Olen paljon miettiny

Mikä saa ihmisen niin sekaisin ihastuksesta, että se kertoo toiselle tunteensa. Hormonit ne vain on. Ihastua voi kuka vain ja kehen vain, mutta teot ratkaisee. Harmittaa, kun menee sitten muusiaivoksi ja typeränä kuvittelee olevansa jotenkin ainutlaatuinen ja mahtava, että toista kiinnostaisi. Juu ei. Sitten, kun saa totuuden vasten kasvoja ja lopulta ymmärtää asian laidan, järkyttävä häpeä iskee.
Ansaittu häpeä. Tunteitaan ei tarvitsisi hävetä, mutta silti niitä vain häpeää. Varsinkin, kun joutuu olemaan tekemisissä toisen kanssa senkin jälkeen.
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Aikamoisia morkkiksia menossa... T
Alottaja

Äänestä
  • Ootko saanut suorat pakit vai vedätkö omia johtopäätöksiä?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ootko saanut suorat pakit vai vedätkö omia johtopäätöksiä?

    En oikein suoriksikaan niitä kutsuisi. Johtopäätöksiä tästä on 80 prosenttia.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ootko saanut suorat pakit vai vedätkö omia johtopäätöksiä?

    Ja olen kuitenkin itse kertonut toiselle. Se vaati paljon rohkeutta, mutta varjopuolena jatkuva häpeå.

    Äänestä

Pettymys kohtaa jokaisen näissä asioissa, mutta se opettaa olemaan varmempi ja voimakkaampi. Vain tällöin sillä toisellakin on se voima ja varmuus vastaanottaa se suuri tunne!

Äänestä

Kai tämä on sitten se jonkinlainen vaihe eteenpäin menemisessä. Kun sanotaan, että kannattaa kertoa tunteet, niin pääsee eteenpäin tavalla tai toisella. Saa tietää myös toisen ajatuksia ja siten olisi helppo päästä eteenpäin.
Ei se ole ihan niin yksinkertaista. Pitäisi varmaan vaan elää omassa valheellisessa pilvinnassa ja haihatella mahdotonta.
Toisaalta, kun toista oppii edes hieman tuntemaan, niin tajuaa, että ei se toinen välttämättä olekaan sopiva.

Äänestä

Surullisempaa on jos ei pysty kertomaan

Äänestä

Aikamoisia omasta päästä keksittyjä tekosyitä olla tekemättä mitään asian eteen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mikä saa ihmisen niin sekaisin ihastuksesta, että se kertoo toiselle tunteensa. Hormonit ne vain on. Ihastua voi kuka vain ja kehen vain, mutta teot ratkaisee. Harmittaa, kun menee sitten muusiaivoksi ja typeränä kuvittelee olevansa jotenkin ainutlaatuinen ja mahtava, että toista kiinnostaisi. Juu ei. Sitten, kun saa totuuden vasten kasvoja ja lopulta ymmärtää asian laidan, järkyttävä häpeä iskee.
Ansaittu häpeä. Tunteitaan ei tarvitsisi hävetä, mutta silti niitä vain häpeää. Varsinkin, kun joutuu olemaan tekemisissä toisen kanssa senkin jälkeen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu