Olen 36 vuotias 164 cm pitkä ja painan nyt jo 121 kg, APUA!
Olen puolivuotiaan tytön äiti ja tällä hetkellä syön kaikkea makeaa muka virkistääkseni itseäni (ja kyllähän se sokeri hetkellisesti virkistääkin) kun en saa tarpeeksi nukkua (yöllä pitää herätä vauvaa syöttämään). Olen aina tarvinnut paljon unta, 8-9 tuntia yössä, ja nyt ehdin nukkua varmaan noin 6 tuntia ja kuljen kuin unissani kaiket päivät. Onneksi tyttö on juuri lähiaikoina alkanut nukkua pitempiä yöunia heräilemättä.
Olen ollut ylipainoinen jo lapsuudesta lähtien, mutta en ole koskaan painanut niin paljon kuin nyt.
Olen kyllä kovasti suunnitellut laihduttavani, mutta minulla ei ole yhtään itsekuria, jos vain kotona on jotain herkkuja. Ja äitiyslomalla olen alkanut leipoakkin enemmän kuin ennen, koska pidän leipomisesta ja mieheni hemmottelemisesta, kun vain itse saisin pidettyä näppini irti leipomuksista.
Nyt kysyisin, että miten ihmeellä olette päässeet makeanhimon yli?!
Tiedän, että kun vähän aikaa on ilman herkkuja, ei niitä juuri tee edes mieli, mutta tällä hetkellä en pysty keiltämään itseltäni mitään.
MITÄ PIRUA MINÄ TEEN SAADAKSENI ITSENI TAAS KUNTOON?!
Olen puolivuotiaan tytön äiti ja tällä hetkellä syön kaikkea makeaa muka virkistääkseni itseäni (ja kyllähän se sokeri hetkellisesti virkistääkin) kun en saa tarpeeksi nukkua (yöllä pitää herätä vauvaa syöttämään). Olen aina tarvinnut paljon unta, 8-9 tuntia yössä, ja nyt ehdin nukkua varmaan noin 6 tuntia ja kuljen kuin unissani kaiket päivät. Onneksi tyttö on juuri lähiaikoina alkanut nukkua pitempiä yöunia heräilemättä.
Olen ollut ylipainoinen jo lapsuudesta lähtien, mutta en ole koskaan painanut niin paljon kuin nyt.
Olen kyllä kovasti suunnitellut laihduttavani, mutta minulla ei ole yhtään itsekuria, jos vain kotona on jotain herkkuja. Ja äitiyslomalla olen alkanut leipoakkin enemmän kuin ennen, koska pidän leipomisesta ja mieheni hemmottelemisesta, kun vain itse saisin pidettyä näppini irti leipomuksista.
Nyt kysyisin, että miten ihmeellä olette päässeet makeanhimon yli?!
Tiedän, että kun vähän aikaa on ilman herkkuja, ei niitä juuri tee edes mieli, mutta tällä hetkellä en pysty keiltämään itseltäni mitään.
MITÄ PIRUA MINÄ TEEN SAADAKSENI ITSENI TAAS KUNTOON?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on varmaan henkinen prosessi. Sinun täytyy ajatella itsesi siihen kuntoon, että voit olla syömättäkin, etkä herkuttele. Itse asiassa vointisi on parempaa, jos et syö koko ajan.
Hyvä kysymys tuo että millä sitä sais itsensä taas kuntoon. Minulla sitä painoa on jo yli 140 kiloa 177 cm mittaisessa rupussa. Yhden miehen verran ylipainoa. Kyllä se sitten kaikessa näkyykin että kantaa koko ajan mukanaan yhtä ylimääräistä miestä.
Ei tuo syöminen meinaa millään vähentyä. Välillä sitä luovuttaa oikein kunnolla ja antaa itselleen luvan syödä kaiken mitä näkee. Välillä syön "kohtuudella" liikaa ja välillä kohtuuttomasti liikaa. En tiedä miksi se normaalimääräinen syöminen ei vain riitä.
Henkiseen pahoivointiin minä ainakin syön ja siksi laihduttaminen ei tule onnistumaankaan koska mitään muutosta parempaan ei ole näkyvissä henkisellä puolella. Itse laihduttaminenkin eli syömisen vähentäminen kun lisää pahoinvointia niin pitäisi edes yhdessä asiassa olla muutosta parempaan että sen kestää. Tuo laihdutuspahoinvointi on ohimenevää, mutta kun sietokyky on jo nyt äärirajoilla.
