Kaatuneitten Omaisten Liitto vetoaa päättäjiin, että sosiaali- ja terveyspoliittista lainsäädäntöä uudistetaan niiltä osin, että sotaorpojen vanhuus turvataan mahdollisimman hyvin.
Sotaorvot ovat viime sodissamme kaatuneiden tai sotien seurauksena menehtyneiden lapsia. Sodan jälkeen heitä oli noin 55 000. Kaatuneitten Omaisten Liiton ylläpitämässä sotaorporekisterissä heitä on nyt runsaat 16 100. Keski-ikä on 80 vuotta.
Arvioimme, että heikoimmassa asemassa olevia sotaorpoja on 10–20 prosenttia sotaorvoista, jolloin kuntoutettavia olisi 1 650–3 300 henkilöä. On ymmärrettävää, että kaikkien ei ole mahdollista päästä kuntoutukseen yhtäaikaisesti.
Sotaorvot ovat pitkään kärsineet paitsi henkisesti usein myös fyysisesti ja taloudellisesti siitä, että he ovat menettäneet isänsä kansakunnan puolesta. Suurin osa sotaorvoista jäi vaille yhteiskunnan riittävää tukea lapsuudessaan ja monet kokivat syrjintää ja jopa kaltoin kohtelua.
Osa joutui jo pienestä pitäen tekemään fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä, joiden seurauksena tuli toimintakyvyn rajoituksia ja ennenaikaista eläköitymistä.
Sotavuosina ei tunnistettu puolison menettämisen aiheuttamaa psyykkistä traumaa ja sen vaikutusta sotalesken työkykyyn ja perhe-elämään. Sotaorvoille onkin tyypillistä lähempien kannattelu: lapset joutuivat ottamaan vanhemman roolin monissa perheissä.
Monille sotaorvoille rakentui ns. lunastajaidentiteetti ja koko elämä on saattanut mennä oman olemassaolon oikeutuksen lunastamiseen omat tarpeet sivuuttaen.
https://www.ts.fi/lukijoilta/3934210
Sotaorvot ovat viime sodissamme kaatuneiden tai sotien seurauksena menehtyneiden lapsia. Sodan jälkeen heitä oli noin 55 000. Kaatuneitten Omaisten Liiton ylläpitämässä sotaorporekisterissä heitä on nyt runsaat 16 100. Keski-ikä on 80 vuotta.
Arvioimme, että heikoimmassa asemassa olevia sotaorpoja on 10–20 prosenttia sotaorvoista, jolloin kuntoutettavia olisi 1 650–3 300 henkilöä. On ymmärrettävää, että kaikkien ei ole mahdollista päästä kuntoutukseen yhtäaikaisesti.
Sotaorvot ovat pitkään kärsineet paitsi henkisesti usein myös fyysisesti ja taloudellisesti siitä, että he ovat menettäneet isänsä kansakunnan puolesta. Suurin osa sotaorvoista jäi vaille yhteiskunnan riittävää tukea lapsuudessaan ja monet kokivat syrjintää ja jopa kaltoin kohtelua.
Osa joutui jo pienestä pitäen tekemään fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä, joiden seurauksena tuli toimintakyvyn rajoituksia ja ennenaikaista eläköitymistä.
Sotavuosina ei tunnistettu puolison menettämisen aiheuttamaa psyykkistä traumaa ja sen vaikutusta sotalesken työkykyyn ja perhe-elämään. Sotaorvoille onkin tyypillistä lähempien kannattelu: lapset joutuivat ottamaan vanhemman roolin monissa perheissä.
Monille sotaorvoille rakentui ns. lunastajaidentiteetti ja koko elämä on saattanut mennä oman olemassaolon oikeutuksen lunastamiseen omat tarpeet sivuuttaen.
https://www.ts.fi/lukijoilta/3934210
Vastaukset 46
Vanhimmat
Nollautuvat veteraanweilta rewvitään mitalit pois se oselväää... natossa.
