Tämä on aivan kamalaa

Tuskin on edes sinun kakaroita joita elätät. Jännämiesten jälkeläiset olet saanut kasvattaa..

On ne minun, lapsissa näkyy mun ominaisuudet. Älä viitsi soittaa suuta.

Alottajalla on ihan hirvee tilanne, kun vaimo ei myönnä että on pettänyt, vaikkei olisikaan pettänyt. Tiedätkö muuten, että yksi hyvin yleinen keino naisilla, miksei miehilläkin saada ero, joka muuten vois olla vaikee saada, on kertoa pettäneensä, vaikkei olisikaan pettänyt eli ehkä se sunkin vaimos sen kohta tajuaa

Ensinnäkin, olen hyvin pahoillani puolestasi.

Toiseksi, tunnut olevan kyllä aikamoinen vässykkä, koska ilmeisesti mitään ei ole mielestäsi tehtävissä.

Sama tilanne, 30 vuotta takana ja pettämistä ollut koko ajan. Olen yrittänyt kostaa, mutta ei sovi minulle. Olen kuitenkin suojellut lapsia ja olemme pysyneet yhdessä. Mieheni ei osaa selittää tekojaan. Luottamus ja arvostus häntä kohtaan on mennyt.

Miksi pilata oma ja lasten elämä sillä, että uhriutuu ja kostaa toisen pettämiset. Ero on lasten ja itsensä kannalta tuossa tilanteessa paras ratkaisu. Mikään kulissien väkisin ylläpito ei ole hyväksi kenellekään.

Itselläni elämänlaatu parani, kun päästin muitta mutkitta valehtelevan ja pettävän naisen menemään, hymyssä suin. Ja lapset voi nyt paljon paremmin myös. Exä pääsi toteuttamaan mielihalujaan, en tiedä eikä edes kiinnosta, miten hänellä menee. Pääasia ettei enää aiheuta minulle pettymyksiä ja päänvaivaa. Moni on sanonut, että näytän eron jälkeen huomattavasti freshimmältä mitä ennen.

Tässä ap. Palaan tähän, jos olisi apua muillekin tai joku löytää yhtäläisyyksiä.

Olen edelleen yhdessä vaimon kanssa. Syytin vaimoa pettämisestä mitä hän ei ikinä myöntänyt. Selitti ja selitti kyllä asiat ihan eri päin. Joskus aikaisemmin kertoi, että oli pettänyt ennen naimisiinmenoa, nyt tuolloin syyttelyn seurauksena selitteli, ettei ole koskaan pettänyt minua ja nimenomaan kielsi pettämisen myös ennen naimisiinmenoa. Kun kyselin vaimon tyttöporukan reissuista, hän vetoaa muistamattomuuteen, eikä halua keskustella asioista. Vaimo muistaa kyllä vanhojakin asioita, nyt verhosi kaikki muistamattomuuden piikkiin kuin pikkulapsi. Ei lähde myöskään pariterapiaan. Minä taas kävin psykologilla kahdesti, koska olin täynnä vihaa yhtenä päivänä ja toisena päivänä olin valmis antamaan kaikki anteeksi. Tunteeni menivät kuin vuoristorata. Lopulta rauhoituin ja ajattelin, että katsotaan kortti loppuun.

Tilanne on nyt tämä: Seksiä on nyt ollut kolmesti viikossa ja tänä vuonna seksiä on ollut yhtä paljon kuun viime vuonna yhteensä. Keskustelujen jälkeen ei ole riidelty vaan kaikki on mennyt kuin unelma.

Ikävä puoli tässä on se, että vaimo ei pyydä anteeksi mitään miten hän on kohdellut minua. Hän ei voi pyytää anteeksi, koska silloin tavallaan myöntäisi toimineensa väärin. Tämä veettää välillä aika paljon. Nyt kuitenkin kaikki rakkaudenosoitukset ja runsas seksi viittaavat siihen, että haluaa hyvittää tekemäänsä. Siksi olen nyt 100 varma, että petti vaikka ei kerro. Olen nyt naimisissa ihan eri naisen kanssa kuin puoli vuotta sitten. En ole eronnut vaimostani, koska olen rakastanut häntä koko ajan. Olisi vaikea löytää parempi, varsinkin jos vaimo korjaa nyt omaa käytöstään. Silti tekisi mieli kostaa. En tiedä kostanko.