En tiedä miksi sitä pitää syödä liikaa pahoinvoinnin vuoksi kun ei se mitään auta ja ilman ylipainoa olisi varmasti puolet siedettävämpää voida pahoin.
Kerran minä jo näistä lukemista laihduinkin alle 100 kiloon, mutta se ei kyllä ollut seurausta laihduttamisesta. Minä vain laihduin koska silloin elämä vaikutti kehityskelpoiselta ja elämisen arvoiselta.
Pitää vissiin vaan pistää itsensä sisäiselle läskileirille ja kurittaa itseään kuin ei olisikaan itse siinä kärsimässä vaan olisi komentamassa läskiä että se pääsisi edes vähän elämässään eteenpäin. Läski-Paavon vinkuessa että "tauko, kahvia ja pullaa" Luutnantti-Paavo karjuisi että "liikkeelle mars mars, mitään pullaa ei nyt vedetä".:P
juomalla ennnen syömistä muutaman lasillisen vettä.ja sitten alat syömään...ja kas kummaa,ei mahaan mahtunutkaan niin paljon ruokaa kuin ennen!
Suurinpiirtein samoissa mitoissa olen (tai jos rehellisiä ollaan niin mun tilanne on vieläkin huonompi). Mutta....reilut 7kiloa on jo tippunut ja suunta on ehdottomasti alaspäin.
Se on kiinni oikeanlaisesta fiiliksestä ja oikeanlaisesta ajattelusta. Tai jotain sinnepäin =)
Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, niin laita meiliosoite!
ps. siellä 30 vuoden paremmalla puolella itsekin olen....
Kaikki , jotka tuntevat aiheen omakseen ja haluavat vaihtaa ajatuksia, ni minuun voi ottaa yhtetyttä osoitteeseen [email protected].
Hei,
"napostelija" ja "Läski-Paavo".....kirjoittakaa luotettavalle ja mukavalle bi-miehelle, joka tykkää pullukoista!
EI mitään perverssiä, jos sitä ajattelette!
aloita vaikka ostamalla kromipillereitä apteekista,auttavat siihen makeanhimoon!!! =)sitten vaan pitää tehdä päätös...ei herkkuja...älä osta kotiin hyvyyksiä.
Minullakin tuota pudotettavaa on yhden normaalipainoisen ihmisen verran.. Aloitin viime syksynä PV:n rompulla, muutaman kuukauden jaksoin, ja sitten jäi pisteiden lasku. Siitä huolimatta paino ei ole tähän mennessä noussut, vaan hiljakseen pudonnut ( tosin vain vajaat 7 kiloa )
Se mikä mieleni on pitänyt virkeänä, ja samalla makeanhimonkin ( olen kyllä varsinainen suklaaholisti ) on ollut liikunta, eli uiminen. Alkuun pakotin itseni menemään uimahallille, kaikkine läskeineni.. onneksi olen niin likinäköinen, etten näe muiden paheksuvia ilmeitä...
Kävin ( ja käyn edelleen ) kolme kertaa viikossa uimassa ja viimeaikoina myös vesijuoksen. Korkein kynnys oli mennä uimahallille, mutta nyt yhdeksänkuukauden jälkeen menen jo selkäsuorana ja ylpeänä siitä, että olen saanut kynnyksen ylitettyä.
Silloin kun mieli on virkeä, ei makeaa tee edes mieli. Tietenkin olen sortunut suklaaseen vaikeina hetkinä.. mutta olen antanut sen itselleni anteeksi. Esimerkiksi nyt, kun minut on irtisanottu, en ole jaksanut kiinnittää syömiseeni huomiota. Tärkeintä on ollut se, että on saanut itsensä sängystä ylös ja jaksanut päivän kerrallaan.
Mutta nyt tänään päätin, että cd-romppu käyttöön ja oloa keventämään.
tsemppiä sinullekin laihdutukseen... muistetaan että hitaasti hyvä tulee !!!!
hemmotella itseään ja miestään muullakin kuin herkuilla. on vaarallinen ajattelumalli opettaa itsensä ajattelemaan herkuja hemmotteluna ja palkintona. opettele tietoisesti pois siitä ajattelumallista, niin kohta luulisi herkkujenkin himottavan ainakin vähän vähemmän.