. On aika tylsää käydä iltaisin yksinään nukkumaan, kun toinen jää pelaamaan ja sitten hän on päivisin todella väsynyt. Tälläkin hetkellä on nukkumassa ja käynyt nukkumaan jo klo.16:ta aikoihin eli nukkunut jo 3,5 tuntia!!! Minä tulin töistä n.klo.15.30, joten tämähän todellakin on sitä laatuaikaa yhdessä...Hän tietää, että käyn tänään aikaisin nukkumaan, koska huomenna työt alkaa klo.7. Hänellä on tänään ollut kahden tunnin koulupäivä. Hän on tullut kotiin jo ennen klo.11:ta, joten miksi täytyy mennä nukkumaan, silloin kun minä tulen kotiin?
Lisäksi hän on valehdellut minulle silloin tällöin. Joskus suuremmista ja joskus pienemmistä asioista. Esim. koulun käynnistään hän kertoo aika vähän. Etenkin poissaoloistaan hän ei paljoa puhu.
Joskus suuttuneena hän syyttää minua kaikista. Esim. koiramme kasvatusongelmista, koulun käynnistään jne.
Rahaa hän käyttää todella huolettomasti. Yleensä hän on keksinyt jo rahalle käyttötarkoituksen ennen ensimmäistäkään tiliä (esim. kesätöissä).
Joo no tästä tuli vähän sekavaa tekstiä. Onko kellään kokemusta, että voiko tällainen tilanne muuttua vai joudunko aina olemaan poikaystäväni äitihahmo? Kannattako se edes?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et voisi huonompaa elämänkumppania valita. Pane jätkä käveleen. Tyhmä oot jos diggaat tuota.
että osaa se olla tosi rakastettavakin...mut se kyrsii, et tunnen olevani joku äitihahmo, kun mies ei itse hoida asioitaan ja sitä suututtaa, kun mä jostain ihmeen syystä nalkutan. Eihän se kuitenkaan paljoa juo tai lyö tms. Mut jos "laatuaika" on tätä niin hoh hoijakkaa...ja se muuten vielä edelleen nukkuu...
jätä tuollainen mies, koska sitten valmistuttuasi kun olet töissä ja saat kkunnon palkkaa, huomaat olevasi miehen elättäjä, eikä hän tee enää sitäkään vähää minkään eteen mitä nyt ehkä tekee. Onhan sellaisiakin miehiä, jotka käyvät ihan normaalissa palkkatyössä eivätkä oleta sinun tekevän kaiken ja kaiken tämän lisäksi viettävät aikaa sinun kanssasi.
Olet jätkälle äitihahmo, huoltaja, sekä tulevaisuudessa myös elättäjä. Mikäli et ole sitä jo nyt.
Kokmuksesta sanon, ettei hänen elämänsä muutu mistään tutkinnosta. Ensinnäkin hän on luultavasti niitä ihmisiä, jotka eivät viitsi opiskella valmiiksi mitään. Kokeillaan ehkä monenlaista alaa, mutta kaikki on tylsää ja jää kesken. Kivempaa on öisin surffailla netissä ja nukkua päivät. Koulua käydään sen verran, että opintotuet pysyy ja pystyy sanoon, että joo, mä opiskelen.
Moi!
Kokemuksia vastaavasta ei ole, mutta oman miehen pikkuveli käyttäytyy osittain samalla tavalla, haihattelee kaikenlasta, rahankäyttö on aivan järjetöntä, viikonlopun räkäkänni on parasta mitä hän tietää... tulevaisuutta varten ei ole mitään järkeviä suunnitelmia, äiti hoitaa kaikki pyykinpesut, ruuat jne.
Musta tollaiselle hepulle sopisi parhaiten yksiolo hetken aikaa, olis pakko ottaa vastuuta asioista. Ainakaan tää pikkubroidi ei näytä iän karttuessa yhtään viisastuvan. En tiä mikä nyt olis järkevintä, ainakin sinua pitäisin omat rahat ja sopisin aika tarkat jutut siitä mitä toinen tekee esim. kotitöitä jne. Harmillinen tilanne!!! Miten äijä on kotona tottunut olemaan, siis ovatko vanhemmat asiansa hoitavia (ja duunit jne...)
