Terapeutin vaitiolovelvollisuuden raja

Et todellakaan voi mennä tunnustamaan sellaisia rikoksiasi terapeuteille etkä lääkäreille joista et ole saanut lain määrittämää rangaistusta. Tunnustamalla teet heistä kanssarikollisia. Pakkohan niiden on ilmoittaa niistä poliisille.

Jos kyseessä on joku pikkurikos, tyyliin näpistit kaupasta lenkkimakkaran tai pössyttelit joskus 5-10 vuotta sitten, ja sen jälkeen olet ollut täysin nuhteeton, niin ei se niin vakavaa ole, varmaan rikoksena vanhentunut.
Jos kyseessä on väkivaltarikokset/ olet satuttanut ihmisiä, et sinä anteeksiantoa saa terapeutilta. Ainakin niistä ne joutuu ilmoittamaan virkavallalle aivan varmasti.

Jos sulla omatunto vaivaa, poliisilaitos on oikea paikka sen puhdistamiseksi. Siellä sinä voit avautua lain vastaisista teoistasi sydämesi kyllyydestä ja anoa mahdollisimman pientä tuomiota tai synninpäästöä jos rikoksesi ovat jo vanhentuneet.

https://yle.fi/uutiset/3-11750061

Uskalletaanko terapeutille kertoa jatkossa kaikesta? Kokenut psykoterapeutti pelkää että ei, koska pian käynnin tiedot näkyvät Omakannassa

Psykoterapeutti joutuu lain mukaan tekemään kirjauksia joka käynniltä siitä mitä puhutaan. Lisäksi kahden kuukauden välein laajempi yhteenveto hoidon etenemisestä. Etenkin väkivaltaisuutta, itsemurhavaaraa tai päihteidenkäyttöä on kirjattava tarkasti. Nämä ovat Valviran ohjeet.

Kirjaukset tehtiin ennen paperille. Yksityisterapeutit tekivät merkintänsä ns. ruutuvihkoon, jota he säilyttivät työhuoneessaan lukitussa kaapissa. Julkisella sektorilla paperisia potilaskertomuksia säilytettiin ensin osastolla ja hoidon päätyttyä sairaalan tms. hoitolaitoksen arkistossa. Kun terapeutti jäi eläkkeelle, paperit siirrettiin kaupungin arkistoon.

Nykyään on sähköinen kirjaaminen ja Kanta, ja Kelan sähköinen arkisto jonne eläköityneiden terapeuttien kirjaukset siirtyvät. Terapiakirjaukset luokitellaan potilaskirjauksiksi siinä missä somaattisia sairauksia koskevat lääkärien merkinnätkin, ja niitä säilytetään 12 vuotta potilaan kuoleman jälkeen.

Julkisella sektorilla kaikki terapiakirjaukset tehdään Kantaan. Yksityisellä on vaihtelevia käytäntöjä, mutta jossain vaiheessa kaikkien terapeuttien täytyy ruveta tekemään kirjaukset Kantaan. Toistaiseksi on vielä ruutuvihkomahdollisuus tai näiden välimuoto, lääkäriaseman tai terapeuttikollektiivin yhteinen sähköinen järjestelmä, joka ei ole Kannassa. - En ole ihan varma, onko säädökset jo muuttuneet niin että kaikki yksityisterapeutitkin joutuvat kirjaamaan suoraan Kantaan.

Kannan kirjaukset ovat luettavissa pääsääntöisesti kaikille saman terveydenhuollon yksikön työntekijöille, joilla on jonkintyyppinen hoitosuhde potilaaseen. Hoitosuhteen määritelmä on laaja, mm. toimistohenkilökunta ja kaikki hoitajat, fyssarit, hammaslääkärit jne.

Terapiakirjaukset eivät ole mitenkään erityisesti suojattuja tai salattuja. Niitä pääsee lukemaan kuka tahansa hoitava henkilö jos katsoo, että se on hyödyksi hoitotyössä. "Kokonaisvaltainen hoito" on riittävä peruste. Et siis voi valittaa ylilääkärille, Aviin tms. jos katsot, että oli väärin, että fysioterapeutti luki mitä olet kertonut lapsuudentraumoistasi terveysaseman psykologille, tai kun yleislääkäri kävi läpi mitä psykiatri oli kirjannut masennuksesi syistä.

Terveydenhuollon toimintayksikkö tarkoittaa Kannassa julkisella sektorilla yleensä koko sairaanhoitopiiriä kaikkine toimipisteineen. Yksityisellä terveydenhuollon toimintayksikkö on koko lääkäriasema. Siis jos käyt julkisella sektorilla terapiassa, merkinnät ovat luettavissa aina kun menet mille tahansa käynnille kyseisen sh-piirin jossain toimipaikassa.