Täällä yksi petetty.
Rakastan yhä kaiken jälkeen miestäni. Mutta en vanno, ettenkö tarttuisi tilaisuuteen, jos luoja eteeni vastustamattoman miehen toisi. Kynnys vieraissa käyntiin on madaltunut, koska minulla on nyt siihen oikeus omasta mielestäni. Miehelleni se olisi kuitenkin vaikeasti sulatettava asia. Kyse ei kuitenkaan olisi kostosta vaan oikeutetusta nautinnosta.

Parin vuoden kuluttua erosta, on paljon helpompi sanoa kuinka olisi pitänyt tehdä. Itsekin tekisin nyt toisin, ihan oman itseni takia.

Mulla meni homma siten, että 15 vuotta avioliitossa, lapsia ja omakotitalo. Molemmilla hyvät työpaikat. Harvoin riitoja. Paljon yhdessäoloa ja tasapuolista arjen auttamista. Eli romantiikka muuttui ajan saatossa arjeksi, joskin kaikki oli toimivaa, ja seksiäkin riittävästi. Moni piti meitä unelmaperheenä, oli vilinää ja vilskettä.

Minä olin aivan tyytyväinen kaikkeen, mutta ex vaimo yhtäkkiä muuttui erään kevään aikana, täysin eri ihmiseksi. Hän alkoi keskittyä vain itseensä, unohti lapsetkin, alkoi puhua että suhteesta puuttuu kipinä, eikä tiedä mitä elämältä haluaa, jne. Siitä alkoi pitkällinen eron tekeminen.

Tein sen virheen, että yritin vain tehdä kaiken vielä paremmin, ja otin kaikki syyllistämiset todesta. Olin hätäännyksissä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Mikä vaimoa vaivaa, ajattelin. Miten saan hänet iloisemmaksi ja entiselleen. Tein kaiken viimeisen päälle, ja hän välillä sanoi että älä tee liikaa. Toisaalta hän käytti palvelukseni hyväkseen, ja seikkaili omissa seikkailuissaan. En tajunnut että tein kuukausikaupalla käytännössä kaiken kotityön. Ja kuvittelin samalla koko ajan, etten tee siltikään tarpeeksi, vaikka lapsetkin jo välillä kyselivät ihmetellen, miksi äiti on koko ajan jossain.

Lopulta hän ehdotti erillään asumista, kokeilumielessä. Ja lähdin vielä siihenkin. Ikäänkuin kuvitellen, että kaikki palaisi ennalleen. Ei palannut, vaan hän rakenteli uutta suhdetta tänä aikana, toki en tiennyt sitä vielä tuolloin. Toki sanoi vielä tuolloinkin ettei halua erota, että kokeillaan nyt vaan. Jossain vaiheessa kysyin, onko hänellä joku uusi mies tms, jonka hän jyrkästi kielsi.

Lopulta valheiden verkot alkoi paljastua. Kaikesta näki että valehtelu kuormitti häntä. Sain hänet lopulta kiinni, ja paljastui salasuhde joka oli jo kestänyt jonkin aikaa. Hän kiisti vielä tämänkin, vaikka oli todisteet. Siinä vaiheessa olin jo toki pitkään aavistanut asian. Ja tietyllä tapaa kolmannen osapuolen paljastuminen, oli itselleni jopa helpotus. Se oli selitys kaikkeen outoon käytökseen. Laitoin nimen heti avioeropaperiin, ja huokaisin helpotuksesta.

Mitä opin tästä. Sen, että ei kannata lähteä tuollaiseen venkoiluun ja peliin mukaan, jossa toinen pelaa kaksilla korteilla. Ilmeisesti jos uusi suhde ei olisikaan edennyt tiettyä pidemmälle, hän todennäköisesti olisi "järkiintynytkin" yhtäkkiä ja asumusero olisikin "muka" saanut hänet toisiin ajatuksiin.

Pitäisi aina, jos toinen vähänkin vihjaa eroajatuksia, ja muuttuu käytökseltä täysin oudoksi ja eri ihmiseksi. Niin pitäisi heti olla kanttia sanoa, että okei, mitäs tässä sen enempää aikaa tuhlata, tämä oli tässä, moro sitten ja hyvää loppuelämää. Ja läväyttää eropaperi heti pöytään, tässä ja nyt, ilman peliä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun on lapsia ja talot ja kaikki. Mutta näin tekisin jos saisin tehdä uudelleen. En hukkaisi elämästäni yli puolta vuotta venkoiluun. Lopputulos voisi silti olla sama, avioero. Mutta tällöin en olisi hukannut elämästäni 7kk ja antanut toisen vieläpä hyväksikäyttää yliyrittämistäni tuona aikana. Olisin senkin energian voinut kohdistaa vaikka johonkin muuhun asiaan.

