Olen omasta mielestäni tasapainoinen kolmekymppinen nainen, jolla kaikki luistaa hyvin. Vein nykyisen miesystäväni tapaamaan äitiäni ensimmäistä kertaa, josta soppa syntyikin. Kahvikeskustelut sujuivat ok, mutta seuraavan päivän puhelinsoitto paljasti, että miehellä ei ole asiaa meidän sukuun, liian lyhyt, ei ainakaan lapsia saa tehdä, ties mitä niistä tulee jne.
Siis onko todellakin niin, että hieman pienemmät miehet ovat kakkosluokan kansalaisia edelleen? Kuulostaa sairaalta ja hengen köyhyydeltä, mutta itsellänikin oli alussa sopeutumisvaikeuksia, vaikka olenkin suht normaalikokoinen nainen en siis pitkä enkä pätkä. Tarvitsen kuulemma rinnalleni komean kokoisen miehen, jotta sukuun kasvava jälkipolvi olisi ainakin samaa luokkaa kun nykyiset suvun miehet.
Onko tämä totta? Loppuuko suhde äidin tahtoon? ja jos ei niin mitä helvettia loppuelämä tulee olemaan?
Siis onko todellakin niin, että hieman pienemmät miehet ovat kakkosluokan kansalaisia edelleen? Kuulostaa sairaalta ja hengen köyhyydeltä, mutta itsellänikin oli alussa sopeutumisvaikeuksia, vaikka olenkin suht normaalikokoinen nainen en siis pitkä enkä pätkä. Tarvitsen kuulemma rinnalleni komean kokoisen miehen, jotta sukuun kasvava jälkipolvi olisi ainakin samaa luokkaa kun nykyiset suvun miehet.
Onko tämä totta? Loppuuko suhde äidin tahtoon? ja jos ei niin mitä helvettia loppuelämä tulee olemaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet kolmekymppinen ja lopettamassa suhdetta äitisi takia/toivomuksesta!? Nyt vähän yritystä elämääsi!
By the way; alkoi kiinostaa. Kuinka lyhyt/pitkä miehesi on?
170 cm nurkilla.
Lähinnä kysymys on siitä, että miten hankalaksi asiat muodostuvat ajan mittaan.
Ei helvetti oo totta! On sullakin äiti. Toisaalta ei oo omena kauas puusta pudonnut kun täytyy tollasia vielä alkaa miettimään. Vanha nainen, sais äitisikin olla tyytyväinen että oot edes miehen ylipäätään saanut.
Katsos jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
se on vain sillä lailla, että äidit tahtoo lapsilleen prinssejä ja pronsessoja puolisoiksi ja sukua tulisi jalostaa.
Ja voin kertoa, että miehistä ei ole ollut pulaa, kauhalla on annettu ja kauhalla toivoisi saavan
Mistä niitä "pronssoja" saa? ;-)
Mun suvussa taas rakkaus on ollut etusijalla. Ääliömäisiä kommentteja prinsseistä/prinsessoista en ole omasta suvustani kuullut. Tärkeintä että on onnellinen.
minäku oon aina ajatellu että on suht.normaalinkokoinen, 175cm, mutta nyt olen kääpiö, eikait se nyt 5 sentistä kiini ole!
Itselleshän sä oot miestä hankkimassa etkä äidilles.Jos ei sun kultas hälle kelpaa niin pysyköön poissa näkyvistä.Uskomatonta käytöstä äidiltäs.Vaikka täytyy myöntää et ei oma äitinikään kolkytvuotta sitten pitänyt miestäni tarpeeks hyvännäköisenä ja hyvän ammatin omaavana mulle.Mut mä en välittäny siitä koska sehän oli mun asiani ei äitini eikä suvun.Loppujen lopuksi kun he tutustuivat paremmin mieheeni, he tykkäsivät hänestä kovasti lopulta.Älä tosiaan anna toisten pilata onneasi.
Julmaa ja pinnallista. Pituus on oleellista. Varsinkin se miehinen mitta. Kenkää sai entinen jätkä just ja vaan sen takii ettei housuista löytynyt yhtään mitään. =) Muuten olis ollu kyl mukava pakkaus. Alkuperäisen viestin kirjoittajan pitäisi olla iloinen että äitee tyytyi arvioimaan vain kokonaispituuksia... =)
Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu, sillä olen saman ikäinen ja meillä on myös arvosteltuseurustelukumppaneita. Ole nyt tiukkana ja sano äidillesi, että sinä elät omaa elämääsi ja hän omaansa.
Minä jouduin myös syksyllä olemaan todella tiukkana ja äiti huomasi, että ensimmäistä kertaa elämässäni sanoin kunnolla vastaan. Hän taisi säikähtää, että olisin voinut kokonaan laittaa suhteemme jäihin. Tsemppiä!
Minusta tämä pituusajattelu on täysin naurettavaa, tuonko perusteella pitäisi kumppani valita ? Älä anna ulkopuolisten kommenteille mitään painoarvoa. Lyhyt tai pitkä, sama se. Eiköhän ne muut asiat ole tärkeämpiä.
kuitenkin... Meilläkin on "emäntä" jaellut neuvojaan poikaystävien suhteen... Yksi oli liian lyhyt, toinen huonosti koulutettu ja eräs oli "kenen lie poika"... kyllähän ne äidit lapsilleen parasta haluaisi, mutta kyllä sitä itse tietää ketä rakastaa ja siihen ei ainakaan meillä ole äidin mielipide vaikuttanut. Ja aina sitä on perään kuulunut, että "itteleshän sinä sitä miestä katot". Ja kun kuulosti tämän edellisen poikaystävän jälkeen niitä neuvoja tulevan niin minä sanoin suoraan, että hän saa oppia elämään minun valintojen kanssa, ja jos ei miellyt niin sitten on miellyttämättä... Nykyisestä ei ole mitään kommenttia kuulunut, mutta eräs sukulainen se tässä kertoi, että on kovasti tykännyt ja kylässä käydessään ei emäntä muusta puhukaan... Ja ihan samanlainen taavo tavallinen se tämäkin mies on... =) kyllä se on äitien kanssa vissiin sama ku välillä anoppienkin kanssa, että välillä pitää paikka näyttää =) Onnea ja pitkää yhteistä elämää teille!