Aikuisen lapsen auttaminen.

Tuen määrä riippuu täysin aikuisen lapsen vanhemmista ja heidän voimavaroistaan ja rahatilanteesta. Myös siitä miten hyvät eväät ja opit vanhemmat ovat osanneet lapselleen elämää varten antaa.

Ilmeisesti sinulla on ns. erityislapsi, koska hänen jo toinen parisuhde on kriisissä, raha-asiat ovat päin prinkkalaa, ei ole realistista käsityskykyä siitä mitä saa tehtyä ja mitä ei.
Se että te vanhemmat käytte kokopäivätöissä, sehän on vain erittäin hyvä asia. Saat vähän sitä omaa aikaa, ei tarvitse olla puolison eikä tyttären kanssa. Jaksat paremmin tehdä niitä remonttihommia kun lataat akkujasi työpaikallasi.

Autan sen minkä pystyn. Olemme mieheni kanssa kumpikin yli 60-vuotiaita, mies eläkkeellä. Kaikki lapset ovat aikuisia, yksi töissä, yksi opiskelee tekee keikkatyötä ja yksi on työtön. JOkaista autamme tarpeen tullen, eniten rahallisesti. Eivät juurikaan pyydä mitään mutta tiedämme, että rahasta on kaikilla tiukkaa.

En lukenut mutta jo otsikko kertoi että älkää valittako. Lasten isä ei pskaakaan välitä koska lapset maksaa. Uuden kun teki niin entiset unohtui. Raha meni edelle.lutikka elää.

Kun ihminen on täysi-ikäinen,seisoo se omilla jaloillaan,latiakaan ei tarvitse antaa. Ostaa sitä.minkä tuloillaan irti saa,sillä selvä.

Teillä on vaikea tilanne.
Kieltäytyykö lapsenne ymmärtämästä että vanhemmillaankin on oikeus elää ja nauttia omalla työllään ansitusta palkasta; oli se sitten lomamatkoja tai muita ylimääräisiä piristyksiä jokapäiväiseen arkeen.
On asiaankuulumatonta lapseltanne vaatia taloudellista apua, tietäen että aherratte joka pennin eteen ja olette itse ansainneet sen.

Tosin; suurin osa vanhemmista aivan mielellään auttaa taloudellisesti jos on mahdollista. Mutta se ei tarkoita että vanhempien kaikki säästöt ja palkkapussi työnnetään lapselle!

30vuotias aikuinen tietää aivan tarkkaan miksi omat rahansa ei riitä!
Hän tietää aivan tarkkaan miksi on huolellisesti ja harkiten päättänyt tehdä vääriä valintoja.
Teidän, vanhempina antamat neuvot olisivat kuitenkin valuneet kuulevista korvista kuin vesi ankan selästä. Joten on aivan turhaa tuntea syyllisyyttä lapsenne valinnoista.

Teette nyt jo oikein kun haluatte ja tarjoudutte viettämään aikaa lapsenlapsenne kanssa. Fyysisen avun tarjontaa tietysti voitte jatkaa jos voimat riittävät.
Mutta ehdottaisin että juttelisitte oikein vakavasti lapsenne kanssa kieltäytyessänne taloudellisesta avusta. Tai ainakin vähentämään sitä suuresti.

lapsenne ei rakasta teitä yhtään sen vähempää ymmärtäessään että te olette itse ansainneet omat tulonne ja että teillä on oikeus ja kohtuus itse nauttia työnne (taloudellisista) hedelmistä.
Lapsenne on nyt aika oppia ymmärtämään tuo.

Te olette siinä ainoat opettajat.

Aikuinen lapsi tarkoittaa tuella huonossa elämäntilanteessa varmaan ymmärrystä, kuuntelua ja muuta henkistä tukea. Aikuinen kysyy neuvoa, jos sitä tarvitsee.
Avun tarve on kuitenkin hyvä selvittää puhumalla ja myös kertoa mihin apuun itse pystyy. Iäkkäät työssä käyvät vanhemmat ei varmaan rakennukselle enään pysty ja ei ole tarkoituskaan varmaan muuta kuin talkoiden muodossa.
Liian usein vanhemmat tekee asioita aikuisten lasten puolesta. Se on mielestäni väärin. Heidän pitää osata järjestää elämänsä niin ettei se käy aivan mahdottomaksi.
Olisi aivan mahtavaa jos omat lapset aina onnistuisi, mutta realistisesti ajateltuna me kaikki kompastelemme elämässä. Aikuisille lapsille tuki ja negatiivistenkin asioiden hyväksyminen on arvokasta meiltä vanhemmilta.
Me vanhemmat olemme huolissamme lapsistamme kuolemaan saakka, mutta sitä huolta ei kannata aina näyttää.

