Olemme seurustelleet poikakaverini kanssa 2 vuotta. Kummallakin on alusta asti ollut omat menonsa, ja käytännössä näemme aika harvoin. Molemmilla on omat kaverit, toistemme sukua emme ole tavanneet, edes lähisukua. Mielenkiintomme poikkeavat toisistaan. Olen alkanut tuntemaan itseni typeräksi ja rumaksi, koska en saa häneltä kehuja tai tekoja. Näin on ollut alusta asti. Seksiä haluaisin useasti ja eri tavalla, mies ei. Tiedän että hän rakastaa minua kuitenkin, mutta minä en koe hyväksytyksi tulemista. Välillä kiukuttaa koska tiedän että "ottajia" olisi jonossa, ja sellaisia ottajia joilta saisin hellyyttä, tunnetta, keskustelua, seksiä, turvallisuutta, halutuksi tulemisen tunnetta. Puheet on eriä kuin teot.
Olisi ihanaa jos intressit olisi samat ja voisimme viettää vapaa-aikaamme enemmän yhdessä. Kuten myös tulevaisuuden suunnitelmat asuinpaikan ja tavan suhteen.
Olisi ihanaa jos intressit olisi samat ja voisimme viettää vapaa-aikaamme enemmän yhdessä. Kuten myös tulevaisuuden suunnitelmat asuinpaikan ja tavan suhteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulosti todellakin tutulta. Samat asiat on itsellänikin ongelmina. Mietin juuri noita ettei toista edes kiinnosta mitä minä haluaisin suhteelta. Musiikki, festarit(nuo siis minulle tärkeitä) kaikki intressit on vallan erit. Vaikka kyllä mäkin tiedän että toinen osapuoli rakastaa. Siltikkin jos ei olisi rakkautta eihän tämä onnistuisi mitenkään. Minä rakastan ja hän rakastaa. Onnistuneekohan vai kuihtuuko pidemmän päälle? Onhan tässä jo 6-vuotta oltu yhdessä ja nyt vasta on alkanut tajuamaan et ehkäpä tämä ei olekkaan sellaista elämää jota todellakin haluan.
Oon joskus miettiny et kuinka ihmiset aina osaa valita sellaisen osapuolen joka ei todellakaan ole samanlainen. Tuokin paljastuu vasta myöhemmin, ei heti ensisilmäyksellä. Seksin suhteen minulla on samat ongelmat, minä haluaisin seksiä useasti, naiseni ei. Ihan samat ongelmat siis sen suhteen myöskin. Tähänkään ei ole ratkaisua vielä tähän päivään mennessä löytyny. Tuskinpa löytyykään.
Jos minä vielä löytäisin sellaisen joka arvostaisi/haluaisi samoja asioita olisin todellakin onnellinen mies. Rehellinen pitää ihmisen olla jos haluaa olla onnellinen. Suosittelen siis kaikille kertomaan heti sen mitä haluaa suhteelta ja kaikelta siihen liittyvältä.
On tuttua.
Miksi ette ole tavanneet sukulaisianne?
Ettekö halua, eli voiko olla niin ettette kumpikaan usko että suhteesta olisi pidemmälle?
Jotain yhteistä pitää olla, muuten homma ei pidemmän päälle toimi.