Kokemuksia pitkäaikaisesta avoimesta suhteesta?

Siinä ei ole enää kysymys suhteesta. Se on jotain Ivan muuta.

Ei näytä kokemuksia olevan ainakaan jaettavaksi. Ehkä se kertoo, että jos pitkäaikaisesta suhteesta haluaa pitää kiinni, siitä ei kannata tehdä avointa.

En hyväksy avointa suhdetta.

Avoin suhde on parempi kuin pettäminen, ei ehkä ihanneratkaisu. Ei ole kohtuullista, että toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen elämään puutteessa, jos on parhaansa yrittänyt suhteen parantamiseksi.

Olet oikeassa pohtiessasi, kannattaako mennä, vaikka olisi lupa. Ääni voi muuttua kellossa, jos oikeasti menet. "Luvan" antava nainen voi luottaa, että mies ei oikeasti mene. "Luvan" tarkoitus voi olla saada mies kokemaan, että olisi loppujen lopuksi parisuhteessaan selibaatissa täysin vapaaehtoisesti.

Pysyvän parisuhteen evolutiivinen tausta: naaras sitoo uroksen itseensä, jotta uros tuo naaraalle ja poikaselle ruokaa ja turvaa.

Jos ihmiselle seksin tarkoitus ei ole saada lapsia, vaan tarpeiden tyydyttäminen ja nautinto, mitä uhkaa naiselle aiheuttaa se, että mies tyydyttää tarpeensa jonkun muun kanssa? Onko uhka siinä, että toinen nainen on potentiaalinen kilpailija, joka voi myös yrittää sitoa miehen itseensä?

Meillä takana n. 10 vuoden avioliitto, on ollut ylä -ja alamäkiä, kuten jokaisessa suhteessa. Lisäksi meillä on vielä 2 lasta. Rehellinen keskustelu ja asioiden syvällisempi tutkiskelu johti meillä siihen, että teimme miehen kanssa sopimuksen avoimesta suhteesta. Minä saan mennä ja hän saa mennä, hän on kuitenkin minulle se ”ykkönen” ja toisinpäin. Hän on se, kenen kanssa jaan arkeni ja päivittäiset asiat; ilot ja surut. Lisäksi minulla on myös ”rakastaja”, kuka ei halua parisuhdetta, vaan välillä hänestä on kiva viettää aikaa kanssani. Ja taas toisaalta, minusta on kiva mielummin viettää kiva ilta hänen kanssaan ennemmin kuin olla vaikka esim. Baarissa etsimässä jotain yhdenillan juttua. Mitä saan tästä avoimesta suhteesta? Olen energisempi, vapautuneempi, iloisempi, tyytyväisempi. En tiuski kumppanilleni enää juurikaan, olen kaikinpuolin tyytyväisempi elämääni. Eikä minun tarvitse tehdä sitä tai mitään muutakaan salassa ja elää huonon omantunnon kanssa. Annan tämän mahdollisuuden myös puolisolleni, koska pelkässä arjessa on oikeasti joskus aika kestämistä, niin minusta on myös kiva kun kumppani on hyvällä tuulella. Lisäksi keskustelu yhteys välillämme on laajentunut mielettömästi. Ja meillä on yhdessä myös erittäin hyvä olla. Olenme sopineet, että kerromme toisillemme vain oliko kiva ja onnistunut ilta, emme ala ruotimaan toistemme iltoja sen enempää.

Ei mutta avoimesta suhteesta että entiset pitäisi katkoa ennen uutta. Siis avointa.
https://youtu.be/M7HnrEsw8Nc
Ettei jää levy päälle

Sairasta. Sairasta.sairasta.

No jo nyt on. Ei kestä seksittä, etkä hae muualta, vaikka on lupakin. Mitä sä itse tuolle haluaisit tehdä? Et kai ajattele, että toisen on pakko enempään seksiin suostua, vaikkei tämä halua? Onko susta olemassa vielä joku neljäs vaihtoehto?

Ymmärrän toki, että asia pohdituttaa ja on hienoa, että pohdit sitä. Tuota avoimen suhteen kestävyyttä, ei kuitenkaan voi kukaan muu sinulle kertoa. Lopulta kun ei ole kyse muide suhteiden kestävyydestä, vaan teidän suhteenne kestävyydestä. Sitä voi valottaa vain kumppanisi, kun keskustelet hänen kanssaan.

