Tässähän kasvaa kohta umpeen

Tuossa toisessa ketjussa on esitetty selitys miksi se on vaikeaa: sun odotukset on korkeammalla kuin tarjonta.

Toisaalta enemmistö on sitä mieltä että tuo selitys on hölynpölyä, joten voit vain odotella että amorin ampuma nuoli sattuu osumaan.

Ja eihän se mitenkään voi pitää paikkansa että olit luotu yksin olemaan, jos avioonkin olet ehtinyt ja osannut. Eikös siinä vain taidon olisi pitänyt harjaantua.

Minä en edes etsi ketään. En tietoisesti enkä toivottavasti tiedostamattakaan. Elämä on helpompaa ilman.

Tulee valikoivammaksi ja tarkemmaksi millaisen ihmisen ylipäänsä kelpuuttaa elämäänsä mukaan päästämään. Minusta se on vaan hyvä asia, ei ihan kaikkea kannata huoliakkaan söhläämään.

Sitten tuossa ikäryhmässä alkaa ihmiset olla enemmän varattuja, kun sinkkuja. Ei niin helposti löydy vapaana kulkevaa ja muutenkin vielä kylkeen käypää.

Moni on jo niin fakkiutunut omiin tapoihinsa, että on vaikeeta mukautua toisen elämään soljuvasti. Ja kukapa kaipaa kumppania, jonka kanssa askelkuviot on hirmu vaikeet sovittaa yhteen.

Aikakausikin on sellainen, ettei parisuhteet kiinnosta kaikkia, jolloin markkinoilla on vaan ne ketä kiinnostaa, eikä niissä välttis ole kiinnostavaa. Vaan kun sitä ei aina saa ketä haluaa saada. Joutuu tyytyy ei ketään sitten tilanteeseen tai varttumaan, jos joku joskus...

Itse olen sillälailla aatellut asian, että mikään pakko ei ole olla ketään. Ja ketä vaan en huolisi itsekkään. Minun iässä (45) sinkkuus tarkottaisi itselleni tilaisuutta tehdä mitä tykkään, kyselemättä keltään mitään. Joten itse en helposti edes ryhtyis haalimaan ketään elämääni, mikäli statukseni vaihtuisi varatusta sinkuksi.

Oman tilan tarve on iän myötä kasvanut kasvamistaan.

pitkän parisuhteen jälkeen voi jäädä tuuli ajolle, ei tiedä mitä haluaa tulevaisuudelta eksyy minä kuvasta etsii ihmisiä peiliksi kuka minä olen nykyään ei löydä uutta suuntaa elämälle, näin omasta kokemuksesta

Niinhän se on, että (ainakin naisten) vaatimukset kumppanin suhteen nousevat kokemuksen myötä. Sitä jaksaa aina vaan vähemmän tuhlata aikaansa viallisiin yksilöihin. Tämä siis ainakin, kun parisuhteesta puhutaan. Pelkän seksin suhteen tarjokkaiden määrä taas vain kasvaa ja seksikin on lähes aina laadukkaampaa. Nuorena saattoi tyytyä johonkin nylkytykseen, mutta kokemuksen myötä oppii ottamaan itse ohjat ja saa juuri tasan mitä haluaa.

Kumppanin löytää kun juo viinaa baarissa. Miehet ei naisia lähesty missään muualla mutta baarissa miehet uskaltaa lähestyä.

T viinamies

On se vaikeaa koska kelpuutat vain komeita top 10 miehiä etkä samantasoista rumaa miestä.

Tietenkin tulee nirsommaksi, oppii tuntemaan itsensä paremmin, myös ne aiempien suhteiden sudenkuopat, tietää mitä ei ainakaan halua ja toisinaan jopa sen, mitä todellakin haluaa, vaikka se voi olla vain pieni osa siitä, mitä todellakin tarvitsee.

Niin se vaan menee, oma elämä yksinkin on riittävän hyvää kokemuksen myötä, ei ole mitenkään tarvetta tarttua joka toiseen renttuun tai lunttuun vain saadakseen parisuhteen, jonka puolesta taistella ja yrittää.

Jos puska meinaa rehevöityä, niin sitä pitää välillä pöyhiä ja kuitenkin varoa ettei se vallan villiinny.

-keinovaginamies-