Olen kuunnellut jonkun verran suomenkielistä hip-räp-hoppia, mutta nyt kuulin jotain, mikä on ihan ylivertaista kaikkeen aiemmin kuuntelemaani verrattuna, nimittäin Ruudolf ja levy "Doupeimmat Jumala seivaa". Jaksan harvoin kuunnella mitään levyä (siis mitään musiikkigenreä) kovin monta kertaa, mutta Ruudolf on soinut stereoissa tauotta jo pari viikkoa.
Ruudolfin "flow" on todella hieno ja tarinaa pulputtaa taukoamatta, kutkuttavan musikaalisesti rytmitettynä. Jutut ovat hauskoja, mielenkiintoisia, luontevia ja hyväntuulisia koko ajan, eikä sitä ainaista mukamas-coolia paskantärkeää uhoamista. Taustabiitit ovat parhaita, mitä olen suomenkielisessä rapissa kuullut, eikä niihin kyllästy. Ei mitään kristallinkirkasta miljoonan laitteilla huipputuotettua hifiä, vaan musiikillisesti hyvän kuuloista. Etenkin levyn biisit 1, 2 ja 4 ovat loistavia. Ruudolfin levy on kaikenkaikkaan hyvin sielukas ja lämmin kokonaisuus.
Onhan sitä muutakin hyvää suomenkielistä räppiä, mutta tämä iski kokonaisuutena meikäläisen musiikkimakuun aivan totaalisen napakympin.
Lisää tällaista! Suomessa on jo ihan tarpeeksi ahdistunutta uhoamista ja synkistelyä. Jos Ruudolfin kaltaisia tyyppejä olisi enemmän, niin Suomi olisi varmasti paljon vähemmän ahdistava paikka. Vähän lääkettä siihen ainaiseen suomalaisten huonoon itsetuntoon!
Ruudolfin "flow" on todella hieno ja tarinaa pulputtaa taukoamatta, kutkuttavan musikaalisesti rytmitettynä. Jutut ovat hauskoja, mielenkiintoisia, luontevia ja hyväntuulisia koko ajan, eikä sitä ainaista mukamas-coolia paskantärkeää uhoamista. Taustabiitit ovat parhaita, mitä olen suomenkielisessä rapissa kuullut, eikä niihin kyllästy. Ei mitään kristallinkirkasta miljoonan laitteilla huipputuotettua hifiä, vaan musiikillisesti hyvän kuuloista. Etenkin levyn biisit 1, 2 ja 4 ovat loistavia. Ruudolfin levy on kaikenkaikkaan hyvin sielukas ja lämmin kokonaisuus.
Onhan sitä muutakin hyvää suomenkielistä räppiä, mutta tämä iski kokonaisuutena meikäläisen musiikkimakuun aivan totaalisen napakympin.
Lisää tällaista! Suomessa on jo ihan tarpeeksi ahdistunutta uhoamista ja synkistelyä. Jos Ruudolfin kaltaisia tyyppejä olisi enemmän, niin Suomi olisi varmasti paljon vähemmän ahdistava paikka. Vähän lääkettä siihen ainaiseen suomalaisten huonoon itsetuntoon!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin viime kesällä Ruudolfin keikalla ja sillä oli mahtava ääni ja mieletön lavakarisma. En sillon oikeen kiinnittäny huomiota riimeihin. Noh kuuntelin nyt sitten sen Doupeimmat Jumala seivaa-levyn ja petyin kyllä pahasti. Joissakin biiseissä on hienot biitit kyllä. Esim.7 biisissä,mutta sanat on niin surkeita. Monissa kohdissa riimit ei edes mene kohdalleen. Lisäksi äänessä ei kuulunut sitä samaa karismaa mun mielestä. Ruudolf toimii kyllä lavalla hienosti ja ottaa yleisönsä,muttei cd-soittimessa.
Jooh noh ehkäpä siinä elämänmyönteisyydessä on tietty oma juttunsa,mutta oon silti sitä mieltä,että Suomeesa on liian vähän niitä rappareita,jotka...hmm...sanoisinko kritisoi yhteiskuntaa. En nyt tarkoita,että pitäis aina vaan valittaa paskaa maailmaa,mutta asioita pitää ottaa esille eri kanteilta,eikä vaan jauhaa jostain biletyksestä ja hyvästä perheestä.
Minusta se on pikemminkin raikasta, että Ruudolf löysää riimien vaatimuksia, ettei tarvitse olla sitä ainaista yllätyksetöntä Juice/Eppu normaali -perinteen meininkiä, suolaista-nuolaista espoo-lespoo. On ihan hyvä, että kaikissa elokuvissa ei juoni mene samalla tavalla, ja joskus päähenkilökin saa kuolla.
Muutenkin Ruudolf onnistuu räppäämään suomea niin, että painotus kuulostaa edelleen suomelta, mutta silti rytmityksissä on jazz/latin-tyylisiä makeita 3-3-2-kuvioita, letkeitä synkooppeja ja muuta vastaavaa. Suomen kieli on siitä ongelmallinen, että sanojen paino on aina poikkeuksetta ensimmäisellä tavulla, ja sen takia laulujen rytmitykset väkisin tönkköytyvät. Olen sitä mieltä, että suomen kielen ensimmäisen tavun painotus on vaikuttanut jopa suomalaisten kansalliseen rytmitajuun. Vertaa vaikka suomalaisten armeijassa laulamia marssilauluja ("tiedä en mutta kuullut oon, patteri kuuluu radioon" ynnä muut) amerikkalaisten vastaaviin. Amerikkalaisilla on marssilauluissa synkooppeja, mutta suomipojalta ei synkooppi taivu, ei sitten millään. Englannin kielessä kun sanoissa voi olla paino millä tahansa tavulla, joten rytmitaju kehittyy sitä kautta monipuolisemmaksi. Tuskin se ainakaan geeneistä johtuu.
Ruudolf tietääkseni friistailaa/improvisoi osan seteistään, joten se antaa jonkin verran anteeksi ajoittain huonoa flowta/yksinkertaisia sanoja. Silti olisi kiva, vaikka vaihtoehtomusa on hyvästä jne jne blaablaablaa, jos artisti pysyisi edes suurimman osan ajasta biitissä ja tajuaisi rimmata. Myöskään piereskelystä kertovat lyriikat eivät erityisesti ole makuuni, joten tiivistän juuri sanomani toteamalla, että Ruudolf on vain paska.
Kävin lukemassa sun "riimis". Ei paljo oo varaa haukkuu Ruudolffii. yo
Mun riimit mistä? En o pahemmin kirjotellu nettiin mitää riimejä.