Hei !
Taas ajankohtainen aihe minulle ainakin:
Asutaan avovaimoni kanssa kahdestaan,
yhdessä ollaan oltu jo 6 vuotta,
joista 3 vuotta asuttu saman katon alla.
Ongelmana on avovaimoni äiti
eli anoppini.
Hän kun ei osaa aina hoitaa raha-asioitaan
kunnolla, kuluttaa enemmän kuin tienaa,
kaikki maksetaan erilaisilla luotoilla.
Sitten kun pitäisi alkaa oikeasti makselemaan
näitä luottoja yms. niin hetimiten soittaa
tyttärelleen eli avokilleni ja kerjää apua.
Noh, eihän tässä mitään jos joskus olisi, mutta kun vähän väliä. Pari vuotta sitten avovaimoni maksoi säännöllisesti äitinsä laskuja ja äitimuori sen kuin jatkoi älytöntä kuluttamistaan.
Olen niin tuhannen kertaa keskustellut avovaimoni kanssa asiasta, laihoin tuloksin. Riitojakin on syntynyt jo useitakin.
Sekä minä että avovaimoni tienaamme ihan kohtalaisesti, tosin vuokraan ja omiin laskuihin sekä normaaliin elämiseen kuten ruuan ostoon kuluu kuukaudessa rahaa.
Monesti ollaan puhuttu miten mukavaa olisi jos käytäisiin useammin ulkona syömässä,
tehtäis ulkomaanreissu jonnekin kauemmas eurooppaan jne. Käytäis useammin syömässä ja muuta jos olisi ne ylimääräiset eurot, kympit, sataset jotka toisinaan kuluvat anopin kulutusluottoihin ja muuhun "ylellisyyteen".
Mukavaa kun anoppi elää viidenkympin villitystä
ja menee ja tulee kuten haluaa, polttaa rahaa kun sitä on, vinguttaa visaa siis suomeksi elää yli varojensa.
Avovaimo niitäkin makselee ja joskus viimekädessä minäkin kun avovaimon visalasku on yhtä kuin anopin menot.
Olenkin sanonut että niin kauan kun se ei ole minulta pois millään tavalla se vielä käy.
Tietenkin se on pois avovaimoni ja minun yhteisistä varoista ja mahdollisista säästöistä, joten mielestäni ymmärrettävistä syistä olen hieman katkera "rakkaalle" anopilleni.
Välillä tekee mieli lähteä suhteesta kävelemään niin olisi rahaa itselläkin, mutten kuitenkaan haluaisi. Hatuttaa vaan tuollainen "hyväksikäyttö".
Itse olen tottunut elämään siten, että jos ei juuri nyt ole rahaa paljoa niin sitten säästetään jos halutaan jotain hankkia. Odotetaan seuraavaan palkkapäivään, eikä silloinkaan pistetä kaikkea haisemaan samana päivänä vaan fiksusti eletään niin saa ruokaa vielä viimeisellä viikolla ennen seuraavaa palkkaa.
Laittakaan mielipiteitä, mitä ihmettä minun pitäisi tilanteessa tehdä ?
Taas ajankohtainen aihe minulle ainakin:
Asutaan avovaimoni kanssa kahdestaan,
yhdessä ollaan oltu jo 6 vuotta,
joista 3 vuotta asuttu saman katon alla.
Ongelmana on avovaimoni äiti
eli anoppini.
Hän kun ei osaa aina hoitaa raha-asioitaan
kunnolla, kuluttaa enemmän kuin tienaa,
kaikki maksetaan erilaisilla luotoilla.
Sitten kun pitäisi alkaa oikeasti makselemaan
näitä luottoja yms. niin hetimiten soittaa
tyttärelleen eli avokilleni ja kerjää apua.
Noh, eihän tässä mitään jos joskus olisi, mutta kun vähän väliä. Pari vuotta sitten avovaimoni maksoi säännöllisesti äitinsä laskuja ja äitimuori sen kuin jatkoi älytöntä kuluttamistaan.
Olen niin tuhannen kertaa keskustellut avovaimoni kanssa asiasta, laihoin tuloksin. Riitojakin on syntynyt jo useitakin.
Sekä minä että avovaimoni tienaamme ihan kohtalaisesti, tosin vuokraan ja omiin laskuihin sekä normaaliin elämiseen kuten ruuan ostoon kuluu kuukaudessa rahaa.
Monesti ollaan puhuttu miten mukavaa olisi jos käytäisiin useammin ulkona syömässä,
tehtäis ulkomaanreissu jonnekin kauemmas eurooppaan jne. Käytäis useammin syömässä ja muuta jos olisi ne ylimääräiset eurot, kympit, sataset jotka toisinaan kuluvat anopin kulutusluottoihin ja muuhun "ylellisyyteen".
Mukavaa kun anoppi elää viidenkympin villitystä
ja menee ja tulee kuten haluaa, polttaa rahaa kun sitä on, vinguttaa visaa siis suomeksi elää yli varojensa.
Avovaimo niitäkin makselee ja joskus viimekädessä minäkin kun avovaimon visalasku on yhtä kuin anopin menot.
Olenkin sanonut että niin kauan kun se ei ole minulta pois millään tavalla se vielä käy.
Tietenkin se on pois avovaimoni ja minun yhteisistä varoista ja mahdollisista säästöistä, joten mielestäni ymmärrettävistä syistä olen hieman katkera "rakkaalle" anopilleni.
