Olen jo pitkään ajatellut, että ehkä synnyin väärään aikaan, väärään paikkaan...
ohjelmoituun aikaan, sääntöihin, jotka palvelevat jotain muuta tarkoitusta, ei elämän, ei rakkauden...
Parisuhde, rakkaus ... niin näitä lukiessani ja omasta kokemuksestani uskon, että ihmiset, kauniit ja ihanat enkelit, toimivat arjessa toisin kuin syvällä sydämessään tietävät, oikeaksi tuntevat ja onnettomina kahlaavat läpi elämänsä tunnevankeina ja katkerina.
Kuinka sääli!
Vakaasti tunnen, että vain sydämessä oleva iloinen ja vapaa rakkaus itseen ja toiseen ihmiseen, kuin myös kunnioitus, on kaikki, riittää
- kun kaikki tuo tulee OMASTA VAPAASTA tahdosta ja omasta VAPAASTA valinnasta.
Ei ole vaatimuksia, ei käskyjä ei edes ohjeita.
Kiitollisuus, että joku rakastaa minua samoista syistä - syistä, joilla juuri minä olen minä.
Nöyränä ja iloisena omantunnonsa edessä. :)
Ei ole uskottomuuta, se ei ole edes tärkeä, ei pettämistä. On vain jokaisen oma vapaa tahto, ja sen edessä voi vain polvistua kunnioittaen..
Sekö on ideaalia rakkautta? :)
Miksi tyytyä muuhun, miksi tuhlata se aika, jonka lahjaksi on saanut, miksi suostua kyytiin, jota ohjaa joku muu....
ei itse, ei rakkaus, ei mikään mikä tärkeää loppujen lopuksi on.
Vaikka tämä ideaali ei ole valitettavasti kovinkaan realistista kuin erittäin harvoin, on jokaisella se tunnejälki sielussa...
Ja sitä me etsimme, sitä me itkemme ja siitä me kirjoitamme.
Kun kaikkea ei saa, saa ainakin kuunnella sitä ydintään, joka kyllä kertoo oikean vastauksen, kun sitä uskaltaa kuunnella.
Ja siksi väärässä ajassa ja paikassa, kun niin harvoin kuulen tästä puhuttavan, miesten suusta tuskin koskaan...
Ja "käskettyä rakkautta" en tahdo :)
Voimia elää rohkeasti omana itsenäsi!!!
ohjelmoituun aikaan, sääntöihin, jotka palvelevat jotain muuta tarkoitusta, ei elämän, ei rakkauden...
Parisuhde, rakkaus ... niin näitä lukiessani ja omasta kokemuksestani uskon, että ihmiset, kauniit ja ihanat enkelit, toimivat arjessa toisin kuin syvällä sydämessään tietävät, oikeaksi tuntevat ja onnettomina kahlaavat läpi elämänsä tunnevankeina ja katkerina.
Kuinka sääli!
Vakaasti tunnen, että vain sydämessä oleva iloinen ja vapaa rakkaus itseen ja toiseen ihmiseen, kuin myös kunnioitus, on kaikki, riittää
- kun kaikki tuo tulee OMASTA VAPAASTA tahdosta ja omasta VAPAASTA valinnasta.
Ei ole vaatimuksia, ei käskyjä ei edes ohjeita.
Kiitollisuus, että joku rakastaa minua samoista syistä - syistä, joilla juuri minä olen minä.
Nöyränä ja iloisena omantunnonsa edessä. :)
Ei ole uskottomuuta, se ei ole edes tärkeä, ei pettämistä. On vain jokaisen oma vapaa tahto, ja sen edessä voi vain polvistua kunnioittaen..
Sekö on ideaalia rakkautta? :)
Miksi tyytyä muuhun, miksi tuhlata se aika, jonka lahjaksi on saanut, miksi suostua kyytiin, jota ohjaa joku muu....
ei itse, ei rakkaus, ei mikään mikä tärkeää loppujen lopuksi on.
Vaikka tämä ideaali ei ole valitettavasti kovinkaan realistista kuin erittäin harvoin, on jokaisella se tunnejälki sielussa...
Ja sitä me etsimme, sitä me itkemme ja siitä me kirjoitamme.
Kun kaikkea ei saa, saa ainakin kuunnella sitä ydintään, joka kyllä kertoo oikean vastauksen, kun sitä uskaltaa kuunnella.
Ja siksi väärässä ajassa ja paikassa, kun niin harvoin kuulen tästä puhuttavan, miesten suusta tuskin koskaan...
Ja "käskettyä rakkautta" en tahdo :)
Voimia elää rohkeasti omana itsenäsi!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
viestistäsi. Se oli ihanan positiivinen. Sisälsi minulle itsellenikin tärkeitä pointteja.
On hyvä joskus ajatella noin.
Ottaa etäisyyttä ja katsoa itseään
mikä minä oikeasti olen
mitä tunnen ja ajattelen
ja miten tulisi toimia.
Kiitos.
Voi kun kauniisti kirjoitettu, noin minäkin ajattelen ja myöskin elän omassa parisuhteessani. Rakkaus on suuri lahja meille ihmisille eikä sitä saa rajoittaa ja kahlita.
Minusta kuitenkin näyttää siltä kun tätä parisuhdemaailmaa katselen, että monet eivät rakasta sitä ihmistä jonka kanssa elävät, vaan he rakastavat sitä mitä saavat siltä toiselta ihmiseltä tai sen toisen ihmisen kautta. Monet eivät edes tunne sitä kumppaniaan oikeasti, vielä vähemmän ovat aidosti kiinnostuneita hänestä ihmisenä. Kuitenkin juuri se, että joku on syvästi ja aidosti kiinnostunut juuri minusta ihmisenä, on luullakseni monien suurin toive sisimmässään. Sen toiveen toteutumiseen tarvitaan kuitenkin rohkeutta ja uskallusta molemmin puolin ja se se onkin jo usein sitten ylikurssia. Ja toiveet jäävät toteutumatta vaikka se oikeastaan on ihan omassa kädessä.