Onkos muilla samanlaisia kokemuksia. Olen siis reilu nelikymppinen mies, erosta jo useampi vuosi. Sellainen fiilis, että tavallaan haluais parisuhteen, muttei kuitenkaan sittenkään. Tuntuu ettei vaan saa sellaista fiilistä, että jonkun kanssa alkais ns olemaan. Luulen että suurin syy tähän on lapset, jotka ovat alakouluikäisiä, ja he ovat mun perhe ja numero ykkönen kaikessa. En vaan jotenkin osaa ns pesiä kahdessa eri paikassa.
Tulee semmoinen olo pelkästä ajatuksesta, että minulla on jo oma pesä ja lapset jotka on pääasia. Seuraava asia on työ ja toimeentulo. Mietin ylipäätään syytä, minkä ihmeen takia jonkun naisen pitäisi alkaa olemaan minun kanssa, senkl takia että pääsisi siivoamaan kotiani. Vai senkö takia, että pääsisi kilpailemaan huomiostani lasten kanssa. Ei, en vain keksi syytä.
Tiedän kyllä, että saisin halutessani jonkin naisen parisuhteeseen. Mutta ketä se palvelisi? Kun itsellä ei ole sellaista fiilistä. Tai on välillä, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin ei sitten oikeasti kuitenkaan. Olisi jotenkin väärin houkutella tähän joku, jota en sitten kuitenkaan pystyisi nostamaan ykkösjalustalle, enkä välttämättä kakkosellekaan.
Onko muilla tämmöistä fiilistä, että haluais parisuhteen, muttei haluaiskaan?
Millä spekseillä ylipäätään perustaa parisuhde, jos lapsia itsellä, ja toisella mahdollisesti omat lapset yms kuviot. Mikä järki seata kahta kotia, ja alkaa pesiä kahdessa pesässä? Miten olette uusioperheitä perustaneet? Miten ne onnistuu? Ketä ne palvelee?
Uusi suhde eron jälkeen
6
520
Vastaukset
- Anonyymi
Tuon vuoksi en vanhemmalla iällä koskaan edes harkinnut sitä, että olisin suostunut tapailemaan miestä, jolla on lapsia. Tein sen virheen joskus tosi nuorena, ja tuli kyllä selväksi, että olin jossain kymmenennellä sijalla tärkeysjärjestyksessä, vaikka hän oli minulle ensimmäisellä sijalla. Mutta jotkut asiat oppii vasta kokemuksen kautta. 😀
- Anonyymi
Olen nainen ja samat aatokset. Omat lapset kyllä vähän vanhemmat kuin sulla.
- Anonyymi
Samoin minulla samanlaisia ajatuksia, oli jo silloin kun erosin minun aloitteestani. Osa lapsista oli jo aikuisia ja osa nuorempia eron aikoihin. Ei ole vielä tullut vastaa yhtään sellaista ihmistä, jonka kanssa olisin halunnut parisuhteen ja luulen ettei sellaista koskaan tulekaan, ellei jotain todellista ihmettä tapahdu. Kun on ollut kauan yksin on jo tottunut omiin tapoihin ja ei tunnu mielekkäältä enää opetella kenenkään toisen kanssa olemista. Entisen puolison kanssa olemme hyvissä väleissä ja häntä voin auttaa, jos hän joskus tulee apua tarvitsemaan.
- Anonyymi
Juu. Drop it. Ei kannata. Minä naisena en enää pitkän liiton jälkeen lähde yhteenkään suhteeseen. Sen verran paskaa on otettu vastaan. Parhaat vuodet annettu ihmiselle, joka viis veisasi mistään. Vain täysi hullu luulee, että mikään mies olisi yhtään sen kummempi tai elämä uuden kanssa parempaa. Varmaan sama naisissa. Viisainta olla omassa ”pesässä”.
- Anonyymi
Ei kaikki miehet ja naisetkaan oo samanmoisia. Oon nähnyt onnellisia suhteita ja ne näyttää toimivan, vaihtoehto tietysti että itessä on vikaa, tämä siis edelliselle kirjoittajalle. Sen sijaan alottajalle sanoisin, että on hyvä kun tunnet itsesi ja sen, että haluat olla vain lastesi kanssa, miksi kyselet oikeutusta muilta? Itse parhaiten tiedät mikä sinulle sopii ja tärkeää on pysyä siinä. Lisäksi näkisin, että ei sinun muutoinkaan kannata aloittaa suhdetta kenenkään naisen kanssa, kun kerran näet heidät vain siivoojina. Muutoin sanoisin, että nykypäivänä lapsille omistaudutaan jopa liikaa. Kommenttini ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsista ei pitäisi huolehtia vaan oikeasti huoleni on liika lapsien eteen tekeminen, itsekin myönnän väliin tähän syyllistyväni. Mutta lapsille pedataan monesti liikaa tietä, paapotaan järjettömästi ja pompitaan heidän pillinsä mukaan. Bonusperhe sarja mielestäni osoittaa tämän hienosti. Välittäminen voi mennä överiksi eikä se tee lapselle hyvää. Lapsenkin olisi tärkeä nähdä, että maailma ei pyöri vain hänen navan ympärillä. Aikuinen tarvitsee monesti aikuista lähelleen, sitä ei voi kompensoida lapsilla, mutta haasteensa siinä kyllä on ja vaatii kummaltakin aikuiselta täyspäistä ja kypsää asennoitumista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kaikki miehet ja naisetkaan oo samanmoisia. Oon nähnyt onnellisia suhteita ja ne näyttää toimivan, vaihtoehto tietysti että itessä on vikaa, tämä siis edelliselle kirjoittajalle. Sen sijaan alottajalle sanoisin, että on hyvä kun tunnet itsesi ja sen, että haluat olla vain lastesi kanssa, miksi kyselet oikeutusta muilta? Itse parhaiten tiedät mikä sinulle sopii ja tärkeää on pysyä siinä. Lisäksi näkisin, että ei sinun muutoinkaan kannata aloittaa suhdetta kenenkään naisen kanssa, kun kerran näet heidät vain siivoojina. Muutoin sanoisin, että nykypäivänä lapsille omistaudutaan jopa liikaa. Kommenttini ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsista ei pitäisi huolehtia vaan oikeasti huoleni on liika lapsien eteen tekeminen, itsekin myönnän väliin tähän syyllistyväni. Mutta lapsille pedataan monesti liikaa tietä, paapotaan järjettömästi ja pompitaan heidän pillinsä mukaan. Bonusperhe sarja mielestäni osoittaa tämän hienosti. Välittäminen voi mennä överiksi eikä se tee lapselle hyvää. Lapsenkin olisi tärkeä nähdä, että maailma ei pyöri vain hänen navan ympärillä. Aikuinen tarvitsee monesti aikuista lähelleen, sitä ei voi kompensoida lapsilla, mutta haasteensa siinä kyllä on ja vaatii kummaltakin aikuiselta täyspäistä ja kypsää asennoitumista.
Ei kaikki aikuiset tarvitse toista ihmistä lähelleen. Erityispiirteinen viihtyy hyvin yksin ja voi kokea ahdistavaksi sen jos muut eivät sitä ymmärrä ja tyrkyttävät omia mielipiteitään siitä, miten ei ole hyvä olla yksin janiin edelleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195963
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263734- 822587
- 392111
- 331892
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331448