mä erosin aivan just jo toisen kerran. elin elämää ex vaimo helvetissä (huom monta monta vuotta ja aivan suotta) ja mies ei kuunnellut koskaan et se ei kuulu enää meidän elämään.
kyllä se jälkeenpäin on myöntäny miten tyhmä on ollu. helvetti kun en tajunnu aikaisemmin että ei elämä voi olla sitä että toinen asettaa kyllä sääntöjä etc mut itse ei niitä noudata.
mä en halua enää jatkaa vaikka se pyytää. mä luulin että se on vahva ja haluaa oikeasti tehdä kaikkensa, mutku ei. Itse myöntää myös tämän.
eron jälkeen saneli kovasti sääntöjä, älä tee sitä älä tee tätä, kun häneen niin sattuu.
Voi helvetti, minä lupasin ja ymmärsin.
kunnes taas, kun kysymys oli siitä että myös hän voisi ajatella samoin, säännöt muuttui taas.
Että totta vie osaan olla tyhmä. Kyllä ottaa vielä kipeetä mut yritän muistuttaa itselleni joka päivä että älä soita, älä ajattele.
Ihmettelen kaikkein eniten sitä miten kipeetä voi ottaa vaikka tietää millainen toinen on.
En rakasta enää eikä mitään mutta silti ottaa kipeetä, en edes oikei tiedä mikä, ehkä se että
ekan eron jälkeen otin riskin ja annoin itseni rakastua, vaikka olin aina suhtautunut muihin miehiin todella pidättyväisesti enkä halunnut mitään.
että nainen voi olla joskus tyhmä. En sinänsä pidä itseäni tyhmänä, tulen tosi hyvin toimeen ja minulla on ihana työpaikka ja talous etc ok.
vituttaa vaan ei voi mitään.
hoh hoh......kyllä elämä jatkuu, luulen ainakin niin....
kyllä se jälkeenpäin on myöntäny miten tyhmä on ollu. helvetti kun en tajunnu aikaisemmin että ei elämä voi olla sitä että toinen asettaa kyllä sääntöjä etc mut itse ei niitä noudata.
mä en halua enää jatkaa vaikka se pyytää. mä luulin että se on vahva ja haluaa oikeasti tehdä kaikkensa, mutku ei. Itse myöntää myös tämän.
eron jälkeen saneli kovasti sääntöjä, älä tee sitä älä tee tätä, kun häneen niin sattuu.
Voi helvetti, minä lupasin ja ymmärsin.
kunnes taas, kun kysymys oli siitä että myös hän voisi ajatella samoin, säännöt muuttui taas.
Että totta vie osaan olla tyhmä. Kyllä ottaa vielä kipeetä mut yritän muistuttaa itselleni joka päivä että älä soita, älä ajattele.
Ihmettelen kaikkein eniten sitä miten kipeetä voi ottaa vaikka tietää millainen toinen on.
En rakasta enää eikä mitään mutta silti ottaa kipeetä, en edes oikei tiedä mikä, ehkä se että
ekan eron jälkeen otin riskin ja annoin itseni rakastua, vaikka olin aina suhtautunut muihin miehiin todella pidättyväisesti enkä halunnut mitään.
että nainen voi olla joskus tyhmä. En sinänsä pidä itseäni tyhmänä, tulen tosi hyvin toimeen ja minulla on ihana työpaikka ja talous etc ok.
vituttaa vaan ei voi mitään.
hoh hoh......kyllä elämä jatkuu, luulen ainakin niin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi, mutta mua rupes oikeesti naurattamaan sun värikäs kuvaus tunteistasi. Uskon kyllä sua. Oon jonkin aikaa sitten eronnut (mies). Monta vuotta uskoin puheisiin, miten kaikki kääntyy hyväksi, ja ihan turhaan. Mutta nyt myöhemmin ajattelen, etten niin turhaakaan. Nyt osaan olla varovainen. Oon löytäny aivan ihanan naisen. En olis löytänyt, jos olisin eronnu vuosia sitten. Ex:n puheiden kuunteleminen loppui siihen, kun muutin pois. Meillä ei ole yhtään mitään yhteistä, onneksi ei lapsia.
Oon ihan varma, että sullekin käy hyvin. Toivon kuitenkin, että käännät kokemuksesi opiksi ja hyödyksi. MITÄ PARHAINTA JATKOA!!!!!!!!!!!!!
oisko pitänyt miettiä tarkemmin...