Ihmettelen kovasti, että miksi työpaikalla ei kiusaamisiin puututa. Jos kiusattu puuttuu työpaikalla tähän niin joutuu tikun nokkaan. Onko tämmöinen normaalia?
Eikös työyhteisön pitäisi puuttua kiusaamiseen kovalla kädellä?
Eikös työyhteisön pitäisi puuttua kiusaamiseen kovalla kädellä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Työyhteisö? Kuka se työyhteisö on?
Ei työyhteisöllä ole valtaa mihinkään puuttua.
Miten ni? Yhteisö kiusaamisen voi kitkeä. Kiusaaminen joko hyväksytään tai ei...
Mutta kuka sen tekee? Kenelle se kuuluu? Alapa sitten kitkeä työpaikkakiusaamista!
No mikä siinä on niin vaikeaa? Sanoo suoraan että en hyväksy ja tue tämmöstä käytöstä
Käytännössä kiusaamistapauksia ei haluta selvittää. Helpompaa on antaa ilmiantajaa korville tai järjestää potkut.
Ihan on kuule normaalia, monet pomot ei piittaa mitä työntekijät touhuaa kunhan työt tulee tehtyä. Naispuolisilla työpaikoilla on esimies itse se joka kiusaa pahiten, se kun on ainoa joka pystyy tekemään sen lain puitteissa, esim, hankalat työvuorot.
Nimenomaan noin. Kun työnantajan edustaja haluaa aiheuttaa jollekin työntekijälle ongelmia ja vaikeuksia, se on aina olevinaan laillista.
Kiusaamista ei aina ole helppo tunnistaa.Se mikä on yhden mitta-asteikolla kiusaamista on toisen ihmisen mitta-asteikolla perusläppää ja äijähuumoria.
Näinhän sitä puuttumattomuutta perustellaan. On mukamas huumoria ja ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä. Oikeasti kyse on haluttomuudesta ja/tai kyvyttömyydestä myöntää, että joukossa on epäasiallisesti käyttäytyvä henkilö eli kiusaaja.
Kiusaaminen kitketään yrityksen johdon toimesta. Kannattaa mennä puhumaan vain ja ainoastaan johdolle. Yritys kärsii kiusaamisesta yhtä lailla kuin kiusattu. Jollei siihen puututa HETI, niin äkkiä vaikka huonommalla palkalla muualle, koska johto ei ymmärrä/kiinnosta bisneksen päälle.
Ns. "tikunnokka " on kekittyä vastuun kiertämistä!
Työpaikoilla on oltava työsuojeluvaltutettu ja luottamusmies jotka asiaa alkavat hoitamaan kun asia tulee tietoon.
Tikunnokat on kekisittyä juttua jota ei ole olemassakaan. Jos olisi niin oikeusjuttuja olisi esillä aivan varmasti.
Olen seurannut "alan" kehitystä usean vuosikymmenen ajan. Parannusta ei ole tapahtunut, vaikka aikojen saatossa lainsäädäntökin on muuttunut.
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu puuttua työpaikkakiusaajien tekemisiin. Öykkärit, kusipäät, psykopaatit, narsistit, jne. nähdään mielellään elämää suurempina hahmoina tai luonnonvoimina, joita ei sovi rajoittaa. Vastaavasti heidän kohteeksi joutuvat on tapana jättää selviytymään yksin. Valitettavan usein sivustaseuraajat kuitenkin liittyvät kiusaajien joukkoon tavalla tai toisella.
Monissa tapauksissa esi- ja avainhenkilöt touhuavat itse mukana kiusaamassa. Organisaatioissa johtajat tukevat poikkeuksetta muita johtajia, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Uhrin mahdollisuudet normaaliin työelämään ovat tasan nolla, ellei hän satu olemaan johtajan suosikki tai julkisuuden henkilö.
Taidokas kiusaaja varmistaa aina yhteisöön tullessaan selustansa. Hän tekee itsensä korvaamattomaksi esimiehille ja avainhenkilöille ja luo suhteita sinne tänne. Usein hän on itsekin pomoasemassa, ainakin omatekoisessa sellaisessa. Kiusaaja nähdään suosittuna, rakastettuna, hauskana ihmisenä, kaikkien parhaana kaverina, ystävänä ja korvaamattomana osaajana. Monesti hänellä on pano- ja ryyppykavereita myös johtajien joukoissa. Etenkin julkisen sektorin ammattikiusaajat tekevät käytännössä uransa samalla työnantajalla, jolloin suuri osa työkavereista ja pomoista säilyy samoina. Kiusaaja tietää lähes jokaisen salaisuudet, joilla pitää nämä ihmiset talutusnuorassaan. Tästä kaikesta syntyy asetelma, jossa kiusaajaa ei voi laittaa vastuuseen ilman, että koko työnantajan maine kärsisi, johdon idiotismi ja typerät ratkaisut paljastuisivat, ystävyyssuhteita ja perheitä romuttuisi.
Niinpä ratkaisuna onkin, että kiusaajan annetaan touhuta ja hänet pidetään tyytyväisenä. Hän johtaa hupinäytelmää ja muut aplodeeraavat yleisönä. Näytelmän uhrina on yleensä viimeksi taloon tullut, joka lähes poikkeuksetta pian myös lähtee tai laitetaan menemään.
Joo ja monesti, tai no monesti mutta usein kuitenkin, kiusaajina on myös esimiehet. Pikkupomoista pääjehuihin. Eli juurikin ne, joiden kuuluisi puuttua kiusaamiseen ja huolehtia asioista niin, ettei sitä esiintyisi alunperinkään työmaalla.
Ne tavalliset esimiehet ovat pelkkiä pelinappuloita. Heitä ohjailevat suuremmat kihot, poliitikot.
Noh, aika harvoin politiikot tule pikkupomolle sanomaan, että kiusaa ja kuseta nyt sitä-ja-sitä.
Pikkupomoiksi valikoituu ihmisiä, jotka haluaisivat olla ihan oikeita pomoja. Pettymys omaan ura-, palkkakehitykseen ja vaikutusmahdollisuuksiin, ärtymys ja pelko alaisen fiksuuden esiintulosta, jne. saattavat purkautua perseilynä johdettavia kohtaan.