Pitäisi heti tajuta merkit ilmassa. Omassa tapauksessanikin minulla oli lyhyen ajan aikaikkuna, jossa hälytyskelloni soi, että nyt ei ole kaikki ihan normaalisti ja kolmannen osapuolen olemassaolo käväisi kuin intuitiona hetkellisesti mielessäni. Torjuin kuitenkin sen ajatuksen, koska vaimonihan nyt olisi viimeinen ihminen kuka niin voisi tehdä. Tuona hetkenä minun olisi pitänyt olla vahva, ja viheltää peli poikki kuin mies, ja tulostaa eropaperit ja sanoa että tämä oli tässä.

Se on toki selvää, että harva elämänkriiseilijä yhtäkkiä järkiintyy. En usko että vaimoni olisi tuosta millään järkiintynyt. Kaikkein paras on päästää heti irti, ketään ei voi väkisin pitää suhteessa. Samalla tapaa oma yrittäminenkin on turhaa, jos toisella on jo eroajatuksia. Siksi olisi parasta erota mahdollisimman nopeasti, ettei loukata toista enempää.

Eron pitkittäminen uuden suhteen epävarmuuden takia, on ensinnäkin valehtelua, ja jopa henkistä väkivaltaa. Siinä kasataan ensin mattoa toisen alle, ja vetäistään sitten pois. Helpoin kun olisi sanoa rehellisesti, anteeksi mutta otan tämän maton nyt pois altasi, voitko nostaa jalkasi kiitos.

Itse lähtisin suhteesta toista kunnioittaen.

Aloittajan ongelmaan on ratkaisu että pidä se vaimosi ja kun ikää tulee sille rupsahtaen niin se ei saa enää ketään kenenkä kanssa pettäisi niin saat pitää sen itselläsi kokonaan. Näin on monilla muillakin käynyt.

Tuo on ihan omaa tyhmyyttä ja sokeutta niin että kärsii vain eikä ala valittamaan ja kärsii kuin mies. Neljä kakaraa on tehty, joo niin täytyy sinä jotain hekumaa ollut tai se on loppunut sen jälkeen juuri lasten teon jälkeen. Aikamoinen nainen kun on heti perheen perustamisen jälkeen lähtenyt vieraisiin eikä se äijä parka ole heti tiennyt tai milloin onkaan tiennyt. Sulle tulee halvemmaksi antaa sen ämmän käydä vieraissa kuin erota sillä erossa nainen ottaa lapset ja sinä joudut maksajaksi jos valuuttaa on tai sitten veronmaksajat.

Haastava tilanne teillä kyllä kieltämättä. Varmasti nyt järkevintä olla tekemättä liian nopeita tunneperäisiä ratkaisuja, vaan on hyvä keskittyä miettimään kokonaistilannetta. Ennen kaikkea olette lasten vanhempia ja se on teidän tärkein tehtävänne. Mielestäni teidän tulee kaikesta kamaluudesta huolimatta sivuuttaa omat loukkaantumisen tunteenne ainakin toistaiseksi ja keskittyä olemaan parhaita mahdollisia vanhempia lapsillenne. Jos myöhemmin ilmenee ettei sovinto ole mahdollinen, eikä katumusta tai anteeksiantoa välillänne synny, olette kuitenkin ikuisesti lastenne vanhemmat. Toivon mukaan saatte jonkunlaisen sopusoinnun välillenne syntymään ja arjen kantamaan. Kaikkea hyvää haasteelliseen ajanjaksoon.

Kun tai jos, suhteessa mies ja nainen, asiat vaikuttaa olevan ns, hyvin. niin ei aikaakaan kun jompikumpi kokee " tylsistystä " ja alkaakin hakea siiheen jännitystä, sitä mennään senssi palstoille ja aletaan esim, kuntoileen ja huolehtiin jopa hygieeniasta yms,,

Miksi sitten se yhteinen hyvä halutaan vaihtaa turmellukseen ? onkin se perus kysymys,,,

Sulla on oikeus ottaa avioero koska vaimosi on sinua pettänyt jos et hänen kanssaan pysty enää jatkamaan. Raamatullisesti ajateltuna saat ottaa avioeron jos tahdot koska vaimosi on tehnyt huorin.

Monet ihmiset eroavat miten huvittaa ja heillä ei ole syytä erota mutta sinulla on oikeus erota.

Voimia sinulle.