Eriytyneet todellisuudet

Siis toi Pentikäinen on aivan jäätävän hyvä kirjoittaja.

Aiai. Ei saisi kyseenalaistaa auktoriteetteja. Suomi on maailman onnellisin maa, täällä ei ole korruptiota ja parasta turvallisuus politiikkaa on hyvät naapurissuhteet Venäjään. Oikeestaan poistetaan toi viimeinen 😄

"Joustavaa totuutta", "minun totuutta", "sinun totuutta"...etc ei oikeasti ole olemassa. Totuus on määritelmällisesti aina absoluuttinen. Jos se ei sitä ole, kyse on vain näkökulmasta ja/tai mielipiteestä. Mutta ei mistään "x:n totuudesta". Esim. jos sanon että "Maapallo kiertää aurinkoa", se ei ole mielipide vaan absoluuttinen totuus. Näin vaan asia on, halusitpa sitä tai et. Aletaan käyttämään sanaa "totuus" oikein eikä lisätä siihen jotain hämäriä X:iä. Totuus on aina absoluuttinen. Piste.

Taitaa myös Pentikäisellä olla oma agendansa.

Jos nyt lähdettäisiin siitä, että jokainen saa ajatella ihan itse ja kyseenalaistaa vaikka kaiken, kunhan osaa perustella asiansa.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään syytä luottaa sokeasti mihinkään auktoriteettiin Suomessa. Täällä pimitetään kansalta tietoa sekä kuntatasolla että valtion tasolla. Jopa sellaista julkista tietoa, mitä ei ole laillista pimittää!

Olen nationalisti, mutta putinistit eivät ole minun suosiossani. Voisivat painua vidduun, taikka sitten vaikka Venäjälle.
Toisaalta, nationalismihan on nykyään kuulemma melkein rikollista ja synonyymi tyhmyydelle. Paitsi silloin, kun puhutaan ukrainalaisista.

Suomi kuuluu kaikille! ....vai miten se meni..

Ajatuksia ja näkemyksiä saa esittää, niitä saa epäillä ja kyseenalaistaa. Tätä on länsimaalainen vapaus ja sille tieteen totuudetkin perustuvat. Ihmisillä on, tai ainakin pitäisi olla, vapaus valita mitä ajattelevat.

On tietysti selvää, että varsinkin markkinoinnissa saatetaan tehdä täysin perättömiä väitteitä, joilla kuluttajia houkutellaan maksamaan jostain sellaisesta, mitä eivät tule saamaan. Kyse ei ole sinänsä sananvapauteen puuttumisesta, sillä harhaanjohtava taikka valheellinen markkinointi rinnastuu rikosoikeudelliseen petokseen.

Yhteiskunnan velvollisuus on suojella kansalaisiaan suoranaisesti ja konkreettisesti vahingolliselta sanan käyttämiseltä joko kieltämällä esittämästä valheellisia väittämiä taikka valistamalla kansalaisia toimimaan paremman harkinnan varassa.

Mitä tulee uutisointiin taikka tapahtumista kertomiseen ylipäätään, vaikuttaa kertojan oma näkemys aina kertomukseen.

Tapahtumista kertominen voidaan aina pelkistää tyyliin: "Klo 22:30 herra X:n käsi kohtasi herra Y:n kasvot, jonka jälkeen Y tuupertui välittömästi katuun. Tapahtumasta todistavat kertomuksillaan henkilöt A ja B sekä valvontakameran tallenne".

On siis mitä ilmeisemmin absoluuttinen totuus, että X:n käsi on osunut Y:n kasvoihin, jonka jälkeen hän on tuupertunut katuun.

Pelkistettäessä saatetaan kuitenkin jättää tapahtumasta paljonkin pois, jolloin kertomukseen valikoituu vain pieni osa kokonaisuudesta. Esimerkin tapauksessa ollaan kertomuksesta saatettu jättää pois, että herra X on sokea ja keppinsä kadottaneena hän eteni käsillään haparoiden, jolloin hänen kätensä osui Y:n kasvoihin. Edelleen pelkistetystä kertomuksesta jätettiin pois, että Y on diabeetikko, jonka verensokerin alhaisuus sai hänet tuupertumaan sillä hetkellä, kun X:n käsi osui häntä kasvoihin.

Jos pohdimme syyllisyyttä johonkin, antaa pelkistetty ja vajavainen kertomus aivan erilaisen kuvan syyllisyydestä kuin täydennetty versio tekee.

Kun siis seuraamme uutisointia maailmalta, voimme aina pohtia, että kerrotaanko meille ylipäätään faktoja vaillinaisin taustoin, ja jos kerrotaan, pyritäänkö sillä vierittämään syyllisyyttä jollekin taholle?

Jos mennään vielä sellaisiin käsitteisiin kuin motivaatio, oikeutus ja oikeus, mistään absoluuttisista totuuksista ei tietenkään voida puhua. Nehän ovat pelkkiä näkemyksiä, joita vastaan ja puolesta voidaan argumentoida monin tavoin. Ratkaisu on silloin kunkin omassa arvomaailmassa, ja moniarvoisessa yhteiskunnassa tulee kunnioittaa monia arvoja.