Raha-asiat erillään asuttaessa

Ei kai sitä nyt oman kodin seinien ulkopuolella asuvan ihmisen menoja tarvitse kenenkään maksaa. Ei seurustelukumppanin tai muunkaan ihmisen. Mutta saa, jos haluaa jotain kustantaa toiselle vapaaehtoisesti.

Ja jos jo tällä asetelmalla, kun asutaan erillään, tulee "rahaongelmia" suhteessa, en suosittele koskaan yhteen muuttamaankaan.

Mä en käsitä miten vaikeita näistä asioista tekemällä tehdään. Tasapuolisessa suhteessa ei tarvi miettiä ja laskea, että kumpi nyt on tarjonnut yhden ja kuka kaksi kertaa ulkona. Tasapuolisessasuhteessa tämmöset(kin) jutut sujuu luonnollisesti, molemminpuolisesta halusta ja vapaaehtoisuudesta. Tänään mulla on rahaa tai hyvä syy tai ihan vaan sellanen fiilis, että haluan tarjota - joku toinen kerta hänellä. Hyvää voi tuoda toisen (ja omaan) elämään niin monella tapaa, eikä kaikkea lasketa rahassa. Jos siis satun olemaan paremmissa varoissa oleva osapuoli, niin tottakai saatan tarjota useammin. Sillä ajatuksella, että suhde antaa jotain arvokkaampaa vaihdossa. Mutta jos toinen osapuoli alkaa laskea aterioita ja senttejä ihan sama kumpaan suuntaan, niin aika nopeasti on suhde laskettu loppuun. Törkeä hyväksikäyttö on toki eri asia, mutta silloin ei enää puhutakaan tasapuolisesta suhteesta...ja silloin kannattaa nostaa kytkintä.

Ei meillä tuloeroja mitenkään tietoisesti tasata. Ei noita oikeastaan ikinä mietitä, enkä mä muista ikinä käydyn keskustelua aiheesta.

Asunto, jossa asumme, on minun. Minä maksan sen kulut, sillä musta olisi asiatonta pyytää toiselta minun omaisuuteeni liittyviin kuluihin osallistumista. Sama kaikessa, omat kulut maksetaan itse. Yhteiset kulut maksetaan sitten yhdessä.

Jos puhutaan lomista niin yleensä molemmat maksavat omansa, paitsi jos jompikumpi haluaa jotain extraa. Extran haluaja maksaa, jos kerta haluaa. Samoin jos mennään ulos syömään niin kutsuja/ehdottaja maksaa. Ei tuossa ole ikinä ollut mitään epäselvää.

Ei kai niitä tuloeroja ole mitenkään pakko tasata, mutta itse voisin joskus maksaa esim ulkomaanmatkan jos toisella ei siihen olisi varaa, mutta ei se mikään vakiokuvio pitäisi olla että toinen on aina maksumies/nainen. Sitten tulee vähän sugardaddy/mama vaikutelma asetelmasta.

Jos varakkaampi haluaa tehdä jotain, mihin vähempivaraisella ei ole varaa, niin joko varakkaampi jeesaa vähempivaraista tai sitten mietitään edullisempi vaihtoehto tai ollaan ilman. Simppeliä.

Rakkaus on tärkein asia minulle. Rakkaus on juurikin yhteistä. Tottakai autan rakastani tarvittaessa. En ymmärrä ihmisiä jotka huudattavat omaa läheistään. Onko se silloin edes suhde? Tuntisin itseni luuseriksi, jos en auttaisi sitä ainutta rakasta ja tärkeää ihmistä minulle.
Jos se pankkitilinsaldo on tärkeämpi, niin ei voi oikein puhua ainakaan rakkaudesta.

Tottakai toivon vuorovaikutusta. Pyydänkin. Saankin enemmän kuin kohtuudella voisi odottaa. (moni kauhistuisi, jos tietäisi)

Olemmekin samalla puolella, emme toisiamme vastaan. Helpompi mun ostaa hänelle kallis lahja, kuin itselleni.
Vain hänen onnensa mahdollistaa myös minulle mahdollisuuden olla onnellinen.

Vaikea olla itse onnellinen, jos toinen itkee. Hänen poikansa onnellisuus on myös meille tärkeä asia. Siksi siihenkin kannattaa panostaa.

Jos vasta seurustelette niin itsestään selvästi raha-asianne ovat erilliset. Ettehän ole vielä päättäneet kuinka pysyvää tuo on.

Jos taas olette päättäneet elää erillissuhteessa niin eikö silloin koko homma idea ole pitää elämät hieman erillään? Ei erillissuhteessa ole mitään yhteistä taloutta, jonka kautta tuloeroja tasattaisiin. Toinen tietysti voi hyvää hyvyyttään toisen menoihin osalliatua, mutta ei todellakaan ole pakko.

Erillään asumiseen voi olla useita syitä. Se ei ole aina kummankaan toiveiden mukainen asia. Me ainakin asutaan erillään pakottavista syistä. Raha ei siihen liity, kuin töiden osalta.

Jokaisen tehtävä antaa ja saada suhteesta jotain. Jos ei anna eikä saa mitään, se ei ole silloin suhde.

Liikaa mainosten imurointi on pahasta. Uudista mielesi.

Hyviä ajatuksia. Maksoin itse 2/3 matkoista ja ruokaravintolalaskut (hyvää vinkkiä, se maksaa, joka pyytää. Semmoista kukaan nainen ei ole tehnyt, joskus ehdottaja on kuitenkin ehdottanut maksavansa omansa). Silti toinen mainitsi, ettei ole niin mahdollisuuksia (matkustaa). Maksoin syhden matkan sitten kokonaan ja toinen kuittasi, ettei pyytänyt. Itselle tuli juuri tuommoinen sugarolo, vaikka aika samanikäisiä olimme ja suhteen jatkuessa oma tasaaminen oli helpompaa ja sitä osasi lisätä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta ja mietin, mitä tein väärin.