Monet tuon ajan sotaorvot on heitä, joilta kuoli isä sodassa. Jos viel äitikin laitetaan kuolemaan sodassa, ettei kumpaakaan vanhempaa ole olemassa on lapsen elämä, no sen arvaa muitten varassa ja ties mitä sattuu saamaan. Ei ainakaan traumatonta.
Niitä traumoja sitten podetaan sukupolvi ehkä toinenkin.
"Sotavuosina ei tunnistettu puolison menettämisen aiheuttamaa psyykkistä traumaa ja sen vaikutusta sotalesken työkykyyn ja perhe-elämään."
Vaikuttaa sille ettei tänäkään päivänä tunnisteta tai ainakaan maallikot ei piittaa. Kunhan karavaani kulkee ja rakit haukkuu.
Tälläkin palstalla "kiltit & kunnolliset" fantasioivat nyt pakolaisina saapuvien puolisoiden kuolemalla. Toivovat saavansa itselleen jotain iloisia leskiä, välittämättä pennin vertaa mitä tuo tekee ihmisen psyykelle.
Nykysodissa kuolee siviilejä vähintään yhtä paljon kuin sotilaita. Joku arvio oli, että Ukrainassa on jo nyt kuollut enemmän siviilejä.
Niin huomasin muutamat makaaberit aloitukset ja kommentit niissä ketjuissa. Eihän niitä naisen olotila kiinnosta, oma vaan.
Tällä on moni huolissaan muutenkin infraan liittyvistä asioista, eikä ihmisistä. Vaikka minusta nimenomaan pitäisi olla huolissaan ihmisten oloista ja tulevaisuudesta, välttää kaikin tavoin samoja virheitä mitä mm. sotaorpojen kohdalla tehtiin. Olen toki ärsyttävä, kun jaksan vatvoa näitä ja puhua ihmisten pelastamisesta tuhon tiektä. Mutta just siksi, kun se ei ole pikku juttu vipata vaan pentuja johonkin ja sitoa molemmat vanhemmat kuoleman omiksi.
Olkoon miten tahansa ylevää ollakseen taistella maastaan, niin ihmisen psyyke on se hinta kuoleman ohella. Ja se on kallis hinta kärsimään jääville, kuolleet pääsee helpolla. Ne ei tunne eikä kärsi.
Siksi olen tosi iloinen, että Ukrainassa miehet laittoi naiset ja lapset evakkoon. Vapaaehtoiset poislukien. Ehkä he ymmärtää ihmisyydestä ja välittää enemmän lastensa hyvästä.
Tarpeeksi järkyttävää menettää se iskä ja puoliso, sekin on iso trauma ja jättää jälkensä. Mutta onneksi monilla lapsilla on edes se äiti, joka on ihan eri asia kun vieras kasvattaja ja vieras maa, vieraat kaikki.
Varsinkin kun pantataan sitä evakointia ajoissa ja jäädään oottelemaan parempaa viikkoa lähteä maasta. Yleensä sodan edetessä olit vaan kurjistuu ja lähteminen vaikeutuu, helppoa matematiikkaa. Siksi heti alussa reippaasti energiaa evakuoimiseen. Vielä kun kaikki ei ole pelkkää pauketta ja kurjuutta. Maan tasalla ja ravinto loppu.
Joo, me taidettiin tuossa aiemmin jo kirjotellakin tästä aiheesta ja olla varsin yhtä mieltä asiasta. Itse tosiaan häipyisin lapsineni maasta, ihan täysin välittämättä muoden rutinoista. Mun vastuuni on ensisijaisesti lapsistani. Sen verran tunne ihan henk.koht. aikanaan sotalapsiksi Ruotsiin lähetettyjä, että en IKINÄ sitä omilleni tekisi.
Kysehän on loppujen loppuksi aivopesusta, jolla saadaan maattomat ja varattomat puolustamaan niitä, joilla sitä on.
