Olen itse ollut sinkkuna eroni jälkeen jo pidemmän aikaa. Netistä olen etsinyt vuosien varrella seuraa, ajatuksella ja toiveella löytää pysyvämpi suhde mukavan naisen kanssa. Ehkä jopa avioliittoon saakka jos, oikein kivasti kävisi. Suhteita on ollut mutta, valitettavasti ne ei ole kestäneet, kuten toivoin. Kenestäkään näistä naisista ei kyllä jäänyt ns. pahaa sanottavaa. Ihminen itsessään on itselleni tärkeä. Se tunne mikä, hänestä syntyy. Tiettyä ihannenaistyyppiäkään ei varsinaisesti ole. Silmät ja hymy sen monesti kertoo, kuinka kemiat käy. Kuitenkin, jostain syystä, jostain syvältä alitajuntaisesti pidän pitkistä naisista. Itseäni pidemmistä! Vaikka ei ne huonoja ole lyhetkään naiset..ei sillä! Tunnehan se kuitenkin lopulta määrää ja kertoo, kenen kanssa on hyvä olla.
Olen itse 172cm ja salaa toivoisin löytäväni kumpanin joka on paljaintassuin vähintään muutaman sentin itsestäni pidempi. Itsetuntoni kestää kulkea naisen rinnalla kyllä vaikka pituuseromme olisi huomattavakin. Miksi näin, en osaa sanoa mutta, näin on. Pidän pitkistä Naisista. Hiukan olen koettanut häntä etsiäkin mutta, valitettavasti hyvin harva nainen on henkisesti valmis suhteeseen itseään lyhemmän miehen kanssa. Mikä siinä on syynä? alitajuntainen, kivikautinen käsitys mitä tuli kumpaninvalinta kysymykseen? Mutta, olisi se ihana joskus pussata reilusti ylöspäin, muutenkin kuin polvillaan ollen :D olisi joku joka yltää nostaa sen jauhopussin ylähyllyltä ilman jakkaraa.. Nuoremmissa ikäpolvissa tätäkin "pituusmyyttiä" näyttäisi rikottavan jo enemmän. Näin aikuisempien liki 60v joukossa se on hyvin harvinaista. Voisiko joku nainen, ystävällisesti hiukan valoittaa minulle. Miksi se on niin, mahdottoman tuntuinen asia. Tuo ylöspäin suuteleminen seisten, on itselleni vielä toistaiseksi kokematon juttu mutta, ehkä joskus :) Haaveillahan voi!
Olen itse 172cm ja salaa toivoisin löytäväni kumpanin joka on paljaintassuin vähintään muutaman sentin itsestäni pidempi. Itsetuntoni kestää kulkea naisen rinnalla kyllä vaikka pituuseromme olisi huomattavakin. Miksi näin, en osaa sanoa mutta, näin on. Pidän pitkistä Naisista. Hiukan olen koettanut häntä etsiäkin mutta, valitettavasti hyvin harva nainen on henkisesti valmis suhteeseen itseään lyhemmän miehen kanssa. Mikä siinä on syynä? alitajuntainen, kivikautinen käsitys mitä tuli kumpaninvalinta kysymykseen? Mutta, olisi se ihana joskus pussata reilusti ylöspäin, muutenkin kuin polvillaan ollen :D olisi joku joka yltää nostaa sen jauhopussin ylähyllyltä ilman jakkaraa.. Nuoremmissa ikäpolvissa tätäkin "pituusmyyttiä" näyttäisi rikottavan jo enemmän. Näin aikuisempien liki 60v joukossa se on hyvin harvinaista. Voisiko joku nainen, ystävällisesti hiukan valoittaa minulle. Miksi se on niin, mahdottoman tuntuinen asia. Tuo ylöspäin suuteleminen seisten, on itselleni vielä toistaiseksi kokematon juttu mutta, ehkä joskus :) Haaveillahan voi!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asiaan vaikuttaa varmaan monet jutut:
- biologia 1, nainen alitajuisesti etsii itselleen ja lapsille suojelijaa
- biologia 2, miehet ovat keskimäärin naisia pidempiä
- ympäristön paineet, poikkeavuudet keräävät huomiota, oli kyse sitten ikäerosta, kokoerosta, rotueroista jne
- tottumukset/muoti, kun joka paikassa (kaverit, mainokset, elokuvat) miehet ovat yyleensä pidempiä, niin omat aivot ikään kuin sopeutuvat ajatukseen.
Tapasin sattumalta erään naisen pari vuotta sitten, molemmat yli 60-vuotiaita. Olen 178 cm ja nainen oli ehkä pari senttiä pitempi. Juttu alkoi luistaa, ja seurusteltiin sitten pari vuotta. Pituusero ei haitannut häntä eikä minua, en edes ajatellut asiaa. Sitten hän yllättäen kuoli, mikä oli minulle shokki.
Itse ajatellut näin, et jollei suhteessa osaa tai voi olla luonteva oma itsensä, silloin suhteessa olo voi olla jopa stressaavaa? Silloin suhteilu ei ole hyväksi vaan enempi haitaksi? Olen sinkku ja varovainen sinkku, jolla usko mennyt jo sen oikean naisen löytymiseen siksi ehkä koen näin?
