VAUVAKUUME

Ai ollaanko ? Onko se rakkautta, jos ei suo kumppanilleen lasta ? Kovin syvääkin..? Ei kuulosta sellaiselta, valitettavasti.

- Juu, isäksi on helppo tulla, minustakin tuli, alle kahden minuutin ja vielä "vahingossa"! Mutta ei isänä olekkaan niin helppoo olla, kuin luulis? Jos haluat vain lapsen, siittäjiä kyllä löytyy! Mutta vakavan parisuhteen kanssa onkin eri juttu? Onhan se mukavaa, kun on oma tenava, mutta kuuluuko myös lapsen isä siihen, vai vain pelkkä tenava? Mikä tässä tapauksessa on isän rooli, pelkkä elättäjäkö? Mainitsit, että hänellä on jo yksi lapsi ennestään! Luulen, että hän tuntee itsensä pelkäksi maksuautomaatiksi, eikä halua tehdä toista kertaa samaa "virhettä"! Siksi suhteeseen pitää panostaa ja keskinäinen luottamus on kaikkein tärkeintä, jos siinä onnistut, kyllä se lapsikin sitten tulee, jos on tullakseen? Hyvät jatkot!

Minä ja mieheni ollaan kohta oltu vuosi naimisissa..
Mieheni on minua 4 vuotta vanhempi ja hän sai vuoden vaihteessa oikean kuningas idean, hän haluaa lapsen.
Hyvä, etten persiilleni lentänyt, kun baarissa mies ehdotti lisääntymistä. Minä olin ajatellut, että meille ei mukuloita tulisi, että hoidettaisiin vain koiria ja eleltäis helevetin leveesti.

Kyllähän tuon ymmärtää, että jossain vaiheessa se mieskin haluaa jatkaa sukua (se on se lähestyvä 30 kriisi, jolloin alkavat oivaltaa asioita)
Onhan mies aikasemminkin halunnut lapsen kanssani, aikaisemmin olen vain keksinyt niinkin "päteviä" tekosyitä kuin: Mä en tykkää lapsiista, musta tulee niin ruma ja läski, meillä ei ole sen jälkeen enään yhteistä aikaa jne.

Noh, nyt olen raskaana. Lukuunottamatta pahoinvointeja yms. niin tämä on ollut ihan kiva juttu, ei tarvitse enään suunnitella kahden ihmisen tarpeita, saan miettiä masuasukin tarpeita myös. =D
Ja mieheni... hän on tietenkin onnensa kukkuloilla ja pakko myöntää- niin olen minäkin