Sama. Tunnen myös sotalapsina Ruotsiin lähteneitä ja ihan juuri sen perusteella mitä olen heiltä kuullut ja lukenut, pauhaan kuin perkele sen tärkeydestä, että lapset pois täältä ja äitejä myös.
Ihmiset ensin tärkeysjärjestys. Tykätköön infran puolustajat mitä tykkää. Henkilövahingot on pahempia, kun yksikään romuttunut tyhjä talo, sähköverkko, autot, liikehuoneet, kadut.
Ne on romua.
Mietin tässä yks päivä, että kai Ukrainassakin vankila jossain on? Onkohan siellä jengi vielä selleissään vai kanttu veks. Vaiko kadulla räiskimässä.
En ole lukenu tosta tarkemmin, mutta tässä joku päivä oli otsikko, että jotain vankeja oltaisiin oltu päästämässä ulos puolustamaan maata. En tosiaan törmännyt muuhun tietoon kuin ihan vaan tollaseen muutaman rivin tekstiin. En siis tiedä millaisista vangeista oli kyse ja millä ehdoilla heitä suunniteltiin päästettävän jne.
Siitä ja painostuksesta.
Ok. Joskus luin Donetskin vankilasta vanginvaihtoa hamuvan Ukrainaan. Ilmeisesti Donetskissä on raaemmat olot vangeilla.
Täytyy ymmärtää asioiden ytimeen ennenkuin pauhaa.
Ei sota-aikana ihan piruuttaan lapsia yksin lähetetty Ruotsiin, se oli vain yksi huonoista vaihtoehdoista, toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä Suomeen. Monissa perheissä oli sota-aikana paljon lapsia, kaikkia ei voinut Ruotsiin lähettää, piti valita. Ensisijaisesti Ruotsiin otettiin alle kouluikäisiä kaupunkilaislapsia.
Hieman realistisuutta pyydän jälleen. Kaikkien lasten vanhemmat eivät voi paeta Ruotsiin tai muuallekaan. Vanhempia tarvitaan sodassa, ellei kentällä niin huoltotöissä. Isovanhemmat voisivat lähteä pakoretkelle lastenlasten kanssa.
Yli 40 miljoonaisessa Ukrainassa toimitaan eritavoin kuin 5,5 miljoonan ihmisen Suomessa. Aika vähän Ukrainasta on paennut. Niillä jotka on paenneet, on sukulaisia tai tuttavia ulkomailla.
Jääköön he, jotka haluavat tieten tahtoen lapsensa orvoiksi jättää. Minun perheelleni riittäisi yksi uhraus rintamalle.
Ja nyt joka tuutti karjuu humanitääristä katastroofia. Mitähän huoltoa vaikkapa ne Mariupolissa pommien alla olevat siviilit siellä hoitavat? Kuinka paljon hyötyä heistä on minään muuna kuin propagandana?
Niin, tiedän ettei piruuttaan mutta nyt on ajat toiset, yhtä kökkö ei tarvi enää olla.
Puhutko nyt Suomesta vai Ukrainasta?
Jos Suomesta, niin ei tarvita kaikkia vanhempia huoltojoukkoihinkaan. Täällä on läjäpäin VELA porukkaa ja geelitukkia. :D
Joo ja täällä ei ole varaa haaskata ihmisiä sodalle, kun on noin vähän muutenkin.
Aamen to that! 🙏
Ja siis äiti tai isä lapsen mukaan. Isovanhemmat ei ehkä kykene kun örräämään vaipoissaan, joten huono idea niiden kohdalla.
Kaikki miehet ei ole kantiksia, mutta voivat korvata aika monta äitimuoria kentällä. Rahalle vastinetta ja silleen. Vittuilenko? En, vaan fakta. Tämän maan kansalaisina joutuvat hommiin maan puolesta.
2014
Ulkomaalaistaustaisten 30 – 39-vuotiaiden ryhmässä miesten osuus on hieman suurempi kuin koko väestössä. Tässä ikäryhmässä 1. polven ulkomaalaistaustaisia miehiä on noin 38 600 ja naisia 33 800, eli miehiä on vajaa 5 000 enemmän kuin naisia. Myös 65 – 74-vuotiaiden ulkomaalais on hieman suurempi kuin koko väestössä.