En tiedä onko olemassa sen kummempaa tilastotietoa tuosta aiheesta. Tuskinpa. En myöskään osaa sanoa, että jos avoin suhde hajoaa, niin onko lähtijä ennemmin luvan antanut vai luvan saanut. Onko todennäköisempää, että luvan antanut ei kestäkään tilannetta ja häipyy? Vai onko todennäköisempää, että luvan saanut meneekin ihastumaan/rakastumaan ja lähtee toisen luo? En oikeasti osaa sanoa. molemmat mahdollisuudet ovat minusta varsin mahdollisia.Suhteen avaaminen muillekin avaa aina riskejä.

Sekin kysymys tietysti herää, että voiko avoin suhde olla avoin vain toiseen suuntaan? Eivät kaikki avoimessa suhteessa olevat tosin sitä avoimuuta "hyväkseen käytä". Itsekin olen ollut avoimessa suhteessa, jossa ne kertaakaan suhteen ulkopuolella käynyt. Vaan siis lupa minulla olisi ollut, jos olisin halunnut.

Itse olen juurikin siirtynyt eksklusiivisesta parisuhteesta avoimeen kun keskusteltiin mieheni kanssa miten jatketaan. Hän ei siis halua seksiä niin paljoa kuin minä, alkuhuuma on ohi eikä meidän lipidot oikein kohtaa. Olen kärvistellyt avaruusseksin kanssa yli puoli vuotta ja koittanut ymmärtää sekä lähestyä miestäni eri tavoin. Hän siis halusi avata suhteen siten että minun ei tarvitse kärsiä. Sanoin kyllä että säännöt ovat kummallekin samat . En ole mustasukkainen itse ollut ikinä enkä näe omalta puoleltani tässä ongelmaa. Aika näyttää miten suhteellemme käy.

Fiksu kirjoitus ja pitää vastailla omalta kantilta myös, kun tilanne on tismalleen sama. Olen 40 rajapyykin jokunen vuosi sitten ylittänyt mies. Parisuhteessa yli 20 vuotta ja naimisissakin pian 20. Lapsia, omakotitaloa, yhteistä elämää ja kasvua on meitä kiinnittämässä ja parisuhde on kokoajan ollut varsin hyvä molemmille. Seksi on ollut kokolailla ainut kivi kengässä, muuten olemme kuin luodut toisillemme ja rakkauttakin edelleen on joka vuosi vuodelta saa kylkeen yhdessä eletyn elämän tuomaa syvää välittämistä toisesta.

Meilläkin libidot on juuri niinpäin, että vaimoa ei haluta niin paljon kuin minua. Fyysinen läheisyys on mulle tosi tärkeää, vaimolle ei niinkään. Aikanaan olen käynut melkoisen jaakobinpainin tämän kanssa, miksi minua ei haluta ja toivota lähelle. Minulta ei ole koskaan vaadittu fyysisesti ja seksuaalisesti mitään. Olen ollut seksuaaliselta kantilta kuin ilmaa. Seksi tapahtuu minua varten ja minun aloitteesta. Se tuntuu kurjalta ja vähentää mun aloitteita tosi paljon. Seksi on kyllä lämmintä ja ihanaa silloin harvoin kun sitä on. Keskustelu on hyvä työkalu ja auttanut ymmärtämään, että haluttomuus ei johdu minusta. Enkä voi tehdä mitään toisin tai paremmin, yritykset aiheuttaa lähinnä ahdistusta.

Meillä puhuttu myös avoimesta suhteesta, johon en ole tarttunut. Puheissa arveluttaa juuri tuo, että miten vaimo oikeasti pystyy asian käsittelemään. Hän pelkää että rakastun toiseen ja ero tulee. Ymmärtää nykyisin kyllä jo senkin että ero tulee myös siitä, jos mun seksin ja fyysisen läheisyyden tarve ei tyydyty toivotulla tavalla.