Tekin olette jo sen ikäisiä että kyllä kuuluisi jo tyttären tukea teitä eikä toisin päin. Toki labra voi hoitaa tarvittaessa mutta jokainen itse huolehtikoon lapsistaan. Vanhemmilla varmasti aina huoli lapsista olivatpa minkä ikäisiä tahansa. Mutta jokaisen täytyy oppia selviytymään ja tehdä omat virheet. Se ei mikään syy pistää välejä poikki. Loppujen lopuksi tekin vanhentte koko ajan ja vaakakuppi menee lopulta toisin päin.

:)

kaikki, menee vielä hienommin,

uskon ja toivon, niin,

:)

Erottaa asiat toisistaan. Oma elämäntilanteesi on.
Ja sitten on täysin aikuisen tyttäresi elämäntilanne. Itse lopetin noin kolmikymppiselle aikuiselle lapselle rahan lähettämisen, kun oli jonkin aikaa aina välistä pyydellyt, jopa lainaksi: vaan luokseni ei kuulunut tätä lasta edes käymään, saati lainaa maksettu euroakaan takaisin.
Selvisi lisäksi ikäviä asioita muuta kautta liittyen tämän lapsen elämään. Suru tietysti on valtava. Mitään muuta kuitenkaan en voi, kuin antaa lapseni itse vastata omasta elämästään. Eri asia jos saisin suuren palkan, tai olisi iso omaisuus, niin silloin olisi mahdollista auttaa ja vaatia elämäntavan muutosta.

Mitä se keskusteluapu sinulle asiassa auttaa? Tämä pariskunta jossa tyttäresi on osapuolena, velkaneuvontaan. Ja stoppi velanotolle.

Ap, moitit täällä tytärtäsi ja työtöntä vävyäsi monesta asiasta.
Tyttäresi halusi asua vanhempiensa lähellä, osti sen vuoksi omakotitalon naapurustostanne. Talo oli hänelle liian kallis, vävynne joutui työttömäksi, nyt nuorilla on isoja huolia. Ei ole helppoa olla työtön ja rahaton.

Jospa kyse ei ole mistään tapettien repimisestä, remppa-avun vähyydestä eikä rahallisesta tukemisesta.
Ehkä tyttäresi tarkoittaa noilla tuen puute puheillaan sitä että hän tarvitsisi nyt isän ja äidin halia, tukea ja turvaa, ei moitteita. Sitä että oma äiti ja isä ottaa syliin ja sanoo että kyllä tästä yhdessä selvitään, mietitään yhdessä mitä tehdään ja miten edetään.

Sanot että olet hoitanut lastenlastasi; aina kun on pyydetty.
Tuo, aina kun on pyydetty, kuulostaa kylmältä, hoidat vain velvollisuuden takia.
Jos sinulla on ikävä, miksi et yksinkertaisesti mene tyttäresi luokse tapaamaan lastenlastasi, hehän asuvat aivan siinä lähelläsi.

Elätän aikuista lastani omasta tahdostani ja hän myös auttaa minua . Muualla maailmassa lapset tukee vanhempiaan j vanhemmat lastaan hautaan asti. Eri asia se jos jompikumpi hyväksikäyttää itsekkyyttään tai pahuuttaan. Se on väärin se ja sille on laitettava stoppi. Meillä ei sellaista ole.

En ole ikinä saanut vanhemmilta pahemmin mitään tukea, en henkistä enkä fyysistä, niin olenpahan oppinut pärjäämään omillani. Ei ikinä olisi heiltä tullut mieleenkään pyytää apua/tukea.
Ja ihan hyvissä väleissä ollaan.

En ymmärrä mitenkä tyttären rempassa ja yhden lapsenlapsen auttaminen olisi 55 vuotiaille kamalan rankkaa.

Remonttihan on teille siunaus. Sinä ja miehesi saatte yhdessä tehdä tyttärellenne ja hänen perheelleen nättiä kotia asuttavaksi, mutta ethän sinä sitä huomaa negatiivisen asenteesi takia.