Jos 30-39 ikäisiä ulkomaalaistaustaisia miehiä oli vuonna 2014 jo 38 600 kpl, niin nyt vuonna 2022 niitä on jo useampi tuhat lisää. Myös parikymppiset osaa maata puolustaa.
Joku 40 000-45 000 kpl lisäreserviä heistä.
Toki näistä osa on voinut jo armeijan täällä suorittaakin ja olla jo reservissä. Mutta osa vaan hengaa täällä.
Just oli juttua, että Ukrainan rajoilla on vahvoja viitteitä ihmiskaupasta ja lapsia katoaa. Ei ikinä lapsia liikkeelle ilman omaa vanhempaa!!! Maailma on vaarallinen paikka aikuisellekin, saati sitten lapselle. Itsensä tahallinen tapattaminen ja omien lapsien täysorvoksi jättäminen on sarjassamme vastuuttomimpia tekoja ikinä. Melkein parempi lapselle kuolla vanhemman mukana, kuin jäädä maailman ihmispetojen armoille, vailla oman vanhemman turvaa.
Karseeta!
Mä olen samaa mieltä kanssasi, vaikka minuakin jotkut on sanoneet ylihuolehtivaksi. Mutta omasta mielestäni ei pysty olemaan edes ylihuolehtiva mitä maailman pahuuteen tulee. Ja lapsiin, jotka on avuttomia ilman turvallista aikuista.
Mielummin kyllä yhdessä hengiltä, kun muiden rääkättäväksi.
Tässä juttua tuosta.
https://www.epressi.com/tiedotteet/ulkomaat/noin-800-000-pakolaislasta-on-liikkeella-ukrainasta-vaarassa-joutua-eroon-perheistaan.html
Orvoista vielä. Joita Ukrainassakin on entuudestaan.
"Huolta aiheuttaa myös Ukrainan orpolasten evakuointi. Norja evakuoi 120 alle kuusivuotiasta lasta, mutta viranomaiset ovat varoittaneet, ettei prosessi ole helppo, sillä muut maat eivät voi noin vain ottaa hoitaakseen lasten huoltajuutta, joka tällä hetkellä on Ukrainalla. Arvioltaan orpolapsia on Ukrainassa 100 000."
Lähde:Iltis
Mites nämä lapset mahtaako he saada mitä pitää, perheen ja hyvän tulevaisuuden? Trauman kuntoutusta läpi elämän.
Lisää tulee orpoja mitä pidempään sota jatkuu ja se jatkuu niin kauan, kun jompi kumpi antaa periksi. Ukraina tai Venäjä. Ruumiita tulee yhtä kauan jatkuvasti lisää. Sotilaita ja siviilejä, kaiken ikäisiä.
Lastenkotilapset tuskin kaikki ovat orpoja kuitenkaan. Vaan kuten muissakin maissa; lapsia, joiden vanhemmat eivät kykene heistä huolehtimaan. Monet lapsista vammaisia.
Joo, todennäköisesti. Vaan on siellä varmaan edellisenkin sodan jäljiltä lapsia. 8 vuottako se Venäjä on Ukrainan kanssa vääntänyt?
Kun Natoon liittyy, niin sotaveraaneista tulee ravottomia hahmojma, joilta vedetään rintamerkit opis jos vielä elää...
Ei sitä Natoon liittyessä tehdä.
Se tehdään silloin, jos Venäjä miehittää Suomen.
Sodassa pahasti traumatisoitunut kotiin palannut isä ei välttämättä ole tuota kohtaloa parempi ollut. Kävivät sotiaan pitkään kodeissaan, monet olivat huumekoukussakin pervitiinin takia, alkoholia ahdistukseen... esim. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000575227.html
Totta ja siksi niiden sodan traumojen hoito on ihan valtavan tärkeää.