En ole kovin helposti rakastuvaa tyyppiä, varsinkaan kun kotoa ei emotionaalisesti mikään aja pois, päinvastoin. Itse koen mahdollisuuden suhteen ulkopuoliseen seksiin pelkästään isona epäitsekkäänä välittämisen osoituksena.
Olen pohtinut tätä mahdollisuutta paljon, mutta on siinä paljon kysymysmerkkejä. Miten paljon lopulta tyydyttää satunnaiset seksikokemukset. Miltä tuntuu usein tai lähes aina lähteä pois seksin jälkeen, kun oma elämä ja perhe asettaa omat vaatimuksensa luonnollisesti isän läsnäololle. Miten helppoa on löytää nainen jolle tällainen järjestely on sopiva. Ajattelisin että vaatii myös naiselta sen, että hän olisi omassa suhteessaan seksinpuutteessa eikä ole suunnittelemassa eroa. Sinkkunaisen monimuotoisempaa miehentarvetta lienee hankala varatun miehen yksin täyttää. Enkä näe itseäni yhtenä monesta sängynlämmittäjistä jo seksitautien vuoksi.
Meillä on vielä keskustelematta sekin asia, haluaisiko vaimo tietää näistä naisista mitään. Vai haluaisiko hän kenties tuntea mun avioliiton ulkopuolisen seksikumppanin. Molemmissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa.

Jos suhde avataan niin se avataan kyllä molemmille, se on ainut reilu tapa. Vaimolla on seksikumppaneita ja kokemuksia paljon minua vähemmän. Vaimo oli neitsyt kun suhteemme alkoi. Suutelua ja sormileikkejä kummempaa ei ole muiden miesten kanssa kokenut. Itse haluaisin kyllä hänenkin kokeilevan hakea naiseuteensa virikkeitä suhteen ulkopuolelta, se voisi olla yksi keino "herätä" seksuaalisesti myös kotona. Vaimo on melko ujo ja estoinen, vaatisi paljon kannustusta sekä hyvän miehen että hän siihen lähtisi. Mutta itse olen valmis kääntämään ihan jokaisen kiven ennen eroa.

Eroa pässi. Et kuulu parisuhteeseen. Munan himot on kaikkea muuta tärkeämpää. Pelasta ihmissuhde itseltäsi. Yök.

Ei kovin hyvältä kuulosta jos olet valmis jättämään kumppanisi seksin takia. Runkkaat vessassa ja jatkat elämääsi näin on suurin osa muistakin varatuista miehistä tehnyt.

Liki 20 vuotta on meillä toiminut ja kumpikin on harrastanut seksiä aika monen kanssa, vaimolla varmaan yli 100 seksi seuralaista, varsinkin silloin alkuaikoina saattoi olla viikonlopun aikana 2-3 panokaveria kun tykkää lisäksi kimppakivasta !
Itselläkin reilut 50 naista ja muutama reilun parin vuoden suhdekin, yleensä kaatuu siihen kun nuo naiset varsinkin tahtoisivat omakseen ja jättämään puolison , toki parin kanssa oli sekin vaihtoehto aika lähellä kun olivat niin ihania ja rakastettavia ! Mutta itse olen laittanut edelle oman perheen ja lapset vaikka ovatkin jo aikuisia ja vaimon kanssa on ihan kivaa sekä hyvää seksiä! Vaimolla nykyään kaksi aktiivista nuorempaa miestä joiden kanssa harrastaa seksiä suht useinkin ja toisen kanssa kävivät kesällä lomareissullakin pari viikkoa !
Suosittelen sellaisille joilla ei mustasukkaisuus vaivaa kumminkaan puolin ! Jatkamme niin kauan kuin tämä on molemmille ok ja löydämme seuraa !,pitää nuorekkaana ja on syy pitää itsestä huolta !

Meillä(M43, N41) myös keskustelussa avoin suhde. Ollaan kauan oltu yhdessä ja elämä muuten mallillaan, seksin suhteen haluerot on melko suuria laadullisesti ja määrällisesti. Tämän johdosta vaimolla myös jonkinlainen kriisi ja oma naiseus vähän kateissa.

Haluaisin tietää miten lapsiperheessä olette käytännön järjestelyt hoitaneet? Mihin isä tai äiti lähtee jos on yön pois kotoa? Miten seuranhaku on toteutettu? Me asutaan suht pienellä paikkakunnalla ja tinderprofiilit on vähän suljettu vaihtoehto, kun haluamme pitää asian piilossa.

