Kannattaa elää kuin viimeistä

Elää kuin viimeiwtä hampuralsta... e ole meidän päätrttt'voss' tipööaset eli siinä m,ielessä avan rauhallisesti voimenn milli,aam---

Kyllä vaan, vuoden päästä ne jotka kenties vielä ovat elossa elävät Venäjän vallan alla.

Kyllä elämä on viime vuosina opettanut siihen, ja vaikka en mitenkään itsetuhoinen tietenkään ole, niin jotenkin sellaista Colinin tyylistä lähtöä ennustan ennen virallista eläkeikää, mutta mene ja tiedä. Kaikkeen pitää silti varautua 😅

Olenhan mä toteuttanut unelmani kilpa-autoilun parissa siinä määrin kun silloin raaskin ja se oli mahdollista, omistin hetken aikaa Jaguarin tilanteessa jolloin elämässäni taisin olla "rikkaimmillani" mitä tuli silloiseen omaan rahaan ja omaisuuteen kun äitini oli elossa "jatkoajalla" ja suht hyvässä kunnossa vielä silloin.

Samaten ihan käsittämätön tuuri jos ajatellaan sitä, että karistin poikuuteni 10/2018, seurustelin tietääkseni pari kuukautta kesällä 2019 30 naisen kanssa, myöhemmin pääsin kokemaan kaikki cougaari-fantasiat hyvine ja huonoine puolineen. Ja sitten iski koronapandemia, itse sairastuin fyysisesti, enkä voi enää juoda alkoholia lainkaan. Sanoisin, että jos sitä ihmettä ei olisi lokakuussa 2018 tapahtunut, niin mulla olisi todennäköisesti vieläkin poikuus housuissa kun korona-aikana tutustuminen ihmisiin on ollut vaikeampaa, ja se avasi silloin valtavan henkisen lukon 😂

Tällä hetkellä ja viime aikoina päällimmäisenä tunteena on ollut käsittämätön vapaus, minkä olen hyödyntänyt kyllä kaikin mahdollisin tavoin, ja vaikka tässä saikuttaessa ja El Planin välitilassa on valitettavasti ollut kuukausia, jolloin on tullut niin paljon laskuja että on tarvinnut kajota säästöihin, niin ei se samalla tavalla ahdista kuin joskus muutama vuosi sitten, jolloin mulla oli todella sitkeä, jopa hoitoa vaatinut pakkomielle säästämiseen liittyen. No, hyvä pakkomielle sinänsä, verrattuna vaikkapa johonkin shoppailuriippuvuuteen. Olisin hiukan eri tilanteessa tällä hetkellä 🙄😅

Tosin sen verran kriisitietoinen olen, että en ole pahemmin hölmöillyt omilla kolmiolääkkeilläni, vaan päinvastoin pikkuhiljaa vähentänyt että jää ylimääräisiä varalle. Mutta ei niinkään viihdekäyttöä ajatellen, vaan jos tulee joku kriisi, niin ei tarvitse jostain bentso- tai lyricarefloista kärsiä sen keskellä 😃
Ja mikä asiasta tekee jännän, niin unenlaatuni on parantunut kun olen vähentänyt tiettyjä lääkkeitäni. Oikeastaan jouduin tekemään sitä vähän pakon edessä, kun en meinannut saada varattua arvauskeskuslääkärin soittoaikaa, sillä koronan takia puhelinpalvelu oli täysin tukossa, eikä sillä hetkellä merkitty yhtään hoitokontaktia, jolle jättää uusimispyyntöjä omakannan kautta. Pari Ataraxia ja hiukan melatoniinia, niin helposti tulee nukuttua noin 8,5-9h ilman heräilyjä. 🙄

kun elää viimeisxä päivää niin ylleesä ampuu kulankannonsa, se olie se viimeinen pivä reijollekin ;D

Pöh, mitään hyötyä siitä ei ole. Tulee vaan stressi.

Emme taida tajuta.

Vähän on alkanut tulla tällainen fiilis. Maija Vilkkumaan sanoin; entä jos tää on meidän viimeinen elämä ? 🤔
Ei tee enää mieli jättää jotain kutsua juhliin menemättä. Kun näkee tärkeän ihmisen, hänen kanssaan juttelematta. Jos mahdollisuus on kokeilla jotain uutta asiaa, jättää sitä tekemättä, jättää matkalippuja käyttämättä. Jos huomenna olenkin sairas, kuollut tai taas jossain karanteenissa/ sodassa tms. Sitten harmittaa.

Elätte yksin ilman nais seuraa.

t viinamies

Nii että masentuneena kohtaloaan surkutellen ja huomista peläten?
Selvä,

mimmoissan jos viskaa puhelimen niinei tuhoudu siltikään hwh aw åihw-wlin wi ruhousdu caan..

Mä elän jo nyt kuin viimeistä päivää, aika ei tahdo millään riittää kaikkeen mahdolliseen, mitä pitäisi ehtiä tekemään näin syyskesästä.
Aikaa pitää löytyä myös lapselleni ja vanhemmilleni.
24h/vrk syyskuussa on liian vähän, aina on luovuttava jostakin (työstä) joka pitäisi tehdä, muttei ole aikaa. Siilienkin pesät pitää kunnostaa, ovat jo palanneet pihapiirini. Kesällä luulin suuremman siileistä jääneen jo auton alle, tien vieressä löytyi liiskana siilinraadon piikkinen nahka... varisten nokkimana.

Ilo oli suuri kun huomasin pihalla kaksi toisilleen puhisevaa siiliä, samat ilmeisemmin jotka jo viime syksynä kotiutuivat tontilleni. Niille rakennettiin silloin omat pesät tuonne aidanviereen. Faija vei nyt vedessä liotettua kissan kuivaruokaa, parilla teevadilla niille syötäväksi. Tankataan ne ennen talvea, jotta niillä on paremmat mahdollisuudet selvitä pakkasista asunnoissaan -olkien ja heinän joukossa.
trollikka

Elämine ku viimest päivää on kyl hankalaa. Ei me enää voila potkasta tyhjää, ku mollaan jo kerran potkastu. Mut ilosii tyyppii mollaan alvaria. 👻

Näin on tässä 50 poikamiehenä aatellu samaa 2 pitkää suhdetta.jos vielä löytys kumppani jonka kaa lenkkeilä kalastaa ja olla vaan nauttia tästä hetkestä ja toisista.