Ihan pakko kommentoida aloitustasi:
Eli kovin toiveikkaalta ei tilanne näytä. Elin itse samanlaisessa suhteessa, mutta lopulta arki alkoi olla niin helvettiä erilaisten intressien vuoksi, että oli pakko muuttaa erilleen. Molemmat olimme onnettomia; mies oman päämäärättömyytensä vuoksi ja minä huomion, yhteisen ajan ja yhteisten arvojen puutteen vuoksi.
Nyt katsellaan kuukausi ja mietitään, voiko kahta näin erilaista maailmankuvaa yhdistää edes seurustelumielessä. Mutta ainakaan vielä yhteiselo ei onnistu, sillä mies on vielä niin nuori ja kypsymätön.
Meillä tilanne oli tismalleen samanlainen, paitsi että minä olen jo töissä. Minä elätin, maksoin laskut, hankin ruuat ja mies pelasi tietokoneella.
Nyt mietin tosissani, onko rakkauteni ja miehen ajoittainen ihanuus sen kaiken arvoista vai onko jossain minullekin se tasa-arvoinen, aikuinen suhde...
Ennen seurusteluamme se asui äitinsä kanssa. Äiti ollut työttömänä ja teki poikaystävälleni kaiken eteen valmiiksi. Poikaystäväni lusmuili vaan silloin himassa työttömänä. 2 tutkintoa oli kerennyt jo siinä ajassa aloittaa ja lopettaa.
Kun muutettiin yhteen poikaystävä teki oma-aloitteisesti kaikenlaisia kotitöitä. Nyt tilanne on mennyt siihen, että tekee kyllä edelleen, mutta yleensä täytyy pyytää. Viime viikon keskiviikkona esim. sanoin, että on sen vuoro siivota ennen vappua, koska minä siivosin viimex. Noh se siivos, mutta hirveän kiroilun saattelemana. Harvoin sillä löytyy oma-aloitteellista siivoamista.
Omat rahat meillä on ollut melkein koko suhteen ajan juuri siitä syystä, että se tuhlaa kaiken mitä sillä on. Aika usein joudun sille lainaamaan, mutta maksaa se kyllä kaiken takaisin. Hyvästä puolesta sen verran, että jos se on ollut töissä niin se vie mut yleensä ekasta tilistä jonnekin syömään, mutta yleensä muuten kyllä ei.
Kelasta se on saanut useamman lapun, et ne keskeyttää sen opintotuen, koska poissaoloja on liikaa...Eilen selvis, että kun se opiskelee nyt toista vuottaan siellä amiksessa niin hylättyjä kursseja on 16ov ja arviointi kesken 8ov! Kelasta se ei tässä kuussa saa mitään poissaolojensa takia. Asiaahan tietysti helpottaa se, että tänään ei ollut taas vaivautunut edes kouluun menemään...Silleen suututtaa, kun itselläni ei tod ole aikomusta kortistoon työttömäksi jäädä...ja hoidan aina asiani kunnolla.
Eilen se tosiaan heräs melkein viiden tunnin "päiväunien" jälkeen. Eikä oikeastaan kommentoinut/ollut pahoillaan siitä, että olin sille vihainen...
Miksi sinä ja muut kaltaisesi naiset roikutte moisissa eläteissä? Mikä saa sietämään tuollaista laiskaa paskaa vuodesta toiseen? Sinun juttusi ei ollut pahimmasta päästä, mutta pahimmillaan nainen saattaa valittaa, kuinka mies on työtön, juoksee baareissa, panee ehkä vieraita (ei tiedä, mutta on öitä pois), tuhlaa naisen rahat eikä osallistu kotitöihin. Nainen kuitenkin sietää miestä, koska "rakastaa niin kovasti". Mikä saa ihmisen rakastamaan juoppoa ja saamatonta elättiä? Onko se hyvä sängyssä?