Herää epäitsekkyydestäsi ja panosta parisuhteeseesi. Tuskin häviät mitään. Päinvastoin.

Sivusta seurannut ja kyllä taitaa koitella ns. normia liittoa, jossa molemmat ovat sitoutuneet toisiinsa, seksi toisen kanssa rikkoo liiton ennemmin tai myöhemmin. Itse juuri miettinyt samaa, mutta nainen, joka vailla ja muuten suhde todella hyvä.

Voin kertoa oman tarinani, Olen mies 58 v ja vaimoni on minua kolme vuotta vanhempi. Naimissa ollaan oltu pitkälti yli 30 vuotta, Seksi hiipui kumppanin vaikeisiin vaihdevuosiin, Hellyyttä on yhä ja seksiäkin, yleensä ilman penetraatiota. Vaimoni sanoi pari vuotta sitten kun asiasta avoimesti keskustelimme, että ehkä et puutteeseen kuole, mutta puutteessa voit hyvinkin kuolla. Niinpä hän kehotti minua vieraisiin, koska minun haluni olivat moninkertaiset häneen verrattuna ja seksin harrastaminen vastentahtoisesti ei ole kivaa kummallekaan. En ollut asiasta innostunut, Sovimme kuitenkin, että suhde olisi tästä eteenpäin avoin molemmille, Hassusti jopa jossain kohtaa toivoin, että jos hän löytäisi jostain rakastajan, niin toisiko se lisäkipinää myös meidän sänkyyn. Itse ajattelin aloittajan tapaan ja jotenkin epäilin miten vaimoni oikeasti suhtautuisi jos minulla olisi joku toinen, Vaikka se olisikin vain sovittua seksiä. Vuosi sopimuksen tekemisen jälkeen tapahtui jotain yllättävää. Vaimoni kertoi entisestä työystävästään, joka oli jäänyt nyt eläkkeelle. Vaimoni oli ollut hänen läksijäisissä ja olivat istuneet iltaa. Ehkä alkoholilla oli vaikutusta kun olivat avoimesti keskustelleet parisuhteistaan ja seksielämästään myös. Kävi ilmi, että heillä tilanne oli päinvastoin, Heillä mies oli se haluton ja naisella taas oli seksuaalisesti uusi herääminen sen jälkeen kun kuukautiset loppuivat ja elämä näytti muutenkin vakaalta ja kiireettömältä. Ei liene vaikea arvata, että minun ja tämän naisen välille syntyi seksisuhde ja tavallaan siis vaimoni aloitteesta. Näemme kaksi kertaa kuussa ja nautimme seksistä ja nautinnon tuottamisesta toiselle, Mutta, sitten tulee se iso mutta, Hän ei ole kertonut miehelleen tästä suhteesta ja taakka kiinnijäämisen pelon, häpeän ja ties minkä kanssa on alkanut vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa. Viimeiset kymmen kertaa hän on ennen jokaista tapaamista sanonut, että tämä on nyt sitten viimeinen kerta, että ei voi tehdä tätä salaa mieheltään, Mutta sitten himo vetää taas yhteen parin viikon päästä. Mutta nyt huomaan, että tilanne alkaa vaikuttaa minuunkin ja koen, että pitäisikö minun lopettaa suhde koska hän ei siihen pysty. Seksi sinänsä on edelleen mahtavaa, mutta sen jälkeen on molemmilla pari päivää paha olo. Mietin myös itsekkäästi, että jos tämä suhde loppuu niin olen taas tilanteessa jos en pysty toteuttamaan omia tarpeitani kuin rajoitetusti. Myös vaimoni tietää tilanteen ja heijastuu hänen käytökseensä niin, että yrittää tietysti tukea ystäväänsä joko kertomaan miehellee tai katkaisemaan kuluttavan suhteen minuun, Melkein joka kerta kun vaimoni tulee tapaamiselta hänen luotaan, hän ottaa minulta suihin ta vähintään runkkaa. Se tuntuu minusta siltä, että valmistelee minua tavallaan suhteen päättymiseen. Oli siis vuoden verran kivaa kaikilla, mutta nyt kaikkien päässä myllertää ja pelottaa, että kohta ei ole kenelläkään kivaa. Minäkin näen jo unia joissa "panokaverini" aviomies seisoo meidän oven takana ja on selvästi uhkaavan oloinen,