Miksi aina surkutellaan ja korostetaan sodassa traumatisoituneita? Itse tunne useammankin sotaveteraanin, monet heistä kuolleet viime vuosina. Heillä kaikilla perhe, työ, harrastukset, oma talo. Ei ole huumekoukkua, ei edes alkoholi.
Tarkoitat varmaankin hyvää kirjoituksellasi. Silti sotaorpo on alaikäinen lapsi, joka on menettänyt vanhempansa, huoltajansa.
Suomessa on paljon vanhoja yli 80v pienituloisia eläkeläisiä ja nuorempiakin, jotka on kasvatettu yhteisöllisyyteen, sivuuttamaan omat tarpeet. Kun oikein tarkemmin ajattelee, niin sodasta eikä jälleenrakentamisesta ja muusta kehityksestä olisi tullut yhtään mitään, jos kaikki olisivat vain puhuneet surkeista tunteistaan ja korostaneet omia tarpeitaan.
Mielenkiintoinen ja raikas näkökulma.
Nykyään ollaan hyvin itsekeskeisiä. Minulla on oikeus, minun kuuluu saada, olla ja tehdä. Minäminä.. ja muista viis.
Todellakin, vanhemmalla ikäpolvella ei tuollaista ollut. Huolehdittiin suuremman porukan hyvinvoinnista yhdessä. Naapurin vanha täti vahti lapsia, kun käytiin töissä tai asioilla. Mummolle tuotiin voita ja kahvia, ja kun tehtiin iso satsi ruokaa, mummo ja muut naapurit saivat osansa.
Ennen naapurit jopa takasivat toistensa talolainat. Ei tulisi kuuloonkaan enää nykyään.
Lapset kasvoivat, muuttivat. Yhteisölliset vanhat ihmiset kuolivat. Pian kaikilla oli kaikkea. Toisista ei enää kannettu huolta niin kuin ennen. Yhteiskunta, kasvoton huolehtia, hoitaa.
Kun asiat ovat "liian" hyvin, yksilön oikeudet ja itsekeskeisyys nousevat. Muista viis, kunhan minä.
Kriisit palauttavat yhteisöllisyyttä. Nähdään pieni itsemme enemmän osana jotain suurempaa, ja laitetaan omia itsekkäitä tarpeita sivuun. Ihmisryhmä ei selviä muuten.
Uskon että asiat tulevat Suomessakin muuttumaan taas, kun kriisi on oikeasti ovella. Toki aina on niitä, jotka eivät yhteiskunnan "normeihin" halua sopia. Mutta kun valtaosa toimii yhteisen tavoitteen eteen, sehän riittää.
xLiner
Yhteisöllisyys on nousussa, siitä ei pääse mihinkään ja erittäin hyvä niin. Minäminä -ajattelun voi unohtaa. Jos haluaa elämässä pärjätä ja esimerkiksi asua, sen eteen on tehtävä töitä kuten menneinä vuosina. Nykyään etenkin tällä palstalla valitetaan suureen ääneen pieniä palkkoja. Vähänkin älykkäämmät ymmärtävät palkkojen olevan ylipäätään pienemmästä päästä, koska työ ei tuota enempää. Ihan turha kuvitella, että esimerkiksi maatila töistä maksetaan runsain mitoin! Että tomaattien ja kurkkujen kasvattaminen tuottaa miljardeja eikä kuluta mitään, kuten esimerkiksi sähköä ja vettä! Se ei mene niin.
Maatilatöistä maksetaan n 1750 euroa kuukaudessa. Ihan kelpo summa, kun vertaa esim. 2500 euroa tienaaviin sairaanhoitajiin. Sosionomi tienaa 2300 euroa kk, jos hyvin käy. Moni tienaa juuri ja juuri päälle 2000 euroa kk.
Pelastakaa sotaorvot koirat ry.
Tärkeä pointti tuokin.
xLiner
Liitytään Natoon ja yritetään muutenkin kaikin keinoin muutenkin estää, ettei tulee enää uuden sukupolven sotaorpoja.