Omakanta on Kannan se osa, joka näkyy potilaalle itselleen. Sen, minkä näet Omakannassa, näkevät myös kaikki sinua hoitavat, ja he näkevät Kannasta lisäksi kirjauksia, joita potilas ei näe Omakannassa. Terapiakirjaukset yleensä näkyvät Omakannassa.

Omakannassa potilas voi tehdä jonkin verran kieltoja sen mukaan mitä haluaa minnekin näkyvän. Julkisella sektorilla ei kuitenkaan voi kieltää käytännössä yhtään mitään sen sh-piirin sisällä, jossa kirjaus on tehty. Ei voi esim. kieltää terapiakäynnin tai vaikka psykiatrisen sairaalajakson tietoja näkymästä muualle.
Mitään kovin luottamuksellista ei siis kannata puhua julkisen sektorin käynneillä.

Yksityisellä sektorilla Omakanta sallii enemmän kieltomahdollisuuksia. Voi ruksata piiloon yksittäisiä käyntejä tai esimerkiksi kokonaisen lääkäriaseman, jolloin terapiakäynnit vaikkapa Mehiläisessä eivät näy Mehiläisen ulkopuolelle. Yksityiset lääkäriasemat tarjoavat yleensä lisäksi omana palvelunaan mahdollisuutta kieltää käynnin näkyminen lääkäriaseman sisällä, niin että tekstit näkee ainoastaan se hoitohenkilö joka ne on kirjoittanut.

Mitä tulee kysymykseen, onko terapeutilla velvollisuus kertoa ulkopuolisille jostain rikoksen nimikkeet täyttävästä teosta, niin muistaakseni siinä oli niin että jos rikoksesta saa riittävän suuruisen rangaistuksen niin työntekijän on kerrottava siitä poliisille. En muista tarkkaan mutta se taisi olla kaksi vuotta vankeutta.
Ihan pikkurikoksista terapeutin ei siis ole pakko kertoa.
Lapsia koskevat asiat ovat oma lukunsa. Terveydenhuollon työntekijöillä on velvollisuus ottaa yhteyttä lastensuojeluun jos epäilevät lapsen olevan vaarassa. Esim. jos lasta pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi.

Terapiassa ei siis nykyään käytännössä ole vaitiolovelvollisuutta - kaikki mitä sanot voidaan periaatteessa kirjata sellaisenaan Kantaan, ja kirjauksia tulevat lukemaan monet ihmiset, joita et ehkä edes tunne, ja ne säilytetään 12 vuotta kuolemasi jälkeen.

Tietenkään hoitava henkilö ei saa kertoa potilaansa asioista ulkopuolisille, esim. perheenjäsenilleen tai kavereilleen. Terveydenhuoltojärjestelmän sisällä ei terapeutti kuitenkaan ole mitenkään vaitiolovelvollinen. Hän voi hölöttää asiakkaansa asioista melko vapaasti kollegoilleen. Joko Kantaan kirjaamalla tai suullisesti, konsultoidessaan.

Itse en menisi koskaan terapeutille, joka noudattaa nykyisiä kirjaamissäännöksiä. Minulla on terapia kesken, terapeuttini on yksityissektorilla, hän on iäkäs ja kokenut ja on ilmoittanut ettei anna ruutuvihkoaan kenellekään ulkopuoliselle, ei Kantaan, ei Kelalle, ei minnekään, eikä edes eläkkeelle jäädessään. Sanktioiden uhallakin.
Jos terapiani olisi Kela-korvattua, voisi olla vaikeampi toteuttaa tätä lupausta. Silloin sopisimme keskenämme kirjauksista, ja pitäisin huolen, ettei yksityisasioistani tihku mitään olennaista terveydenhuoltojärjestelmään.

Jos on tarvetta keskustella luottamuksellisesti, papit lienevät ainoita joilla on vaitiolovelvollisuus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rippisalaisuus

Rippisalaisuus tarkoittaa papin velvollisuutta pitää salassa kaikki ripissä tai muussa sielunhoidossa kuulemansa.[1]

Suomessa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta kirkkolaissa säädetty ehdoton vaitiolovelvollisuus sekä kirkon että valtion silmissä. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa tai henkilöä. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta niin, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.[2][3] Ehdoton rippisalaisuus, jota tuomioistuin ei voi määrätä murrettavaksi, on vain papeilla. Se ei ulotu muihin kirkon työntekijöihin, eikä myöskään maallikoihin.[4]