Sama tällä jaksoin 8 vuotta olla yleistalouskonen.Kun asuntosäästäjinä pussisani. Uraputkessa minulla lapsen lapset. Otti ja lähti koko perhe. Kun uskalsin sanoa EI. Kolmatta lasta en hoida. 2 lapsen kanssa kärsi jo raskausajan masenus ja sen jälkeinen. Sama olisi ollut kolmanen kanssa. Minä näin nälkää autaessa häntä. Kun anat aikuiselle lapsellese pikku rillin vie koko käden. Anna hänen otaa vastu itse elämästä,Raha hant kiinni käske mennä sossu ,leipäjonot ymm-Jos omilla tuloilla ei pärjää.Olet hommasi tehnyt kun lapsi 18vuotta täytänyt.

Tyttärelläsi on pari vuotta vanha asunto-remppalainat ja tuskailee miten pärjää kun mies on jäänyt työttömäksi.

Ap sanoit tuolla että vävysi voisi mennä mihin tahansa työhön.
Ei se kuule niin helppoa tänä päivänä ole se, minkä tahansa, työn saaminen.
Insinöörejä ei koulutustaan huonompiin töihin palkata, etenkään jos samaa paikkaa hakee joku sellainen, joka on kyseistä työtä tehnyt aiemminkin.

Anna ihmeessä oma työpaikkasi vävyllesi tai miehesi voisi antaa omansa. Kyllähän jompi kumpi työnantajistanne ilomielin palkkaa teidän suosituksesta 15 vuotta nuoremman tekijän tilalle.

Sinua harmittaa tyttäresi perheen lainat.
Sukupolvelta toisellehan teillä kulkee tuo velanotto, teilläkin on vielä velkaa.
Miksi ette ole maksaneet omia velkojanne pois aikaisemmin?
On se ihmeellistä miten yhteensä 60-65 vuotta töissä olleet ihmiset ovat yhä velkaa jonnekin päin.

Etkö lukenut kunnolla, vai ymmärtänyt. Ap kertoi ,ettei vävylle kelpaa sellaiset työt mitä saisi. Nimenomaan- Suomi on täynnä tekemätöntä työtä.

Oon joskus tehnyt liki 10 kk sellasta duunia jota vihasin heti ekasta päivästä alkaen. Oli mekaanista yhden osan tekoo, paikallaan seisomista, robotin hommaa.
Pata meni niin jumiin, että yks aamu motarilla oli ihan viittä vaille etten kääntänyt rattia sillanpilaria kohti. Se herätti ja pelästytti melkein isomman hädän housuun. Kun pääsin duuniin otin lopputilin ja poistuin saman tien. Sinne jäi irtisanomisajan liksat. Heti helpotti kun pääsin firman ovesta pihalle, vapisutti koko kroppaa, ja kauhistutti ajatukset siitä miten itsarikin olis parempi vaihtoehto kuin se duuni.
Piti pyytää broidi hakeen, en pystyny itse ajaan pois.

Joten ap, back off, sun vävy on aikuinen mies, se osaa itse päättää omista työpaikoistaan, ei kuulu sun päätäntävallan alle.

Kotoa opitaan perusasiat. Vanhemmat on esimerkkinä niin huonossa kuin hyvässäkin. Arvot periytyy.
50v 2 ihmistä töissä ja on vielä velkaa. Kertoo jotain.
Kuinka kauan ihmisiä tulee auttaa, saati omaa lastaan? Ihan aikuisten oikeestiko sitä kysyt? Kuulut varmaan niihin jotka hokivat aikanaan *lapsi on tärkein* .

Läheisiä autetaan aina kuin voi ja on tarpeen. Jos ei halua riitä, silloin ei ole kyse läheisestäänkään. Tämä ei ole mitenkään verisidejuttu. Kuka pysyy rinnalla, kun on vaikeaa? Siitä sen tietää. Sinä taas katsot asiaksesi heittää kuraa päälle. Tyttäresi varmaan juuri tätä kaipaa.

Kun vielä lisätään, tyttären miehen arvostelu, ollaankin syvällä suossa.
Mielestäni voi olla hyvinkin järkevää saada koti kuntoon. Se remontin keskellä asuminen kun ei ole mitään herkkua. Jos sitä vielä pitää tehdä väsyneenä töiden jälkeen, riidoilta tuskin voidaan välttyä.

Pisteet tyttärellesi. Onnittelen hänen miestään.