Lisään vielä: Mitä koko eroon tulee, jos olet pitkä ja seurustelet vielä pitemmän kanssa, uskon silloin kokoerolla olevan vähemmän merkitystä. Ulkopuoliset vähemmän reakoi siihen, kuin jos olet lyhyt joka seurustelee pitemmän naisen kanssa.
Luonteet merkkaa enemmän kuin pituus tai ikäero. Sopivat toisilleen niin yhdessä olo toimii.
Naiset sitten ovat selvännäkijöitä, koska laskeskelin kerran, että noin puolessa erään deittipalstan naisten ilmoituksissa mainittiin pituusvaatimus tavalla tai toisella. He siis näkivät, että juuri heitä etsivät lyhyemmät miehet olivat luonteeltaan huonompia, kuin pidemmät.
Itse en ole edes pitkä nainen, vaan ihan ikäluokassani keskipituinen. Silti olen usein törmännyt miehiin, joille "pituuteni" on ongelma. Itsehän en pidä pitkistä miehistä, vaan max 175 saisi mieluiten olla. Mä kuitenkin tykkään käyttää kunnolla korkeita korkoja ja tuo on tuonut eteen aika absurdejakin tilanteita, joissa seuralainen on suorastaan skitsonnut kengistäni. Koska tuo pituuskysymys on monille miehille niin valtavan arka paikka niin kokemukset tekevät väistämättä varovaiseksi lähestyä itseä lyhyempää miestä. Tämä siis vaikka minä kuljen koroissa. Tilanne on varmasti vielä vaikeampi, jos on koroitta miestä pidempi.
Ketjun+aloittajana+:)+Uskon+tuohon+että,+monelle+miehelle+se+voi+olla+hiukan+arkapaikka+jos+nainen+on+pidempi+jo+paljainjaloin,+saatikka+jos+laittaa+korkarit.+Itse+koen+toisin,+Ylpeänä+naisestani+kulkisin+jos,+saisin+kulkea+tuollaisen+rinnalla.+En+koe+että,+miehuuttani+mitenkään+koeteltaisiin+saatikka+uhattaisiin.+Enempi+päinvastoin.+Luulenpa,+salaa+monimies+katsoisi+kulkuamme+hiukan+kadehtien.+Kuka+enempi,+kuka+vähempi.+Useimat+ei+siihen+kiinittäisi+mitään+huomiota.
Jep, tuo tekstini ei ollut tarkoitettu moitteeksi sinulle. Sen oli tarkoitus vain selventää miksi nainen voi kokea hyvinkin vaikeaksi lähestyä itseään lyhyempää miestä. Naisen voi myös olla vaikea luottaa asian olevan miehelle ok, jos hänellä on yhtään samanlaisia kokemuksia kuin minulla on. Minusta ovat kiinnostuneet miehet, jotka ovat jo alunperin nähneet millaisia kenkiä käytän. Vaan sitten kun on alettu tapailla ja mies on "joutunut" kävelemään julkisesti mun vieressä, niin on alkanut natkutus ja välillä suoranainen skitsoilu mun kengistäni.
Nytkin olen kiinnostunut miehestä joka on ihan kengittä joko tasan saman pituinen kanssani tai ehkä jopa muutaman sentin lyhyempi. Vaikka hän vaikuttaa ihan kiinnostuneelta niin kieltämättä mun on jotenkin kauhean vaikea lähestyä häntä ja syynä tosiaan nuo kokemukset. Mä jotenkin luen ihan liikaa hänen käytöstään ja ikäänkuin hän olisi kiinnostuneempi seurastani, kun olen lattapohjilla liikkeellä. Voi olla, että kuvittelen.
En kokenut kertomaasi mitenkään moiteeksi minulle :) Enkä yhtään epäile, etteikö nuo kertomasi ongelmat miesten suhtautumisessa ja niiden aiheuttamien vaikeuden naiselle lähestyttäessä miestä olisi totta. Kyllähän se vaatii että, molemmat on yhtälailla asian kanssa ns. "sinut" myös, julkisesti esiintyessä. Onko se sitten kiinni miesten heikohkohtasta itsetunnosta, sterotypioiden luomasta paineesta? mene tiedä. Jokainen on oma tapauksensa. Nämä sinun kommentisi kyllä, avaavat itselleni kivasti tätä asiaa myös, naisnäkökulmasta katsottuna. Näitä tällaisia kommenteja juuri kaipasin, kun aloitelin ketjua :) Kiitoksia sinulle!
Enemmistöä naisia ja miehiä häiritsee jos mies on lyhyempi.
Omalta kohdaltani kumppanini on yli 10 cm pidempi, heh edellinenkin oli yli 10 cm pidempi. Ensimmäinen kumppanini oli n 5cm lyhyempi. Minulla ei ole amazooni fetissiä, muut seikat kuin pituus vei 100-0. Olemme hauska näky kun kauniimpi puolisko pistää korkkarit jalkaan.
Toki ennen ensimmäisiä treffejä olimme molemmat seisseen peilin edessä arvioimassa missä silmäni ovat jne.