Välillä tekee mieli lähteä suhteesta kävelemään niin olisi rahaa itselläkin, mutten kuitenkaan haluaisi. Hatuttaa vaan tuollainen "hyväksikäyttö".
Itse olen tottunut elämään siten, että jos ei juuri nyt ole rahaa paljoa niin sitten säästetään jos halutaan jotain hankkia. Odotetaan seuraavaan palkkapäivään, eikä silloinkaan pistetä kaikkea haisemaan samana päivänä vaan fiksusti eletään niin saa ruokaa vielä viimeisellä viikolla ennen seuraavaa palkkaa.
Laittakaan mielipiteitä, mitä ihmettä minun pitäisi tilanteessa tehdä ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä neuvoa toista, kun ei tartte elää sen neuvon kanssa: rupee pihtaamaan omissa menoissa, ja osta jouluksi ulkomaanmatka,itsellesi. Älä ota avokkia mukaan. Sanot tylysti, sun rahat on menny mutsis pers...n, itte halusit auttaa, sori, mä meen. Ootteko puhunu naimisiinmenosta? Silloin asia todella vasta kuuluu sinulle, jos se nyt vielä osallistuu yht. menoihin edes jotenkin. Sit kun on yht. velka, voit nalkuttaa täysin rinnoin.
Mut rupee pihtaamaan omissa rahoissas, anna avokkis elää äitinsä elämää.
Voit tietty suututtaa avokin ja ruveta räkättämään luottolaskuista, joka päivä.
Kokeile vetoamista naisesi pesänrakennusviettiin. Itseäni hirvittäisi, jos mieheni tuhlaisi holtittomasti, sillä en voisi olla ajattelematta, että ne rahat olisi pois meidän tulevilta lapsilta. Omat pihit vanhempani tekivät meille mahdolliseksi päästä yksityiselle lääkärille, kun tavallisesta ei meinannut saada apua. He myös kykenivät maksamaan kalliimpia harrastuksia ja muuten luomaan meille mahdollisuuksia, joissa rahasta on apua. (Eihän rahalla kaikkea saa, mutta on siitä iloa.) Jos olette suhteessa noin pitkällä, niin onnistuisitka saamaan avovaimosi ajattelemaan, että hän tulee tarvitsemaan rahoja tulevaisuudessa vaikkapa hoitopöydän ostoon? Tässä on tietenkin se "huono" puoli, että rahat saattavat jäädä säästöön eikä niillä voikaan lähteä etelään.
Naisesi taitaa olla vielä vähän liian kiinni äidissään, eikä näe, että tämä käyttää hyväksi. Olisi ihan eri juttu, jos äidillä olisi oikeasti hätä. Jotenkin avovaimosi pitäisi saada tajuamaan se. Tuosta nimittäin ei tule loppua, niin kauan kuin äiti voi tukeutua tyttäreensä. Riitahan siitä äidin ja tyttären (ja todennäköisesti sinun) välillesi tulisi, mutta itse olisin valmis sen kestämään. Äiti ei todennäköisesti tajua tilannetta ennen kuin oikeasti joutuu pulaan. Vaatii tyttäreltä melkoisen paljon, että kykenee silloinkin sanomaan ei.
Sinun tilanteesi ei ole hyvä.Jos minun mieheni maksaisi äitinsä velkoja ja luottokortti ostoksia niin yhteiselämästä ei tulisi mitään.
Minun mielestäni kun sinä ja avokkisi asutte yhdessä ja teillä on oma elämä,niin naisystäväsi ei kuulu maksaa äitinsä velkoja.
Kun maksatte vuokrat ja muut laskut ja myös ruuan niin mielestäni teillä on molemmilla on oikeus käyttää omia rahojanne myös "kaikkeen kivaan"kuten ulkona käydä syömässä tai matkusteluun ja yhteiseen mukavaan.
Se anoppi käyttää ihan selvästi hyväkseen tyttärensä hyväntahtoisuutta,tytär ei ole velvollinen maksamaan äitinsä velkoja,koska tytär elää jo omaa elämäänsä.Antaa anopin hukkua yksin velkoihinsa ja oma elämä tuhoutuu,mutta se ei ole teidän ongelma.
Jokaisen meistä on elettävä siten että rahat riittää elämiseen ja muuhun mukavaan.
Suhteesta käveleminen on se viimeinen ratkaisu. Nyt otat puhelimen käteesi ja sanot anopillesi, että tosi mukava ihminen olet, mutta minulta ei tipu enää rahaa sinun menoihisi, sano että rupeat säästämään ulkomaan matkaa varten, hae esitteitä ja kysy vaimoltasi aikooko tulla mukaan, tilaa perskules matka, käy yksin syömässä ja selitä vaimollesi, että hänellä on oikeus sanoa EI, on jotenkin kiltti ja luulee äidin hylkäävän. Voi olla, että sinun todella jämäkkä asenne helpottaakin napanuoran katkaisemisessa.
Anoppi käyttää tilaisuutta juuri niin kauan kuin annetaan, pari laskua ulosottoon ilman että teillä on syyllisyys, kai nyt ymmärrätte, että se ei ole teidän vika. Sano anopille, että jos hän tärvää omat asiansa, niin turha syyttää teitä. Toimi.