Miksi tapaamisia ei voi sopia etukäteen?

Aika outoa, jos joku nyt siitä harmistuu, että samana päivänä joku juttu ei käy. Muutoin sanoisin, että ex- tempore jutut, jotka kekkaa samana päivänä voi olla tosi antoisia.

Spontaanit asiat kuuluvat ihmissuhteisiin, myös ystävyyteen.

Mullakin ystävä, joka kaivaa almanakkaa aina esille, kun pyytää kylään. Tulee olo, ettei ole mikään tärkeä hänelle alkuunkaan, vaan joku merkintä kalenterissa, joka pitää sovittaa johonkin väliin ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Ongelma on mielestäni kokokaan tämän almanakka-ystävän, joka on buukannut päivänsä siihen jamaan, että tarvii vapaa-ajallakin kalenteria. Mutta koska hän ei tiedosta omaa ongelmaansa, kärsijäksi jää vain ystävänsä.

Itselläni ei ole koskaan ennen häntä ollut ystävää, joka olisi tarvinnut kalenteria tapaamisista sovittaessa. Hän on siis todella ollut ainut laatuaan.

Jos ei ole kovin innokas menemisissään, kannattaa se kertoa suoraan. Siinä on kyllä riskinsä, voi pyynnöt ajan kanssa loppua kokonaan, mutta asioitten tärkeysjärjestys on jokaisen itse ratkaistava - on päätettävä, myöntyäkö vastentahtoisesti johonkin vai ei.

Tottakai tapaamisia voi sopia etukäteen, joskus on pakkokin sopia etukäteen tapaamisia. Mutta usein toistensa seurassa hyvin viihtyvät ihmiset tapaavat toisiaan ihan ilman etukäteissuunnittelua ja lyhyelläkin varoitusjalla, esim. toinen vain soittaa, että aion nyt lähteä lenkille, lähdetkö sinä mukaani jne.

Aloittajan kannattaa harkita uusia ystävyyssuhteita sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samalla aaltopituudella kanssasi ja tykkäävät sinun laillasi vain etukäteen sovituista tapaamisista.

Yleensä noin toimivat ihmiset, joille on tehty oharit ja olet sitten varasuunnitelmana. He ovat jo hypettäneet itsensä sosiaaliseen tapaamiseen ja ovat aivan täpinöissään. Sitten kun joku tekee oharit niin aletaan etsimään äkkiä jotain varallaolijaa, jonka kanssa hengailla.

Riippuu tapaamistavasta, lenkille voin lähteä tyyliin heti tai vaikka naapuriin kahville, mutta vähänkään laittautumista vaativaan tilanteeseen tarvitsen reilusti etukäteisaikaa. Jos on pyykkikone päällä seuraavat kaksi tuntia ja pitkät hiukset pesemättä, niin useampi tunti menee ennen lähtövalmiutta.

Aloittajan kommentista saa sen kuvan, että ystäviä on muitakin kuin nämä muutamat yllättäjät, joten jos asiat hiertää jonkun kanssa, niin lopeta tapaamiset, jotka eivät sovi sinun elämäntyyliisi. Eihän niitä riidoissa tarvi lopettaa. Ja vielä jää jäljelle ystäviä, jotka eivät sinua yllättele.

Olen itsekin ihminen, joka ei oikein handlaa yllätyskäänteitä totutussa elämänmenossa. Joskus olen kumminkin huomannut, että tapahtunut ex tempore-juttu onkin voinut olla parasta, mitä on tapahtunut. Se on sellaista oman mukaavuusalueen ulkopuolelle joutumista. Sen takia se aiheuttaa luonnollisesti negatiivisen vastareaktion. Mutta negatiivinen reaktio ei aina osoittaudu oikeaksi reaktioksi. Saatat myös menettää jotain hienoa, jos kaikki on aina etukäteen suunniteltua elämässäsi.

Itselle tuli joskus eteen yllätysreissu, joka oli tehtävä täysin yksin ja todella kaua. Myöskin sellaisilla liikennevälineillä, joilla en ollut koskaan ennen matkustanut. Saati sitten yksin. Olin liki shokissa lähtöajatuksen kanssa, mutta lähdin kuitenkin. Päätös lähdöstä piti tehdä tosi nopeasti. Jälkikäteen reissu maksoi itsensä takaisin monella tapaa. Tiesin esimerkiskis sen jälkeen pystyväni vielä pitempään reissuun yksin. Eli tuli roppakaupalla rohkeutta lisää elämään. Eikä ne ex tempore-jututkaan saa minua enää ihan suunniltaan.