12 vuotta ja tässä tulos

12 vuotta ollaan oltu yhdessä. Muistan hyvin ensimmäisen kohtaamisen ja kuinka sitten viime tipassa, minun jo kävellessä poispäin, huusit perääni ja kysyit numeroani. Muistan sen tunteen, kuinka oli helppoa olla toisen kanssa niin nopeasti, vaikkei edes tuntenut tätä. Se, kuinka välitön ja hyväntahtoinen olit, teki vaikutuksen. Olit ihan naapurinpoika, niinkuin minäkin halusin ajatella olevani ihan naapurintyttö. Harrastit luontoilua ja kaikkea siihen liittyvää ja mentiin yhdessä metsään ja lintutorneille ja ihmeteltiin pellon laidassa ruskosuohaukkaa.
Saatiin poika kymmenen vuotta sitten, ihana, terve, fiksu poika. Koskaan ei menty naimisiin, koska me ei olla sellaisia naimisiin meneviä tyyppejä kumpikaan. Sinä pääsit hyvään työpaikkaan ja elätit perheen minun kituillessa pätkätöissä. Omakotitalon sait perintönä ja sinne muutimme, pojalla ihana oma huone ja ikkunoista avautuu komea peltonäkymä.
Jokatapauksessa tuntuu nyt, että koko elämäni on ollut rakentunut ympärillesi. Tuntui joskus, että kaikki eroavat ympäriltä, mutta me ollaan aina yhdessä, me ei erota, me puhuttiinkin siitä. Me ei olla eroavaa tyyppiä. Me rakastetaan ja ollaan niinkuin paita ja peppu. Mulla oli tosi turvallinen olo.
Eka merkki oli kai se, kun iltaa ennen lähtiessäsi kavereidesi kanssa saksaan, satuin vahingossa löytämään kassistasi avatun kondomipakkauksen. Me ei käytetty kumeja.
Sitten aloit viettämään tosi paljon aikaa puhelimen parissa ja hakeuduit entisestä poiketen omaan rauhaan, vedit ovia kiinni perässäsi ja olit ärhäkkä jos sinua häirittiin.
Riidan haastamista, raivokohtauksia pikku asioista..yhtäkkiä niistä tuli arkipäivää. Ensin pikkuasiasta raivoamista ja sen perään toteamus: "kato nyt, me ei tulla enää toimeen!". Aloit huolehtia ulkonäöstäsi. Kommentoin yhdessä vaiheessa, että saat mun vanhan meikkipussin käyttöön, kun sulla on enemmän meikkejä jo, kuin mulla.
Lopulta, erään poikien kanssa vietetyn illan päätteeksi, kerroit mulle, että haluat erota.
On niin pöllämystynyt, petetty, hylätty olo. Koko tulevaisuuden rakensin sinun ympärille, meidän ei pitänyt ikinä erota. Olen rakastanut niin täydestä sydämestä ja nyt tuntuu, että mut heitetään roskiin. Niin paljon julmia sanoja mua ja meidän poikaa kohtaan on tullut. "Häipykää mun talosta", sanoit. Minä ja meidän poika. Tuntuu niin viiltävän pahalle. Kuin joku suolistaisi elävältä. Pelkään, etten koskaan enää pysty luottamaan. Miehellä on varmaan joku nainen nyt, joka joutuu himmailemaan, koska me ollaan vielä miehen talossa, kun ei olla löydetty uutta kämppää. Olen niin rikki ja pojan vuoksi on yritettävä jaksaa.