Minusta ihmisen luonteesta kertoo erittäin paljon se, että hän on työtön tai opiskelee jo viidennessä koulussa sen vuoksi, kun aikaisemmat opinnot ovat jääneet kesken. Miten kukaan voi katsoa moista luuseria, joka ei saa mitään hommaa valmiiksi? Mitäs sitten, kun tulee lapsia? Vauva makaa paskavaipoissa ja itkee yöt, kun äijällä on niin kiire laukata baareissa ja pelata tietokoneella.
Miten tuollaisen kanssa suunnittelee tulevaisuutta? Mihinkään suunnitelmaan ei uskalla luottaa, kun äijällä ei ole minkäänlaista pitkäjänteisyyttä. Luulisi pidemmän päälle rassaavan tuollainen elämä.
Mistä sikiää rakkaus, kun kuvauksen perusteella mies on täysi paska? Riittääkö se, että hän lirkuttaa kerran viikossa "mä rakastan sua ja parannan tapani heti ensi kuussa"?
Annatte kenkää tuollaiselle ukolle heti, niin elämänne ehkä joskus paranee. Pahaa tietysti tekee jonkin aikaa, mutta onpahan ainakin toivo paremmasta. Tuollaisen paskan kanssa eläessä kaikki toivo on mennyttä. Se ei muutu, tietäähän tuon.
mitään pitkän matkan suunnitelmia ei pysty tekemään...Toki hänessä on hyviäkin puolia ja en itsekään ole täydellinen, mutta olette varmaan kaikki oikeassa siinä, ettei tää kannata. Katsos, kun opiskelen hoitoalaa niin kai mussa on joku luontainen hoivaamisvietti..(=
On vaan niin helvetin vaikea lähteä melkein neljän vuoden jälkeen. Tosin lapsia ei vielä ole...koira vaan(=
Sekin pelottaa, et jos tää onkin se oikea tai ettei ikinä löydä ketään muuta...tai sit löytää jonkun vielä lusmumman...mut kai se pelkokin on ihan luonnollista..?
enää lusmumpaa löytää!
Paitsi jos törmäät tyttäreni entiseen poikaystävään, siinä oli kans yks joka oli melkeen sitä ja melkeen tätä, mutta kun kiinostus vaan lopahti koulunkäyntiin. Ei maistunu työtkään ja sossun luukulla kävi ruinaamassa yhtenään.Kymmenen vuotta on käynyt mitä koulua milloinkin,( nauttinut opintotukia ) niin kauan,että on lentänyt ulos poissaolojen takia. Ja taas haku uuteen...ja miksikään ei koskaan valmistu.
Täys loinen muutenkin oli, käytti hyväksi minkä kerkesi. Joka asiassa.
elätettäväksesi. Jos suostut moiseen saat tehdä sitä loppuikäsi. Parempi on kun laitat poijan käveleen ja kasvamaan maailmalle. Hanki itsellesi oikea mies.
Nyt tiedän, etten ole mitenkään epänormaali näin ajatellessani. Mieheni, kun aina tuppaa sanomaan, jos koulun käynnistä hänelle jotain puhun, että minulle on tärkeää joku yliopistotutkinto (siis, että kaikki muut on "roskaväkeä"). Asiaa olen yrittänyt monta kertaa rautalangasta vääntää, ettei se niin ole, mutta kai hän on vaan halunnut minua syyllistää.
Saitte minut avaamaan silmiäni, ettei kaikkea tarvitse sietää. Nyt yritän kerätä itselleni voimia ja muuttaa pois kodistamme kesällä.
Oikein hyvää kevättä kaikille!
Hurraa vaa joo.
poikaystävälleni siis sanoin, että tämä tyttö muuttaa pois heinäkuun lopussa, jos asiat ei muutu...Noh sen pelaaminen on vaan pahentunut. Nyt nukkuu taas ties monettako tuntia ja aamulla oli jättänyt vahingossa jotain pornokuviansa auki. Silmät on todellakin alkanut avautumaan. Aamulla tunsin pelkkää inhoa poikaystävääni kohtaan ja koulunsa se kuulemma lopettaa kai kokonaan. Kiitos teille vinkeistä. Ne tuli todella tarpeeseen ja oli mukava huomata, että parempiakin on toivottavasti tarjolla.